Toukokuisia puutarhapuuhia

Parin viime viikon aikana olemme ehtineet saada puutarhassamme aikaiseksi taas vaikka mitä. Kasvihuoneeseen siirsin jo aiemmin taimet omissa purkeissaan, mutta sinne jääviä kasveja olen parin viime viikon aikana vähitellen istutellut jo lopullisiin ruukkuihinsa ja kasvulaatikoihinsa. Tila isommassa kasvihuoneessamme alkaakin olla nyt ahtaalla, sillä hyötytarhaan tulevat taimet odottelevat siellä vielä pääsyä pihalle. Toisaalta myös seinäkasvihuoneen tomaattiruukut ovat siellä viileiden öiden varalta, sillä pikkukasvihuoneessa ei ole lämmitintä.

Chilit ja paprikat pääsivät jo ruukkuihin, samoin kaikki munakoisot. Tomaateistakin suurin osa on jo laatikoissaan, mutta muutama matala lajike pitäisi vielä tällä viikolla saada istutettua.

Pari viikkoa sitten sillastimme jäniksen uhreiksi kevättalvella joutuneet omenapuut 'Pirja' ja 'Huvitus'. Sillastuksesta postailin aiemmin tarkemmin, kun sama kohtalo oli muutama vuosi sitten omenapuulla 'Vuokko'. Se selvisi sillastuksen avulla hyvin, ja toivon kovasti, että sillastus olisi onnistunut myös 'Pirjan' ja 'Huvituksen' kohdalla.

Kevään suorakylvöt tein hyötytarhaamme viime viikonloppuna ja siitä postailinkin alkuviikosta. Aloitimme äskettäin lavatarhan laajennuksen, joka on vähän vielä kesken, ja sen valmistuttua pääsen kylvämään vielä pariin lavaan mm. mangoldia ja uudenseelanninpinaattia. Toukokuun alussa kylvämäni esikasvatettavat taas koulin omiin ruukkuihinsa jatkamaan kasvuaan. Ämpäriperunat pääsivät jo harsojen alla pihalle ja ne multasin nyt toisen kerran. Kuukauden kuluttua ensimmäisistä ämpäreistä pitäisi tulla jo satoa.

Kevään suorakylvöt on nyt hyötytarhan osalta melkein tehty. Loput siemenet pääsevät multiin, kunhan lavatarhan laajennus valmistuu.

Uima-altaan perustusten kaivaminen jatkuu edelleen ja samalla siitä tulevilla maamassoilla maakellarin maisemointi. Näistä on tulossa aikanaan ihan omat postauksensa, kunhan pääsemme vähän kiinnostavampaan vaiheeseen.

Viimeisen viikon aikana olen vähitellen myös viritellyt pioneille tukia. Lisäksi jänissuojaverkkoja olemme alkaneet poistaa puuvartisilta, mutta omenapuilla ne saavat ihan varmuuden vuoksi olla vielä hetken.

Kaikkea hyvää loppuviikkoosi!

Viikonlopun puutarhapuuhia

Viikonloppuna pääsimme puuhastelemaan pihalla jo ihan kunnolla. Etupihallamme ja takapihamme varjoisilla alueilla lunta on vielä reilusti, mutta esimerkiksi kasvihuoneen ja kesäkeittiön ympäristöstä ja metsäpuutarhan puolelta lumet ovat huvenneet nopsaan. Ensisijaisena hommana viikonlopulle olin suunnitellut omenapuiden leikkausta ja sen saimmekin tehdyksi. Omenapuiden leikkaamisesta löytyy tarkemmat ohjeet aiemmasta postauksestani ja myös Omenapuun leikkaus -videoltani.

Jänis oli kaikista suojauksista huolimatta päässyt taas kevättalvella yhtenä yönä omenapuiden kimppuun ja yksi puista täytyy varmaankin sillastaa. Niinpä omenapuiden leikkauksen yhteydessä otimme talteen viimevuotisia versoja sillastusmateriaaliksi, joka saa nyt odottaa hankeen piilotettuna muutaman viikon, että toukokuussa ryhdymme sillastuspuuhiin. Muutama vuosi sitten sillastimme samaan tapaan jänisvaurioista kärsineen 'Vuokon' ja se selvisi silloin hyvin. Postailinkin tuolloin sillastamisesta tarkemmin. Toivottavasti nyt 'Huvituksen' kanssa meillä olisi samalla tavalla onnea matkassa!

Omenapuut olivat viikonloppuna leikkausvuorossa. 'Huvitus' oli joutunut jäniksen hampaisiin ja sen pelastamiseksi keräsimme samalla sillastusmateriaalia. Taustalla kasvihuoneen nurkalle toimme sadevesitynnyrin, johon keräsimme lunta sulamaan ensimmäisiksi kasteluvesiksi kasvihuoneeseen tulevia taimia ajatellen.

Omenapuiden oksia toin muutamia sisälle maljakkoon, jossa ne toivottavasti puhkeavat kukkaan. Tämä oksien hyötäminen kukkaan tai hiirenkorville on hauskaa ja helppoa keväistä puuhaa, johon voi hyvin hyödyntää kevätleikkauksen yhteydessä poistettavia oksia. Paksummat omenapuun oksat taas silppusimme talteen, sillä käytämme niitä savustukseen.

Omenapuiden hoitotoimien lisäksi laitoin ensimmäiset ämpäriperunat kasvamaan. Olin siemenperunoita idättänyt jo valmiiksi, ja nyt ne saavat kasvatella versojaan lattialämmityksen päällä kylpyhuoneemme nurkassa. Aikanaan ne pääsevät ensin kasvihuoneeseen ja myöhemmin sitten terassille jatkamaan kasvuaan. Laitan seuraavan ämpäriperunasatsin kasvamaan parin viikon päästä ja sen jälkeen ainakin vielä yhden satsin, jolloin saamme ämpäreistä satoa ensin ja mökkkipalstan kasvimaalta sekä kotipihan lavasta sitten sen jälkeen. Myös viimeiset huhtikuun kylvöt tein viikonloppuna.

Siemenperunat olen idättänyt ensin esimerkiksi sanomalehden päällä ja suihkutellut niitä suihkepullolla tarvittaessa. Yhteen ämpäriin olen laittanut aina kolme siemenperunaa, isompaan ruukkuun mahtuu neljäkin.

Pihalla levitin kuusenhavuja krookuksien suojaksi, jotta jänis ei kävisi napsimassa niitä suuhunsa. Peitettynä krookukset ovat säästyneet pitkäkorvalta, mutta heti jos havut puuttuvat, ne joutuvat parempiin suihin. Lisäksi täytimme sadevesitynnyrit lumella, jotta saamme niistä taas kevään ensimmäiset kasteluvedet kasvihuoneeseen tuleville taimille.

Tällä viikolla jatkan puuvartisten leikkaamista ja pääsen osan kukkapenkeistäkin siistimään silppuamalla viimevuotisten perennojen varret maahan maatumaan. Lisäksi luvassa on koulimispuuhia ja varmaan istutan jo ensimmäiset kevätkukkijatkin etupihan isoihin ruukkuihin.

Keväistä uutta viikkoa!

Jänisvaurioisen omenapuun kuulumisia sillastuksen jälkeen

Postailin talvella siitä, miten omenapuumme 'Vuokko' oli joutunut kaikista suojauksista huolimatta jäniksen kaluamaksi. Keväällä kirjoittelin omenapuun sillastuksesta, ja lupasin palata 'Vuokon' kuulumisiin myöhemmin, kunhan näkisimme, miten sille käy. Toistaiseksi minulla onkin 'Vuokon' suhteen kerrottavana hyviä uutisia, sillä sillastus näyttää onnistuneen! 

 

Omenapuu 'Vuokko' syyskuun -21 lopussa

 

'Vuokko' teki kesän aikana lehtiä ihan tavanomaiseen tapaan ja hyvin myös uutta kasvua. Uusia versoja tuli myös vauriokohdan alapuolelta, emmekä uskaltaneet vielä leikata niitä pois. Ajattelimme nimittäin, että jos latva olisikin menetetty, kokeilisimme kasvattaa vauriokohdan alta vielä uutta. Kesän kuluessa alkoi kuitenkin yhä vahvemmin näyttää siltä, että puu tosiaankin on hengissä eikä tee lehtiä vain varastojensa turvin. Kesäkuussa omenapuu puhkesi kukkaan ja jaksoi tehdä parisenkymmentä isoa omenaakin. Nyt puussa on kaunis ruska, ja sillastukseen käyttämämme versot näyttävät elinvoimaisilta. Näin loppusyksyllä en enää uskaltanut kosteuteen liittyvien sienitautien riskin vuoksi leikata rungosta tulevia versoja, vaan aion tehdä sen ensi keväänä. 

 

Teimme sillastuksen kolmella oksalla, ja näistä ainakin kaksi näyttää toimivilta.

Jännityksellä jään odottamaan, miten 'Vuokko' selviytyy talven yli, ja jos se ensi keväänä on edelleen voimissaan, uskallan ehkä huokaista helpotuksesta. Tänä talvena jänissuojausten kanssa täytyy olla vielä entistäkin tarkempi, jotta vastaavia vaurioita ei tulisi enää jatkossa.

Mukavaa torstaita!

Omenapuun sillastusta ja varttamista

Postailin aiemmin siitä, miten omenapuumme 'Vuokko' joutui kaikista suojausyrityksistä huolimatta jäniksen jyrsimäksi ja vaurio ulottui koko rungon ympäri. Suunnittelimme tuolloin yrittävämme pelastaa puun sillastuksella ja nyt olikin aika ryhtyä toimeen.

Leikkasimme jo aiemmin viimevuotisia vuosiversoja talteen sillastusta varten ja säilytimme niitä lumen alle piilotettuina. Nyt viimeisetkin lumet alkoivat jo varjoisimmastakin puutarhamme kolkasta sulaa ja toukokuu on hyvää aikaa sillastukselle, joten ryhdyimme toimeen. Viilsimme ensin puukolla vauriokohdan ylä- ja alapuolelle T:n muotoiset viillot, alapuolelle oikeinpäin ja yläpuolelle ylösalaisin. Sillastusversojen päät leikkasimme viistoiksi ja ujutimme ne näihin puuhun tehtyihin viiltoihin. Sen jälkeen sidoimme päät paikoilleen ja laitoimme päälle vielä haavanhoitoainekerroksen. Siltä varalta, että 'Vuokko' ei nyt kuitenkaan selviäisi, kokeilimme varttaa siitä myös muutaman viimevuotisen verson pätkän viereiseen 'Punakaneliin'. 

 

Omenapuu 'Punakaneli' sai muutaman oksanpätkän 'Vuokosta'. Leikkasimme pätkät ja oksien päät viistoiksi noin viiden senttimetrin matkalta ja sovitimme ne yhteen. Sidoimme ne yhteen kumilangalla ja sivelimme alueelle sen jälkeen vielä haavanhoitoainetta.

 

Teimme 'Vuokkoon' sillastuksen kolmella viimevuotisella vuosiversolla, jos edes jokin niistä tekisi tehtävänsä.

 

Toivottavasti edes jompi kumpi konsteista nyt onnistuisi, jottei 'Vuokon' yhdeksän vuoden kasvatus puutarhassamme menisi täysin hukkaan, vaan voisimme saada sen satoa jatkossakin. Palailen kesän edetessä jälleen omenapuiden kuulumisiin!

Kaunista kevätpäivää!