Pörriäisten ja perhosten puutarha

Tänään luvassa onkin vielä ihana tuulahdus kesästä, sillä palaamme hetkeksi aurinkoiseen, elokuiseen päivään puutarhamme perhos- ja pörriäiskasveista kuvaamani videon myötä. Videolta löytyy monenlaisia kukkijoita, jotka ovat puutarhamme kasveista eniten perhosten ja pörriäisten mieleen. Siispä tervetuloa mukaan suloiselle, kesäiselle videokierrokselle puutarhaamme!<3 (Jos video ei näy alla, pääset katsomaan sen tästä linkistä: Pörriäisten ja perhosten puutarha)

Rentouttavaa sunnuntaita!

Mehiläistarhausta: Mehiläispesien tarkastuskierros

Tähän aikaan kesästä käymme mehiläistarhoillamme 1-2 viikon välein. Kierroksella tarkistamme aina, että pesissä on munintaa ja toisaalta riittävästi tilaa hunajaa varten. Lisäksi täytyy etsiä emokennoja, ja jos niitä löytyy, joko tuhota ne tai tehdä luonnollinen harhautus parveilun estämiseksi. Kuvasimme kesäkuussa yhdeltä pesätarkastuskierrokseltamme videota, joten tervetuloa jälleen mukaan mehiläistarhoillemme tämän videon välityksellä! (Jos video ei näy alla, pääset katsomaan sen tästä linkistä: Mehiläistarhausta - Kesäkuinen pesäkierros)

Iloista sunnuntaita!

Mehiläistarhausta: Mehiläispesän jakaminen

Viime viikonloppuna kävimme tekemässä mehiläispesistämme jaokkeita. Postailin mehiläispesän jakamisesta jo pari vuotta sitten, mutta nyt kuvasimme asiasta myös videon. Tervetuloa jakamaan kanssamme mehiläispesiä tämän videon välityksellä!:) 

(Jos video ei näy alla, pääset katsomaan sen tästä linkistä: Mehiläistarhausta - Mehiläispesän jakaminen)   

 

Iloa päivääsi!

Mehiläistarhausta - Kevään ensimmäinen tarhakäynti

Huhtikuun lopun ja toukokuun alun aikana olemme tehneet taas kevään ensimmäiset vierailut mehiläistarhoillemme. Viimeisen tarhan luona pääsimme käymään vasta viime viikonloppuna, sillä sinne johtava metsäautotie oli aiemmin niin paksun hangen peitossa, ettei sitä pystynyt ajamaan. Viime viikonloppuna nappasimme kameran mukaan, ja tuloksena onkin video mehiläistarhan kevään ensimmäisestä hoitokäynnistä. Mehiläiset hyökkäsivät mikrofonin kimppuun niin, ettei puhe joka kohdassa videota kuulu, mutta tekstitykset korvaavat tämän puutteen. Ensi kerralla täytyy muistaa huutaa, jotta ääni kuuluisi kaiken surinan ja pörinän ylitse.:D Tervetuloa vierailemaan tämän videon myötä mehiläistarhallamme! (Jos video ei näy alla, pääset katsomaan sen tästä linkistä: Mehiläistarhausta - Kevään ensimmäinen tarhakäynti ) 

Mehiläistarhavierailuiltamme on luvassa lisää videoita loppukevään ja kesän mittaan, joten jos tarhaus kiinnostaa, kannattaa pysyä kuulolla!:)

Mukavaa keskiviikkoa!

Unelmana omavaraisempi elämä: Mehiläistarhausta - mehiläistarhaajan vuosi

Tämän päivän postaus kuuluu jälleen omavaraisuusaiheeseen yhteispostaussarjaan, jota koordinoivat Tsajut ja Korkeala. Tällä kertaa aiheena ovat mm. eläintenhoitovinkit, joten ajattelinkin kirjoitella söpöistä, pörröisistä hoidokeistamme, mehiläisistä.:)

Mehiläinen krookuksessa

Hankimme ensimmäiset kaksi mehiläispesää kesällä 2018, ja vähitellen pesämäärämme on kasvanut noin viiteenkymmeneen osin uusien pesien oston, osin pesien jakamisen myötä. Viime vuonna hunajasatomme ylitti ensimmäistä kertaa 1000kg:n rajan, ja tänä kesänä haaveena olisi laittaa vielä paremmaksi.

Yhdessä mehiläispesässä on yleensä kymmeniätuhansia mehiläisiä, joista yksi on munimisesta vastaava kuningatar. Muillakin mehiläisillä on jokaisella oma, tärkeä tehtävänsä, nimittäin osa vartioi pesää, osa hoitaa toukkia ja toiset keräävät mettä ja siitepölyä. Mehiläispesiä voi yhdessä paikassa olla jopa 15 aivan vierivieressä, jos vain mesikasveja riittää alueella tarpeeksi. Seuraavat pesät voi laittaa tästä noin 2-3 kilometrin etäisyydelle. Mehiläiset keräävät mettä noin kahden kilometrin etäisyydeltä pesästä, ja niiden suosiossa olevia luonnonkasveja ovat mm. maitohorsma, vadelma, pajut ja apila.

 

Mehiläispesä, johon kesän edetessä lisätään päällekkäin pesälaatikoita.

Keväällä säiden lämmettyä talvimehiläiset lentävät puhdistuslentonsa eli käyvät ulostamassa talven jäljiltä. Kun pesän lämpötila nousee, käynnistyy muniminen ja lopulta kuoriutuvat kevään työläiset, jotka ensin hoitavat toukkia ja pesää ja myöhemmin lähtevät meden ja siitepölyn keräyshommiin.

Kesä-heinäkuussa pesiä olisi hyvä käydä katsomassa viikoittain, sillä kovin lämpöisillä keleillä mehiläispesissä on korkea parveilemaan lähtemisen riski. On myös tärkeää tarkkailla, että pesässä on keväästä alkaen koko kesän ajan munintaa, koska muutoin pesästä todennäköisesti puuttuu kuningatar. Parveilun riski on suurin juhannuksen aikoihin, ennen meden ja siitepölyn pääsatoa. Ennen parveilua pesiin ilmestyy muita suurempia, pitkulaisia kuningatarkennoja, joista ajallaan kuorituisi uusia kuningattaria, ja vanha kuningatar ja osa mehiläisyhdyskunnasta lähtisi tällöin etsimään uutta pesäpaikkaa. Parveilua voidaan estää tuhoamalla kyseiset kuningatarkennot, ja myös huolehtimalla, että pesässä on riittävästi tilaa (= sopiva määrä pesälaatikoita päällekkäin), sillä ahtaissa oloissa parveilemiskuume nousee. Hallitsematonta parveilua voi myös ehkäistä keinotekoisella parveilutuksella, jolloin vanha kuningatar ja osa pesästä siirretään uuteen pesään ja loput pesän mehiläisistä jäävät hoitamaan syntyvää, uutta kuningatarta. Tällöin saadaan kaksi pesää, jotka kuitenkin ovat heikompia kuin yksi alkuperäinen. Toisaalta myös luontaista emonvaihtoa tapahtuu, joten on tärkeää tunnistaa, onko kyse emon vaihtamisesta vai parveilutarpeesta.

Mehiläisten kuhinaa

Lisäksi kesällä tarkkaillaan kennostoissa jäljellä olevaa tilaa. Tilaa täytyy olla meden ja siitepölyn keräämistä varten, mutta sitä ei saa olla liikaakaan. Liian ahtaissa tiloissa parveilun riski lisääntyy. Toisaalta, jos tilaa on liikaa, voi kylmänä kesänä pesän lämmön ylläpitäminen olla mehiläisille haasteellista. Pesälaatikoita lisätään tarpeen mukaan päällekkäin. Laatikoita kertyy kesän aikana yhteen pesään päällekkäin yleensä useita riippuen pesän vahvuudesta ja mesi- ja siitepölysadosta.

Alkukesällä vahvoista mehiläispesistä voidaan tehdä jaokkeita, jolloin yksi pesä jaetaan kahdeksi ja toiseen hankitaan uusi emo. Lisäksi vanhoihin pesiin suositellaan vaihtamaan emo aina kahden-kolmen vuoden välein, sillä muutoin muninta heikkenee, ja vanhan emon pesä on myös parveiluherkkä. Ostoemot on pariutettu jo valmiiksi saman mehiläisrodun kuhnurien kanssa, jolloin vältetään sekarotuiset, äkäiset ja parveiluherkät kannat. Ostoemot tulevat pienissä rasioissa, joissa niillä on kaverina muutamia seuramehiläisiä.  Kuningatar on näitä muita mehiläisiä hieman kookkaampi, mutta tunnistamisen helpottamiseksi se on lisäksi merkitty pienellä värinapilla. Rasiassa mehiläisillä on ravintonaan sokeria, ja ne pärjäävät niissä joitakin viikkojakin, kunhan rasioita ajoittain vähän suihkuttaa suihkepullosta vedellä. Mehiläispesän jaokkeen tekemisessä osa pesästä otetaan ja siirretään toisaalle. Uusi kuningatar lisätään pesään aikaisintaan muutaman tunnin kuluttua, jotta vanhan emon haju häviäisi ja mehiläiset ottaisivat uuden sitten suopeina vastaan. Jos kuningattaren lisää jo heti jaokkeen teon yhteydessä, työläiset voivat ajatella sitä tungettelijana ja tappaa sen. Uusi kuningatar muutaman toverinsa kera syö itsensä ulos rasiastaan sokerin läpi ja pääsee sitten pesään munintapuuhiin. 

Kaksi vanhaa mehiläispesää ja niistä otetut uudet jaokkeet

Tilattuja kuningattaria. Sinisellä täplällä merkitty kuningatar erottuu tässä kuvassa hyvin ainakin kahdessa rasiassa.

Hunajan sadonkorjuun aika on loppukesällä. Tuolloin pesistä kerätään hunajaa sisältävät kehät linkousta varten. Valmiit hunajakennostot mehiläiset ovat peittäneet mehiläisvahalla. Hunajan sadonkorjuun yhteydessä pesistä poistetaan kesän aikana lisätyt laatikot, jolloin talveksi yhteen pesään jää yhdestä kahteen laatikkoa. Me toimitamme valmiit kehät lingottavaksi läheiselle hunaja-alan yritykselle. Kehät voi myös lingota itse, jos hankkii siihen tarvittavat tilat ja välineet. Yksi pesä tuottaa hunajaa kesän aikana keskimäärin n. 30-40kg, mutta parhaimmissa paikoissa voi olla jopa 100 kg:n pesiä. Hunajan lisäksi mehiläiset tarjoavat toki suuren hyödyn pölyttäjinä niin puutarhan hyötykasveille kuin luonnonkasveillekin.

Valmis kehä, jossa vaaleat alueet ovat mehiläisvahalla peitettyä hunajakennoa. Kehän alaosassa on vähän vielä peittämätöntä kennoa.

 

Peittämättömissä kennoissa näkyy hunajaa.

Kun pesistä on kerätty hunajat, täytyy tilalle laittaa sokerilientä, jonka turvin yhdyskunnat selviävät talven yli. Kyseessä on siis vaihtokauppa, jonka ansiosta mehiläiset eivät kärsi hunajankeruusta. Sokeriliemi laitetaan pesiin erillisissä syöttökaukaloissa, joista mehiläiset keräävät sen talteen ja varastoivat kennostoihinsa. Yhteen pesään tarvitaan sokerilientä n. 30 litraa/talvi. Samalla voidaan tehdä tymolikäsittely varroapunkin torjumista varten.

Sokeriliemikanistereita

Sokeriliemi kaadetaan erilliseen syöttökaukaloon, josta mehiläiset keräävät sen talteen ja varastoivat kennoihinsa.

Hunajaa sisältäneiden kehien keräämisen jälkeen teemme tymolikäsittelyn (kuvassa näkyvä lappunen mehiläispesän päällä) varroapunkin torjumiseksi.

Loppuvuodesta on aika tehdä vielä oksaalihappokäsittely varroapunkkia vastaan, mutta muuten pesät saavat sadonkorjuun ja sokeriliemen annon jälkeen olla rauhassa kevääseen asti. Säiden viilennyttyä mehiläiset vetäytyvät pesäänsä ja muodostavat vähitellen talvipallon, jossa talvimehiläiset tuottavat lämpöä pesään räpyttämällä siipiään. Tämä on talvimehiläisten ainoa tehtävä. Talvipakkasillakin pesän sisälämpötila on tämän ansiosta noin 25-35 astetta, joka mahdollistaa kuningattaren selviytymisen talven yli. Keväällä muninnan käynnistyttyä lämpö on tärkeää myös munien kehittymiselle ja toukkien kuoriutumiselle. Keväällä täytettyään tehtävänsä talvimehiläiset kuolevat, ja kuoriutuneet mehiläiset aloittavat jälleen vartioinnin, toukkien hoidon ja meden keräämisen.

Mehiläisten tärkeimpiä tauteja ja tuholaisia ovat mm. esikotelomätä, varroapunkit ja erilaiset virustaudit, joiden torjunnasta tarhaajan täytyy huolehtia. Myös karhut voivat vierailla mehiläistarhoilla aiheuttamassa tuhoa. 

Tähän lopuksi kirjoittelen vielä lyhyesti omavaraisuuskuulumisiamme. Tammikuun kylvöt, mm. chilit ja paprikat, ovat jo hyvässä kasvussa. Helmikuun kylvöjä tein viime viikolla ja niistä ensimmäiset siemenet ovat itäneet, mutta suurin osa pitää vielä jännityksessä. Postailen näistä helmikuun kylvöistäni lähiaikoina lisää, kunhan vähän nykyistä suurempi osa siemenistä on itänyt.  Pajutöitä olen tehnyt nyt viimeisen kuukauden aikana ahkerasti, ja niistäkin on tulossa kohta oma postauksensa. Omavaraisuusopintoni jatkuvat edelleen ja valmistuminen häämöttää kesäkuussa. Omavaraisuusopiskelukuulumisiani kirjoittelinkin viime viikolla. Kylvösuunnitelmat lavatarhaan ja ruukkupuutarhaan, mökkimetsäpalstalle tulevalle kasvimaalle, kasvihuoneisiin ja myös kesäkukkien osalta on myös tehty. Pohjana kylvösuunnitelmilleni käytin viime vuoden kasvatuksistani tekemiäni yhteenvetoja: chilit ja paprikat, tomaatit, kesäkukat ja hyötykasvit. Perennojen hankikylvötkin sain viime kuussa hoidettua. 

Perennojen hankikylvöjä. Kuvan ottamisen jälkeen peitin siemenet vielä mullalla ja sitten ne pääsivätkin ulos.

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheeseen yhteispostaussarjaan liittyen:
- Tammikuu: Suunnitelmia vuodelle 2022
- Aiempien vuosien omavaraisuussarjan postaukset

Tässä vielä lista muista tämän kuukauden yhteispostaussarjaan osallistuvista blogeista:

Vyöhyke 1: Apilankukka, Jovela, Kakskulma

Vyöhyke 2: Sarin puutarhat, Omavarainen elämä, Pilkkeitä Pilpalasta, Kohti laadukkaampaa elämää

Vyöhyke 3: Tsajut, Rakkautta ja maanantimia, Villa Varmo, Evil Dressmaker, Sanni ja farmi

Vyöhyke 4: Korkeala

Vyöhyke 7: Korpitalo

 Kaikkea hyvää helmikuuhusi!

Hunajan sadonkorjuu

Hunajan sadonkorjuu on taas tältä vuodelta tehty. Heinä-elokuun vaihteessa mies kävi hakemassa pesiltä hunajalaatikot, ja viemässä tilalle sokerilientä mehiläisten talviruoaksi. Tämän vuoden hunajasato jäi vähän pienemmäksi per mehiläispesä kuin viime vuonna, sillä kesäkuun viileät kelit sattuivat täällä juuri parhaimpaan mesikasvien, kuten vadelman, kukinta-aikaan. Koska mehiläispesiemme määrä on kuitenkin kasvanut jaokkeiden teon myötä viime vuodesta (pesiä on nyt yhteensä nelisenkymmentä), kokonaissatomme on suurin piirtein samaa luokkaa kuin silloinkin.

Pesistä kerätään hunajaa sisältävät kehät linkousta varten. Samalla teimme tymolikäsittelyn (kuvassa näkyvä lappunen mehiläispesän päällä) varroapunkin ehkäisemiseksi.

Hunajan tilalle mehiläisille annetaan sokerilientä, jonka turvin pesät selviävät talven yli. Sokeriliemi laitetaan erilliseen syöttökaukaloon, josta mehiläiset keräävät sen talteen ja varastoivat kennoihinsa.

Yhteen pesään tarvitaan sokerilientä n. 30 litraa/talvi. Liemen olemme sekoittaneet itse kuumasta vedestä ja sokerista.

Valmis kehä, jossa vaaleat alueet ovat mehiläisvahalla peitettyä hunajakennorakennetta. Kehän alaosassa on vielä peittämätöntä kennoa.

Kunhan saamme talviruokinnan kokonaan tehtyä, kiireet mehiläispesillä helpottavat. Loppuvuodesta on aika tehdä vielä oksaalihappokäsittely varroapunkkia vastaan, mutta muuten pesät saavatkin olla rauhassa ensi kevääseen asti. 

Mukavaa keskiviikkoa!

Unelmana omavaraisempi elämä: Omavaraisuustaitoja ja -herkkuja

Nyt heinäkuun ensimmäisenä maanantaina on jälleen omavaraisuusaiheisen yhteispostauksen aika ja aiheena tällä kertaa ovat oma erityisosaaminen omavaraistelun kannalta ja omavaraisuuskuulumiset. Lisäksi postauksen loppupuolelta löytyy pari ruokaohjetta. Näitä yhteispostauksia koordinoivat Tsajut ja Korkeala.

Meillä osaamista omavaraistelua ajatellen löytyy hyötykasvipuolelta niin hyötytarhan kuin kasvihuoneenkin osalta. Esikasvatan itse kaikki sitä vaativat yksivuotiset hyötykasvien taimet. Myös kaikki kesäkukkamme ovat itse kasvattamiani joko siemenistä tai pistokkaista. Kesäkukkiemme kuulumisia postailinkin aivan äskettäin. Kasvien kasvattamisen lisäksi tärkeänä pidän myös niiden siemenien keräämistä talteen tulevia vuosia ajatellen. Esimerkiksi tomaateista, chileistä ja paprikoista kerään siemeniä säilöön vuosittain, samoin kesäkukista ja muutamista perennoistakin.

Lavatarhassa on jo rehevän näköistä. Sitä rajaavan matalan aidan edessä kukkivat mm. sametti- ja kehäkukat.

Kasvipuolen lisäksi toinen osaamisalueemme on mehiläistarhaus. Meillä on pesiä muutamia kymmeniä pääosin ystävien ja tuttujen maa-, metsä- ja marjatiloilla ja hunajaa kertyykin reilusti yli oman tarpeen myyntiin asti. Nyt alkukesän aikana meillä ajankohtaisena ovat olleet mehiläispesien jakopuuhat.

Mehiläistouhujen lisäksi kuluneen kuukauden aikana muutkin omavaraisuussuunnitelmamme ovat taas edenneet mukavasti. Sadevesien keräysjärjestelmän parantaminen meillä oli työn alla ennen viime viikon kovia sateita ja saimmekin IBC-kontille laatoituksen valmiiksi, kontin paikoilleen ja letkut viritettyä. Nyt vettä on kontissa 1000 litraa odottamassa kastelun tarvetta ja tynnyreissä vielä lisää. Postailen aivan lähipäivinä sadevesien keräysjärjestelmästämme vielä tarkemmin.

Lavatarhassa, kasvihuoneessa ja ruukkupuutarhassa kasvit ovat hyvässä kasvussa. Satoakin olemme päässeet jo korjaamaan mm. ämpäriperunoista, yrteistä, retiiseistä, mangoldista ja raparperista. Myös ensimmäiset mansikat on jo maisteltu. Nokkosta ja pinaattia ryöppäsin pakastimeen ja myös yrttejä, raparperia ja mansikoita olen jo säilönyt talven varalle. Alkukesän sadonkorjuusta, lavatarhan huoltotöistä sekä ruukkupuutarhan kuulumisista postailinkin äskettäin.

Juhannuksen herkkuja: ämpäriperunoita, raparperia ja retiisejä.

Pinaatti 'Bazaroet' tuotti jälleen hyvän sadon. Kaskinauriiden 'Enon Kanta' satokausi on alkanut.

Kasvihuoneen edustan kiveyksen tekeminen on myös edistynyt. Kivetyksen perustukset saimme jo valmiiksi ja nyt on meneillään kivien latominen. Tästäkin on luvassa tekstiä tarkemmin lähiaikoina, kunhan saamme kivet paikoilleen. Aurinkopaneelit ovat tuottaneet sähköä viime vuotta paremmin aurinkoisen alkukesän ansiosta. Varasto-polttopuukompleksi odottaa edelleen, että ehtisimme muilta puutarhapuuhiltamme jatkaa sen rakentamista. Todennäköisesti se valmistuukin vasta syksyllä. Yksi haaveistamme tälle kesälle oli myös puutarhamme avaaminen Avoimissa Puutarhoissa. Koronan vuoksi tämä haave siirtyi nyt ensi vuodelle, mutta osallistuimme sen sijaan Avoimet Puutarhat Kotisohvalla -tapahtumaan (tässä vielä linkki puutarhamme esittelyvideoon Avoimet Puutarhat Kotisohvalla: Puutarhahetki).
 

Tähän yhteispostaukseen sai myös vinkata omavaraisuusaiheisia reseptejä. Jaankin tässä nyt pari herkkua, joihin saamme suolaa ja öljyä lukuunottamatta kaikki raaka-aineet omasta maasta. Etenkin oman tomatillosalsan saamista alan odottaa jo alkuvuodesta, sillä ainakaan täälläpäin tomatilloja ei tahdo kaupasta löytyä.

Tomatillosalsa

tomatilloja

sipulia

mietoa chiliä esim. 'Hungarian Yellow Wax Hot' tai vihannespaprikaa

rasvaa paistamiseen

suolaa

Hienonna tomatillot, sipulit ja chili. Paista niitä pannulla öljyn kera, kunnes vihannekset ovat kunnolla pehmentyneet. Mausta suolalla maun mukaan. Tomatillosalsaa käytämme esimerkiksi tortilloissa tuomassa makua, mutta se sopii sellaisenaan myös vaikkapa lihan tai kanan lisukkeeksi.

Juuressipsit 
nauriita, palsternakkaa, porkkanoita, punajuuria, perunaa tms.
öljyä
suolaa

Pese juurekset ja leikkaa ne mahdollisimman ohuiksi siivuiksi esimerkiksi kuorimaveitsellä. Laita viipaleet kulhoon, kaada niiden päälle loraus öljyä ja pyörittele viipaleet öljyssä kauttaaltaan. Levitä juureslastut leivinpaperoidulle pellille. Paista 175-asteisessa uunissa kunnes lastut ovat hieman ruskistuneet ja muuttuneet rapeiksi. Ripottele lopuksi päälle suolaa oman maun mukaan. Sipsit maistuvat sellaisenaan tai esim. kermaviilikastikkeen kera. Meillä niitä on ollut välillä myös grilliruoan lisukkeena salaatin kanssa.

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheiseen yhteispostaussarjaan liittyen:
Tammikuu -20: Omavaraisuussuunnitelmia vuodelle 2020
Helmikuu -20: Kylvöt, esikasvatus ja puhdetyöt
Maaliskuu -20: Esikasvatusta edullisesti  

Huhtikuu -20: Hygienia puutarhassa ja mehiläistarhauksessa

Toukokuu -20: Pölyttäjät 

Kesäkuu -20: Villivihanneksia ja pohdintoja satokaudesta
Viime vuoden omavaraisuussarjan postaukset

Tässä vielä lista muista tämänkertaiseen yhteispostaukseen osallistuneista blogeista kasvuvyöhykkeittäin:

Vyöhyke 1
Jovela
Ku ite tekee

Vyöhyke 2
Sarin Puutarhat
Rouva Yrttinen
Harmaa torppa

Vyöhyke 3
Tsajut
Caramellia
Airot ulapalla
Luomulaakso

Iloista ja satoisaa heinäkuuta!

P.s. Blogissani on käynnissä Pihan perinnekasvit -puutarhakirjan arvonta. Jos et ole vielä osallistunut, käyhän kurkkaamassa.:)

Mehiläispesän jakaminen

Nyt alkukesän aikana mehiläistarhauksessa meillä on ollut taas ajankohtaisena jaokkeiden tekeminen. Lisäksi vanhoihin pesiin suositellaan vaihtamaan emo aina kahden-kolmen vuoden välein, sillä muutoin muninta heikkenee, ja vanhan emon pesä on myös parveiluherkkä. Niinpä tilasimme parikymmentä uutta emoa näitä kumpaakin toimenpidettä varten. Ostoemot on pariutettu jo valmiiksi saman mehiläisrodun kuhnurien kanssa, jolloin vältetään sekarotuiset, äkäiset ja parveiluherkät kannat.

Mehiläispesässä olevia kehiä nostetaan tarkasteltavaksi tähän tarkoitettujen pihtien avulla.

Ostoemot tulevat pienissä rasioissa, joissa niillä on kaverina muutamia seuramehiläisiä.  Kuningatar on näitä muita mehiläisiä hieman kookkaampi, mutta tunnistamisen helpottamiseksi se on lisäksi merkitty pienellä värinapilla. Rasiassa mehiläisillä on ravintonaan sokeria, ja ne pärjäävät niissä joitakin viikkojakin, kunhan rasioita ajoittain vähän suihkuttaa suihkepullosta vedellä.

Tilattuja kuningattaria. Sinisellä täplällä merkitty kuningatar erottuu tässä kuvassa ainakin toisena vasemmalta olevassa rasiassa.

Mehiläispesän jaokkeen tekemisessä osa pesästä otetaan ja siirretään toisaalle. Uusi kuningatar lisätään pesään aikaisintaan muutaman tunnin kuluttua, jotta vanhan emon haju häviäisi ja mehiläiset ottaisivat uuden sitten suopeina vastaan. Jos kuningattaren lisää jo heti jaokkeen teon yhteydessä, työläiset voivat ajatella sitä tungettelijana ja tappaa sen. Uusi kuningatar muutaman toverinsa kera syö itsensä ulos rasiastaan sokerin läpi ja pääsee sitten pesään munintapuuhiin. 

Pesässä on kuhinaa.

Emorasia asetetaan esimerkiksi ohuen risun avulla roikkumaan kehien väliin, ja lopulta kuningatar vapautuu rasiasta pesään munimaan. Jaokkeessa on kaksi munittua kehää hoitajamehiläisineen, yksi hunajakehä ja siitepölyä. Loput kehät ovat rakennettua kennostoa odottamassa munintaa ja siitepölyn ja meden keräystä.

Kaksi vanhaa pesää ja näistä otetut uudet jaokkeet.

Palailen lähiaikoina taas mehiläiskuulumisiimme, viimeistään silloin, kun hunajan sadonkorjuu on käsillä. Ja jos sinulla heräsi kysymyksiä mehiläistarhauksesta, vastailen niihin mielelläni!:)

Kaikkea hyvää päivääsi!

Unelmana omavaraisempi elämä: Pölyttäjät + omavaraisuussuunnitelmien eteneminen

Nyt toukokuun ensimmäisenä maanantaina on taas uuden omavaraisuuteen liittyvän yhteispostauksen aika. Näitä postauksia koordinoivat Tsajut ja Korkeala. Tällä kertaa aiheena ovat pölyttäjät ja omavaraisuussuunnitelmien eteneminen.

Tällä puutarhamme krookuksia kiertäneellä mehiläisellä on jo aikamoiset määrät siitepölyä kerättynä jalkoihin.

Pölyttäjät ovat todella tärkeitä, sillä jopa 75 prosenttia viljelykasveista tarvitsee hyönteisiä pölyttyäkseen. Pölyttäjillä on suuri merkitys puutarhassakin esim. marjojen ja hedelmien sadon kannalta, mutta myös eliöstön monimuotoisuuden vuoksi. Lisäksi ainakin meillä niiden touhuja seurataan mielenkiinnolla koko perheen voimin, lapsetkin ovat niistä kiinnostuneita. Olenkin pyrkinyt jatkuvasti lisäämään pölyttäjille mieluisia kasveja puutarhassamme. Meillä suurin kuhina käy perennoista esim. värimintuissa, päivänhatuissa ja maksaruohoissa. Kesäkukista kasvatan vuosittain mm. jättiverbenaa, joka on myös perhosten mieleen. Samoin esimerkiksi kehäkukka ja auringonkukka kuuluvat pölyttäjiä houkuttelevista kesäkukista jokavuotisiin kylvöihini. Pikkuisen niityn kasvattaminen minulla on haaveissa ja toivon, että sekin toteutuisi lähiaikoina. Puuvartisista esimerkiksi pajut ovat pölyttäjille tärkeitä, sillä ne tarjoavat niille ravintoa jo varhain keväällä, kun muita kukkijoita ei vielä juurikaan ole.

Sitruunaperhonen syysleimussa 'Osmo Heikinheimo'

Nokkosperhonen pääskynmaksaruohossa

Amiraaliperhonen jättiverbenassa

Pölyttäjäystävällisten kasvien kasvattamisen lisäksi pölyttäjiä voi auttaa rakentamalla hyönteishotellin. Edellä olevasta linkistä löytyy paljon tietoa hyönteishotellin perustamisesta ja sen asukeista #hyönteishotellit2020 -tempauksen muodossa. Myös nurmikon leikkaamatta jättäminen on pölyttäjäystävällinen teko. Meillä on ollut pikkuruinen hyönteishotelli jo vuosia ja suurempi on paraikaa työn alla. Nurmea emme jätä kokonaan leikkaamatta, mutta takapihalla meillä kasvaa sen seassa valkoapilaa, jonka kukinnan aikana leikkaamme nurmikon vain alueilta, joilla apilaa ei ole. Tämän seurauksena valkoapilan kukkiessa nurmikolla on hassuja mutkittelevia polkuja, joilta on ajeltu ruohonleikkurilla, ja polkujen väleissä kukkivat apilat valkoisenaan. Lapsetkin tykkäävät juoksennella näitä polkuja pitkin. Itse taas tykkään kovasti apilan tuoksusta, joten apiloiden kukinnasta on monella tavalla iloa.

Yksi erittäin tärkeä pölyttäjäteko on myös myrkkyjen välttäminen puutarhassa. Kasvien tuholaisia varten käytettävät kemialliset torjunta-aineet ovat puutarhassa haitallisia myös pölyttäjille. Jo oikealla kastelulla, vuoroviljelyllä ja erilaisilla houkute- ja karkotekasveilla voi tehdä paljon ei-toivottujen ötököiden loitolla pitämiseksi, ja tarvittaessa näiden konstien lisäksi voi käyttää kylmää vesisuihkua esim. kirvoille tai nokkoskäytettä, jotka ovat luonnonmukaisia tuholaistorjunnan keinoja.

Kimalainen tähkätädykkeessä 'Rotfuchs'

Pölyttäjäkato on vakava asia, johon kaikki voivat osallistua itselleen sopivin keinoin. Tätä tarkoitusta varten on käynnissä myös #pelastapörriäinen -kampanja, joka kannustaa kaikkia ottamaan osaa näihin tärkeisiin, yhteisiin talkoisiin. Kampanjan sivuilla esitellään erilaisia vaihtoehtoja, joilla kukin voi omalta osaltaan auttaa pölyttäjiä. Auttamisteon toteutuksen jälkeen se pyydetään vielä rekisteröimään laskuriin. Kampanjan nettisivuilta (linkki edellä) löytyy paljon myös käytännön tietoa pölyttäjiin liittyen.

Mehiläinen posliinihyasintissa

Luonnon pölyttäjien lisäksi puutarhassamme ahkeroivat mehiläiset, joita meillä on omalla pihalla tällä hetkellä yhden pesän verran, ystävien ja tuttavien mailla sitten vielä lisää. Mies kävi kiertämässä mehiläispesämme parisen viikkoa sitten säiden lämmettyä, ja ne olivat talvehtineet onneksi hyvin, vain yksi pesä oli kuollut. Kevään ensimmäisellä pesäkierroksella joko puhdistetaan pesien pohjat tai vaihdetaan ne, jotta talven aikana kuolleet mehiläiset saadaan pois ja ilma pääsee kiertämään pesässä kunnolla. Samalla lisätään tarvittaessa pesiin sokerilientä, joka meilläkin oli ajankohtaista, sillä täällä IV-vyöhykkeellä ei vielä tuolloin esim. paju tai muutkaan mehiläisten ravintokasvit kukkineet merkittävissä määrin.  Tänä kesänä mehiläisten suhteen meillä haaveena olisi omien emojen kasvattamisen kokeilu. Aiemmin olemme nimittäin tilanneet vahvojen pesien jakamisesta syntyviä uusia pesiä varten emot samasta paikasta, johon hunajat myymme, mutta nyt meillä olisi emojen kasvattamiseenkin tarvittavaa kalustoa ihan omasta takaa.

Kevään ensimmäiset kukkijat ovat erityisen tärkeitä, jotta pölyttäjille riittää ruokaa niiden lähdettyä liikkeelle talven jälkeen. Tässä yhdessä krookuksessa on ruoanhakureissulla kaksi mehiläistä ja oikeassa alareunassa kärkkyy apajia myös kukkakärpänen.

Mehiläishommien lisäksi omavaraisuussuunnitelmamme ovat muutenkin taas edenneet mukavasti. Mies nikkaroi kaksi uutta istutuslaatikkoa lavatarhaan yksivuotisia hyötykasveja varten, ja kolmas vähän pienempi on vielä työn alla. Koko lavatarhan alueelta poistin vanhan koristekivikatteen ja siistimisen jälkeen väliköt saivat hiekkapeitteen. Matalaa aitaa varten sirkkelöin vielä lisää ohuista rangoista pätkiä ja pääsin viikonloppuna aloittelemaan aidan tekoa. Yksivuotisten kukkien alue istutuslaatikoiden vieressä on kylvöjä vaille valmis ja aita tulee sitten sen viereen. Parsan juurakot istutin matalaan uuteen lavaan istutuslaatikkoalueen takaosaan. Maa-artisokka meillä oli suunnitelmissa siirtää aiempaa parempaan paikkaan, ja sillekin syntyi matala lava kasvihuoneen lähelle. Maa-artisokan mukulat istutin viikonloppuna ja postailen siitä touhusta ihan lähipäivinä vielä tarkemmin. Kasvihuoneen edustan istuskelualueelta sai nurmikko lähteä, ja nyt lapiohommat laatoituksen perustuksia varten ovat käynnissä.

Parsan 'Gijnlim' F1 juurakot odottamassa istutusta.

Tomaatit, tomatillot, paprikat, chilit, ananaskirsikat ja maissit ovat nyt viikon ajan olleet päivisin kasvihuoneessa, yöksi toin ne aluksi sisälle. Viikonloppuna kuitenkin vihdoin jätin ne sinne jo ympäri vuorokauden lämmittimen ja harsojen turvin. Tällä viikolla tarkoituksena olisi aloittaa sama ulos-sisälle-kiikuttamisrumba kesäkukkien ja hyötytarhassa/terassilla ruukuissa kasvatettavien hyötykasvien kanssa. Huhtikuun kylvöt ovat jo hyvässä kasvussa ja koulittuina. Lähipäivinä olisi tarkoitus kylvää vielä muutamia toukokuun esikasvatettavia, kuten kurpitsaa ja avomaankurkkuja. Myös lavoihin ajattelin jo tällä viikolla tehdä harsojen turvin varhaisimpia kylvöjä esim. retiisin osalta, jos sääennuste ei muutu kylmemmäksi.

Tomaatit, chilit, paprikat, tomatillot, maissit ja ananaskirsikat muuttivat kasvihuoneeseen. Jo viikossa kasvit ovat terhakoituneet ja vankistuneet entisestään, vaikka sisälläkin ne olivat kasvivalojen alla.

Syyskylvöistä ensimmäisiä pikkutaimia jo pilkistää istutuslaatikoissa ainakin pinaatin ja palsternakan osalta. Mm. porkkanat antavat vielä odottaa itämistään. Postailen lähiaikoina syyskylvöjen kuulumisista vielä tarkemmin. Myös viime kesänä ostamani ilmasipuli on lähtenyt kivasti kasvuun, ja Buried Pot Gardenissa monivuotisista yrteistä ainakin ruohosipuli, venäläinen rakuuna ja viherminttu puskevat jo tuoretta versoa. Myös kasvihuoneen vieressä matalassa lavassa olevat raparperit ovat nousseet.

Sadevesien talteenoton kohentaminen on meillä tämän vuoden omavaraisuussuunnitelmalistalla, ja sitä varten hankimme 1000-litraisen IBC-kontin. Sille pitäisi seuraavaksi valmistella alue, jonka ympärille tulee kaikenlaista kaunista kukkivaa naamioimaan säiliötä. Varasto-polttopuuteline-kompleksi etenee vähitellen muiden hommien lomassa. Tukipuut ovat nyt kokonaan paikoillaan, ja lattian mies nikkaroi aiemmassa kodissamme käytössä olleista terassin ja parvekkeen puulatoista saadusta puutavarasta. Seinien tekeminen onkin sitten vuorossa seuraavana.

Paljon onkin siis tapahtumassa puutarhassamme lähiaikoina ja postailen näistä piakkoin lisää, kunhan projektit etenevät. Näiden omavaraisuussuunnitelmien lisäksi meillä on valmisteilla mm. uusia kukkapenkkejä ja puutarhapolkuja, joten tekeminen ei varmasti lopu kesken.:)

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheiseen yhteispostaussarjaan liittyen:
Tammikuu -20: Omavaraisuussuunnitelmia vuodelle 2020
Helmikuu -20: Kylvöt, esikasvatus ja puhdetyöt 
Maaliskuu -20: Esikasvatusta edullisesti  

Huhtikuu -20: Hygienia puutarhassa ja mehiläistarhauksessa
Viime vuoden omavaraisuussarjan postaukset

Tässä vielä lista muista tämänkertaiseen yhteispostaukseen osallistuneista blogeista kasvuvyöhykkeittäin:

Vyöhyke 1
Laura eli Javis 
Jovela 

Vyöhyke 2 
Sarin puutarhat
Luomulaakso
Oma tupa, tontti ja lupa

Vyöhyke 3
Tsajut
Metsäläisten elämää
Luontoannelilifestyle
Caramellia
Avaa silmäsi ja hengitä
Koivun juurella
Rakkautta ja maan antimia
Pienenpieni farmi
Ku Ite tekee 
Villa Kotiranta

Vyöhyke 4
Korkeala

Vyöhyke 5
Sorakukka

Norja
Kalastaja kuivalla maalla

Laitan tähän loppuun vielä viimeviikkoisen hyvän mielen arvonnan tulokset. Arvonta toteutettiin taas perinteisenä lappuarvontana, ja tällä kertaa onnettarena toimi vanhin lapsemme. Ihanan hyötykasvisiemensetin voitti Inkeri Piskunen. Paljon onnea voittajalle ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Ihanaa toukokuun alkua!

Puutarhakuulumisia ja kasvihankintoja

Tämä viikko on hellinyt kauniilla, lämpimillä kevätpäivillä, ja minäkin olen puuhastellut puutarhassa päivittäin. Viime viikolla tein kevään ensimmäiset puutarhakasviostokset ja ostin myös elämäni ensimmäiset daaliat. Niitä ruukuttelin esikasvatukseen viime viikonloppuna. Toivottavasti ne lähtisivät hyvin kasvuun, sillä daaliat ovat kyllä uskomattoman kauniita kukkijoita. Parsojen istutusalue on vähitellen taas edennyt, ja toivon, että pääsisimme istuttamaan juurakot loppuviikon aikana. Nurmikkoa on meiltä hävinnyt muutama kymmenen neliötä ja vielä lisää olisi tarkoitus poistaa. Nyt maan ollessa vielä vähän kostea nurmikko onkin irronut tosi helposti, joten poisto jatkunee edelleen lähipäivinä. Tässä muutamia kuvia puutarhamme puuhastelupaikoista ja kasviostoksistani.:)

Kohopenkin vieressä nurmikolla on tämän hetken suurin ihastelun aiheeni. Krookukset kukkivat tässä jo kauniina, pienenä kukkamerenä. Kukkapenkeissä nuppujaan ovat avanneet vasta yksittäiset, varhaisimmat kukkijat, mutta lähipäivinä tai -viikkoina luvassa on sielläkin varmasti runsasta kukintaa, kun muidenkin nuput avautuvat.

Lidlissä (tämä ei ole maksettu mainos) kävin jälleen kasvi- ja juurakko-ostoksilla. Olen istuttanut useana vuonna näitä köynnösruusuja ja erilaisia perennan juurakoita, ja ne ovat yleensä lähteneet hyvin kasvuun ja myös talvehtineet mukavasti. Ruusuissa oli jo pieniä hiirenkorvia, joten ne laitoin ämpäreihin, joissa on pohjalla vähän vettä. Ruusuämpärit ja kärhöt kiikutin kasvihuoneeseen, samoin ruukuttamani perennan juurakot, odottamaan myöhempää istutusta.

Liljarinteen reunaan tulee puutarhapolku, sillä tähän oli jo tallautunut selvä kulkureitti. Polku myös selkeyttää istutusalueen rajaa nurmesta kauempaakin katsottuna.

Suurin tämänhetkisistä "työmaistamme" on tässä. Istutuslaatikoita tulee lisää ja niiden alue saa uuden katteen. Kivetys on tulossa Buried Pot Gardenin viereen puutarhapolulle ja kasvihuoneen edustalle, ja mahtuupa tähän kuvaan kahden uuden kukkapenkinkin alueet, joilla tosin nurmikko on vielä paikoillaan. Buried Pot Gardenin monivuotiset yrtit siistin eilen (kuva on otettu muutama päivä sitten), samoin niitä reunustavat kuukausimansikat ja laventelit, jotka ilokseni näyttävät talvehtineen hyvin ja uutta kasvuakin on jo nähtävillä.

Matalissa lavoissa olevaa mansikkamaatakin aloin siistiä, mutta homma jäi vielä kesken. Siellä on touhunnut joku muukin talven aikana (hiiri tai myyrä?), sillä parin mansikan lehtiä oli silputtu ja näiden juurella oli myös paljon pieniä papanoita.

Mehiläisetkin ovat aloittaneet kevätpuuhat puutarhassamme.<3

Ihanaa loppuviikkoa!

P.s. Blogissani on käynnissä jälleen hyvän mielen arvonta, jossa palkintona on nyt monivuotista kukkaloistoa.

Unelmana omavaraisempi elämä: Hygienia puutarhassa ja mehiläistarhauksessa

Nyt kuukauden ensimmäisenä maanantaina on taas omavaraisuuteen liittyvän yhteispostauksen aika. Näitä yhteispostauksia koordinoivat Tsajut ja Korkeala. Tämän kuukauden aiheena omavaraisuussuunnitelmien etenemisen lisäksi on hygienia, joka on nyt monessakin mielessä ajankohtainen asia.

Myös mehiläistarhauksessa ja hunajan käsittelyssä hyvä hygienia on tärkeää.

Puutarhassa hygieniaa ei välttämättä tule jatkuvasti sen kummemmin mietittyä, vaan ainakin meillä se tulee esille ihan rutiininomaisina toimina puutarhan hoidossa. Hyvä hygienia korostuu esim. kasvitautien torjumisessa, ja monet tähän liittyvät toimet tulee tosiaan huolehdittua melko automaattisestikin. Työvälineet tulisi aina puhdistaa huolellisesti kasvitautien ehkäisemiseksi. Jos on esim. leikannut oksasaksilla sairastunutta puuta/pensasta, voi saksien välityksellä tartuttaa muitakin puuvartisia, jos saksien puhdistus jää tekemättä. Myös ruukut on hyvä pestä kasvukauden päätteeksi tai viimeistään keväällä ennen niiden uudelleen käyttöönottoa, jotta mahdolliset taudinaiheuttajat saisi pois. Esikasvatettavien kasvien siemenet taas olisi suositeltavaa kylvää uuteen multaan. Kasvihuoneen pesemme aina keväällä ennen kasvukauden alkua, jotta uudet taimet saavat aloittaa kasvunsa puhtaissa oloissa. Lisäksi hyötykasvien vuoroviljely  voi ehkäistä kasvitauteja. Sairastuneiden kasvinosien poistokin on tärkeä varotoimi, jolla esim. erilaisten sienitautien leviämistä voi ehkäistä.

Myös mehiläistarhauksessa hyvä hygienia on tärkeää. Hunaja itsessään on antimikrobista. Talveksi ulkosäilytykseen jätettävien kehien homehtumista voikin ehkäistä jättämällä niihin ohuen hunajakerroksen. Varroapunkkia ehkäistään tymolikäsittelyllä loppukesästä sadonkorjuun jälkeen ja oksaalihappo- tai muurahaishappokäsittelyllä marras-joulukuussa. Meillä hunajaa ei lingota itse, vaan myymme sen paikalliselle hunajafirmalle, joka huolehtii myös linkouksen. Hunajan linkoukseen ja jatkokäsittelyyn vaaditaan kuitenkin erityisen tarkkaa hygieniaa sekä asianmukaiset tilat ja välineet.

Hunajan sadonkorjuuaika alkaa olla käsillä, kun kehässä olevista kennoista 2/3 on peitetty ja kehää ravistaessa hunajaa ei roisku. Sadonkorjuun jälkeen tymolia sisältävää sokerilientä tiputetaan mehiläispesään kehien väliin varroapunkkia ehkäisemään.

Tämän vuoden omavaraisuussuunnitelmien etenemisen suhteen meillä tilanne näyttää oikein hyvältä. Jo joulukuussa kylvin ensimmäiset siemenet, ja kylvöt ovat edelleen saaneet jatkoa tammi-, helmi- ja maaliskuussa.  Taimikuulumisia postailinkin jo viime viikolla, ja ihan lupaava määrä purkkeja ja purnukoita onkin taas kertynyt odottamaan pääsyä ulos. Viime viikonloppuna sain viimeisetkin maaliskuun kylvöt koulittua ja tammikuun kylvöistä ensimmäiset taimet, tarha-orvokit, pääsivät jo päiväsaikaan ulkoilemaan. Niiden karaisu jatkuu, ja aion lähipäivinä istuttaa ne ulos ruukkuihin, jotka voin tarvittaessa tuoda sisään yöksi. Viikonloppuna aloitin myös huhtikuun kylvöjen tekemisen ja mm. erilaisten basilikojen ja vesimelonin siemenet pääsivät multiin. Tällä viikolla aion kylvää vielä mm. kasvihuonekurkkua, köynnöskrassia ja maissia. Maissin kasvattamisesta postasin itse asiassa viime viikolla tarkemminkin ja myös vinkkejä kesäkukkien kasvattamiseen kirjoittelin äskettäin. Ensimmäiset siemenperunat istutin jo ämpäreihin, ja seuraava satsi minulla on itämässä. Toivon, että saisimme juhannuspöytään tämän vuoden ensimmäiset omat ämpäriperunat. Laitan kevään ja alkukesän kuluessa useita n. 6-10 siemenperunan satseja kerrallaan itämään ja istutan ämpäreihin, jolloin pääsemme keräämään satoa pitkin kesää. Osaa ämpäreistä ehdin tällä tavalla kierrättääkin, sillä ensimmäisinä tyhjennettyihin ämpäreihin ehtii yleensä vielä hyvin laittaa uudet perunat kasvamaan.

Tämän rasian parsa-, ruusu-, kerä- ja kukkakaalit pääsivät muutama päivä sitten kukin omaan purkkiinsa.

Tomaatit ovat hyvässä kasvussa.

Kevätpuuhiakin pääsin jo aloittamaan pihalla, ja leikkasin mm. marja- ja koristepensaat sekä omena- ja päärynäpuut. Omenapuiden paksuimmista oksista mies teki haketta kalan savustusta varten. Puutarhamme monivuotisista hyötykasveista ja niiden kasvatusvinkeistä tein itse asiassa viime kuussa yhteenvetoa.  Kasvihuoneen ja osan ruukuistakin pesimme jo valmiiksi. Hyönteishotelli meillä on työn alla, ja särkyneiden ruukkujen tuunaamiseen sopivaa konstia kokeilin haljenneella kynttilätarjottimella, kun rikkimenneitä ruukkuja ei nyt sattunut olemaan käsillä. Lopputulos olikin sen verran kiva, että voisin jatkossa tuunata suojaruukkuja tällä tavalla. 

Haljennut kynttilätarjotin sai uuden ilmeen, ja jatkossa aion käyttää samaa menetelmää särkyneisiin suojaruukkuihin.

Hyötytarhaa ympäröivää aitaa varten pilkoin ohuista rangoista sopivia pätkiä ja tässä yhteydessä käytin itse asiassa elämäni ensimmäisen kerran sirkkeliä.:) Myös pieni varasto+polttopuiden säilytyspaikka on  päässyt alkuun, sillä perustukset saimme jo valmiiksi ja muutamia pystypuitakin on jo paikoillaan. Aurinkopaneelien sähköntuotto on ollut nyt mainiota, sillä sää on ollut varsin suotuisa ja selkeä.

 Ohuita rankoja pilkoin istutuslaatikoiden lähelle tulevaa, matalaa aitaa varten. Pienellä sirkkelillä homma kävi sutjakasti.

Tälle viikolle on luvattu kaunista, lämmintä keliä, joten puutarhaprojektit pääsevät nyt todennäköisesti kunnolla vauhtiin. Palailen näiden projektien kuulumisiin, kun saamme niitä eteenpäin.

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheiseen yhteispostaussarjaan liittyen:
Tammikuu -20: Omavaraisuussuunnitelmia vuodelle 2020
Helmikuu -20: Kylvöt, esikasvatus ja puhdetyöt 
Maaliskuu -20: Esikasvatusta edullisesti 
Viime vuoden omavaraisuussarjan postaukset

Tässä vielä lista muista tämänkertaiseen yhteispostaukseen osallistuneista blogeista:
Tsajut
Korkeala
Urban Farming - Kaupunkiviljely
Harmaa torppa
Jovelassa
Iso-Orvokkiniitty
Laura eli Javis
Sarin puutarhat
Oma tupa, tontti ja lupa
Rouva Yrttinen
Metsäläisten elämää
Rakkautta ja maan antimia
Koivun juurella
Airot ulapalla
Caramellia

Osalla meistä omavaraisuusbloggaajista on myös omia yrityksiä, joten tässä vielä pari linkkiä niiden sivuille, sillä näinä poikkeuksellisina aikoina yrittäjillekin kaikki mahdollinen tuki on tarpeen. Käykäähän kurkkaamassa.:)
Yrttipaja
Puutarha Studion verkkokurssit

Tähän lopuksi on vielä "hyvän mielen arvonnan" tulosten aika. Arvonta toteutettiin jälleen perinteisenä lappuarvontana ja onnettarena toimi tällä kertaa nuorin lapsemme. Puutarhan salaisuus-kirjan voitti Laakso Thea. Paljon onnea voittajalle ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Keväistä huhtikuun alkua!