maanantai 6. syyskuuta 2021

Unelmana omavaraisempi elämä: Makoisia mehuja

Tänään on taas vuorossa omavaraisuusaiheinen yhteispostaus, jossa tällä kertaa käsitellään omavaraisuussuunnitelmien etenemisen lisäksi sadon jatkojalostusta. Näitä yhteispostauksia koordinoivat Tsajut ja Korkeala.


Sadon jatkojalostuksen suhteen ajattelin kirjoitella muun säilönnän sijaan tällä kertaa mehuista, joista olemme tänä kesänä innostuneet ihan uudella tavalla. Itse asiassa jo viime vuonna veimme ensimmäistä kertaa "ylimääräisiä" omenoitamme mehustettavaksi ja ihastuimme tähän omista omenoista tehtyyn tuoremehuun, joka pastöroinnin ansiosta säilyy huoneenlämmössä avaamattomana. Niinpä tänäkin vuonna kiikutimme osan omenoistamme mehustamoon ja lopputuloksena oli 15 litraa makoisaa omenamehua, josta riittää moneen herkutteluhetkeen. Omenapuumme ovat vielä nuoria, joten onneksi mehuksi päätyvän sadon määrä kasvaa edelleen vuosi vuodelta.

Omenoita lähdössä mehustamoon


Tänä kesänä hankimme myös vihdoin mehumaijan, jolla höyryttelimme kirsikkamehua. Kirsikkapuu 'Latvian Matala' teki nimittäin ensimmäistä kertaa niin paljon marjoja, että niitä riitti muuhunkin kuin naposteltaviksi ja leivontaan. Toivottavasti sato olisi tulevina vuosina vielä suurempi, sillä kirsikkamehua meillä olisi mennyt paljon enemmänkin. Herukat jouduin pakastamaan, koska mehunkeittoon en niiden parhaimpaan satoaikaan ehtinyt. Tarkoitus olisi kuitenkin syksyllä jossakin sopivassa vaiheessa sulatella marjoja ja tehdä niistäkin mehua mehumaijalla.

Itse tehty kirsikkamehu on oikeaa herkkua!

Myös karviaisista suurin osa päätyi meillä tänä vuonna mehuksi. Sellaisenaan lapset eivät oikein välitä niistä, itse tykkään niistä esim. puuron päällä ja käytän niitä myös esimerkiksi leivonnassa. Siltikin ne ovat monesti ne viimeiset marjat, mitä loppukeväällä pakastimesta löytyy. Nyt satuin näkemään kehutun minttu-karviaismehureseptin sosiaalisessa mediassa, ja päätimme kokeilla sitä. Mehu teki niin hyvin kauppansa, että sitäkin teemme varmasti jatkossa vuosittain.

Karviaissato oli tänä vuonna tosi hyvä.
 
Sitten on taas omavaraisuuskuulumisen vuoro! Satoa on tullut niin puutarhasta kuin metsästäkin runsaasti, ja hedelmät ja kasvikset olemmekin saaneet pöytään omasta maasta. Postailinkin itse asiassa elokuun loppupuolen sadonkorjuukuulumisiamme juuri viime viikolla ja hyötytarhan tämän hetken ilmettä pääsee vilkaisemaan myös Syyskesän puutarhakierros -videostani. Sienestämässä olemme käyneet ahkerasti, ja "jouduimme" hankkimaan toisen pakastimen, jotta saimme lisätilaa pakastettaville vihanneksille, marjoille ja sienille.

Satoa on tullut hyvin niin kasvihuoneista kuin puutarhastakin. Kuvassa on parsakaalia, kasvihuonekurkkua, avomaankurkkua, tomaattia, chiliä, paprikaa, kiinanlaikkuköynnöksen minikiivejä ja viimeisiä pensaisiin jääneitä mustaherukoita.


Pakastimen hankinta oli itse asiassa suunnitelmissamme jo alkuvuodesta, sillä talon yhteydessä olevaan lämpimään varastoomme tuli yllättäen todella ikävän sattumuksen seurauksena tilaa. Vesiyhtiön jätevesiputki nimittäin meni tukkoon kadullamme niin, että likavedet nousivat viime joulun alla varastoomme. Huomasimme asian, kun mies haki varastosta kuusenjalkaa, ja varaston lattia lainehti jätevettä. Varasto on onneksi rinteessä olevan, porrastetun talomme matalimmalla tasolla, ja asuintiloihin ei sen ansiosta vettä päässyt nousemaan. Joka tapauksessa tämän seurauksena varaston sisällöstä iso osa päätyi kaatopaikalle, mm. kesäkeittiötä odottanut sohva ja lapsille varattu koulupöytä, jotka olivat imeneet tuota ulostevettä niin, että puhdistaminen oli mahdotonta. Suuren puhdistusoperaation jälkeen varaston lattian ja seinien alaosien pinnat vedettiin uusiksi vesiyhtiön kustantamana, ja pääsimme siirtämään esimerkiksi hyllyillä olleet, kuivana säilyneet tavarat takaisin. Tuhoutuneesta omaisuudestamme odotamme kuitenkin edelleen korvauksia vesiyhtiöltä, mutta asia ei tunnu useista yhteydenotoista huolimatta etenevän lainkaan. Kotivakuutuksesta emme saa mitään, sillä syy on vesiyhtiön ja vesiyhtiön vakuutuskaan ei korvaa, koska jätevesiputki on täynnä painumia läpi koko kadun talojen pihaanajoväylien kohdalla ja vaatisi siis korjausta/vaihtoa. Joka tapauksessa jos asiassa jotain hyvää haluaa nähdä, niin tämän suursiivouksen myötä toiselle pakastimelle tosiaan tuli paikka ihan itsestään ja jonkin verran sieniä ja marjoja olemme jo sinne laittaneetkin. 

Sieniretkillä olemme käyneet viime viikkoina tiuhaan. Tällä kertaa koriin on päätynyt karva- ja kangasrouskuja sekä tatteja.
 
Kesäkeittiöprojektimme etenemisestä postailin viime viikolla, ja siellä tosiaan sisähommat vielä jatkuvat. Lämmityskuluja leikkaamaan hankimme sinne aurinkoilmalämmittimen, ja siitä minulla on tarkoituksena kirjoitella vielä lähiaikoina tarkemmin ihan omassa postauksessaan. Myös varasto-polttopuu-yhdistelmä on taas vähän edennyt, sillä sain maalattua sen toissa viikonloppuna. Nyt vielä ovi ja viherkatto puuttuvat, ja näistä jälkimmäinen jäänee ensi kesän puuhaksi. 

Kesäkeittö on ulkopuolelta jo valmis, mutta sisällä kesken on vielä mm. työtason ja hyllyjen rakentaminen.

Hunajan sadonkorjuukin tuli tehtyä ja edellisessä postauksessa mainitsemani tavoite, 1000kg hunajaa, meni tosiaankin rikki ensimmäistä kertaa (lopputulos oli 1040kg) eli mehiläistarhauksen kannalta tämä kesä oli oikein onnistunut. Sadonkorjuun yhteydessä mehiläispesät saivat taas sokeriliemensä, jolla ne pärjäilevät talven yli. Seuraavan kerran mehiläispesillä tarvitseekin nyt käydä vasta marraskuussa, kun on varroapunkin oksaalihappotorjunnan aika.

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheiseen yhteispostaussarjaan liittyen:
Apilankukka

Vyöhyke 2

Vyöhyke 3
Mummon kirja 

Vyöhyke 4
Korkeala

Vyöhyke 5
Puutteela

Vyöhyke 7
Satoisaa syyskuuta!

7 kommenttia:

  1. Olipa ikävä vesivahinko. Onneksi huomasitte sen ajoissa ja varaston sijainti pelasti suuremmilta vahingoilta.
    Olette omavaraisia aika monen tuotteen osalta.

    VastaaPoista
  2. Jännittävää nähdä muiden satoa ja saada ideoita omiin kasvatettaviin. Parsakaalit näyttävät hauskalta, onko se vaikea kasvatettava? Myös tuo kiinanlaikkuköynnös kiinnostaa, mille sen hedelmät maistuvat?

    VastaaPoista
  3. Voi itku tuota vesivahinkoa, olen sivusta seurannut vastaavaa operaatiota eikä ole tosiaankaan mitään herkkua siivota jälkiä. Mutta onneksi on hyvääkin tapahtunut, oma kirsikkamehu on melkoista luksusta! Omat kirsikkapuut eivät ole vielä tehneet marjoja, mutta nyt toinen on päässyt selvästi kunnolliseen kasvuvauhtiin. Ehkä ensi vuonna...

    VastaaPoista
  4. Todella hyvin tuli hunajaa. Vesiyhtiöt on aika hankalia oli asia mikä vaan jaksamista odotteluun ja patisteluun. Ihanaa syksyä meinaatteko ulkokeittiön korkata käyttöön jo tänä syksynä?

    VastaaPoista
  5. Omat mehut on kyllä huippuja, ei tarvii juoda väri- eikä muita myrkky aineita! Huimasti hunajaa�� Ihanaa syksyä ����

    VastaaPoista
  6. Voi miten upea tuo kesäkeittiö on! Aivan ihana! Siellä varmasti viihtyy vielä syksyn tunnelmallisina hetkinäkin!

    Oliko sulla tuossa karviaisten alapuolella olevassa kuvassa, siinä tomaattikulhon vasemmassa yläkulmassa varsiparsakaalia? Olen nähnyt sellaistanyt tänä vuonna ensimmäistä kertaa ruokakaupan vihannesosastolla ja meinannut, että sitä olisi kiva kokeilla ensi vuonna :)

    VastaaPoista
  7. Oi, kirsikkamehu kuulostaa taivaallisen hyvältä!

    VastaaPoista

Kiva, kun kävit sivuillani. Kommenttisi piristävät päivääni. Kiitos niistä!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...