Lunta piisaa

Täälläpäin ulkona on vielä täysi talvi, vaikka sisällä kevättoimet kylvöineen ovat olleet käynnissä jo tovin. Lumipeite on puutarhassamme puolisen metriä paksu ja mutkittelevien polkujen halkoma. Olen yrittänyt nauttia vielä talvisesta tunnelmasta pihalla, vaikka ajatukset väkisinkin täyttyvät jo unelmilla ja haaveilla tulevan kesän suhteen. Ulkonakin aurinko tuntuu jo lämmittävän päivä päivältä enemmän, vaikka pakkasta onkin, ja valon määrä lisääntyy, samoin lintujen sirkutus. Räystäillä roikkuvat jääpuikot pitenevät ja toivottavasti pian pisara kerrallaan sulaisivat vähitellen pois. Odotan niin kevättä! Saisivat lumet jo alkaa pikku hiljaa sulamaan, ainakaan lisää ei tarvitsisi tulla enää yhtään, vaikka sääennusteessa luvataan tällekin viikolle kyllä jotain ihan muuta.

Kiinankeltakärhö on säilyttänyt kauniit siemenhahtuvansa talven yli.

Polku kiemurtelee istutusalueita väistellen maatramboliinille.

Näiden kumpareiden alla talvehtivat alppiruusut, suokukka ja kapealehtikalmia.

Ainoa vihertävä asia puutarhassamme korkeiden havujen lisäksi on yksittäinen lumesta pilkistävä kultaherukan oksa. Kaikki muut, matalat havut mukaan lukien, ovat lumivaipan alla piilossa.

Istutuslaatikoita peittää paksu, hauskan muotoinen hanki.

Tällä penkillä olen käynyt lyhyitä hetkiä istumassa, haaveilemassa ja suunnittelemassa ensi kesää.

Toivottavasti seuraavissa puutarhasta ottamissani kuvissa olisi jo selkeästi mukana kevättä!

Aurinkoista alkanutta viikkoa!

Laskiaispäivän puutarha

Meillä oli suunnitelmissa viettää laskiaista omalla pihalla touhuten, mutta se ei nyt tällä kertaa toteutunutkaan. Lapsemme ovat nimittäin olleet jo reilun parin viikon ajan flunssan kourissa, ja nyt viimeisimmäksi myös mieheni sai tuon saman pöpön. Niinpä tyydyin nyt tavoittelemaan laskiaistunnelmaa jo aiemmin talven aikana otettujen kuvien avulla.

Suunnitelmiimme kuului tottakai mäenlasku! Meillä on rinnetontti, ja keräämme talven aikana etupihan lumet talomme päätyyn lumikasaksi, joka toimii lähtöpaikkana koko tonttimme pituiselle pulkkamäelle. Viime vuonna mieheni teki mäkeen vielä kunnon kaarteen, josta pulkalla kurvattiin omenapuiden välistä keskelle puutarhamme nurmikenttää. Tänä vuonna mäki kulkee suoraan tapaillen tonttimme rajaa aina metsänreunaan asti. Täytyy tunnustaa, että itsekin olen innostunut uudelleen mäenlaskusta. Kaksi nuorimmaistamme on vielä sen verran pieniä, etteivät yksinään voi laskea, ja äitikin pääsee sillä varjolla usein nauttimaan pulkkamäen tarjoamasta vauhdista. Vanhin lapsemme on nyt tänä talvena laskenut ensimmäisiä kertoja yksin, ja voi sitä riemua, kun pulkka kiitää mäessä ja puuterinen lumi pöllyää!

Pulkkamäki kulkee etupihalta puutarhan reunaa pitkin aina Sydänpolun viereen metsänrajaan asti. Vasemmalle puolelle jäävät mm. Pensasryhmä, Rinnepenkki, omenapuut ja Kaaripenkki.

Meillä on puutarhassa nuotiopaikka, jota rajaa metsäpuutarhaan päin musta-, valko- ja punaherukkapensaiden muodostama pensaskaari. Nuotiopaikka on meillä ympärivuotisessa käytössä. Talvisin paistamme lähinnä makkaraa, mutta kesäisin myös esimerkiksi tikkupullaa ja vaahtokarkkeja. Laskiaissuunnitelmiimme kuului mäenlaskun lisäksi makkaran paisto. Kirpeässä pakkasilmassa reippailun jälkeen on ihana istua rauhassa nuotion lämmössä, katsella liekkien leikkiä ja maistella makkaraa ja mehua.

Nuotiopaikkalla on kahdeksankulmion muotoiset penkit. Taustalla kiinankeltakärhö ja sen takana Ruusuryhmä, Kolmiopenkki ja portti Sydänpolulle.

Toisessa suunnassa nuotiopaikan taakse jäävät herukkakaari, maatramboliini, kasvimaa, kompostorit ja halkopinot.

Nyt laskiaisviikonloppuna sain tyytyä katselemaan puutarhaa ikkunasta, mutta onneksi näitä suunnitelmia voi toteuttaa muulloinkin kuin laskiaisena. Ehkä jo ensi viikonloppuna, jos flunssa olisi silloin vihdoin selätetty! :)

Tilinpäätös 2016

Vuosi 2017 on hyvä aloittaa kertaamalla edellisen vuoden kohokohtia, onnistumisia ja epäonnistumisia. Sain tämän ensimmäisen haasteeni Unelmia ruusuista -blogin Titalta, kiitos siitä! Vuoteen 2016 mahtuikin paljon kaikenlaista.

Unelmia, jotka toteutin vuonna 2016:

- Ulkoporeallas: Jo pitkäaikainen haaveeni oli ollut ulkoporeallas, ja loppusyksystä se vihdoin kävi toteen! Sitä ennen terassia laajennettiin, purettiin, poistettiin kaiteita ja tehtiin pohjatyöt, jotta allas saatiin osittain upotettua paikalleen.

- Istutuslaatikot rakennettiin hyötykasveja varten. Myös näitä olin toivonut kauan, mutta edellisinä vuosina oli aina ollut "tärkeämpiä" kohteita ja näiden rakentaminen oli jäänyt odottamaan tulevia vuosia. Syyskylvöjä jo teinkin ensi satokautta varten.

- Uudet istutusalueet: Kivikkokasvialue, Varjopenkki, Kolmiopenkki ja Penkki syntyivät, ja sain niihin monia jo pitkään kaipaamiani kasveja, mm. jouluruusuja ja kevätkaihonkukkaa. Myös Pensasryhmä täydentyi.

- Kärhöt: Kaaripolku sai kärhöt kukittamaan reunaansa.

- Oman maan sato: Pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa omia kirsikoita, vadelmia ja pensasmustikoita.

- Maahan upotettu tramboliini: Maatramboliini oli pääasiassa lasten unelma tälle vuodelle, mutta kiva siinä on itsekin pomppia! :)

- Sydänpolku alkoi jo muotoutua "valmiimmaksi", kun rhodoja hankittiin lisää ja niiden seuraksi mm. kapealehtikalmia, suokukka, karpaloa, puolukkaa ja metsämansikkaa.

Kärhö "Princess Diana"

Vuonna 2016 opin:

- Suojaamaan kasvit talvelta ja jäniksiltä aiempaa paremmin. Edellissyksynä loppuraskauden aikana suojaukset jäivät laittamatta ja seuraukset olivat surulliset.

- Kärsivällisyyttä. Osa kasveista, joiden luulin jo kuolleen, nousikin vain paljon myöhemmin, vasta juhannuksen jälkeen.

- Ämpäriperunat laitoimme lasten kanssa kasvamaan ensimmäistä kertaa, ja kokeilu oli varsin onnistunut. Ensi kesänä uudestaan!

- Maa-artisokka: Maa-artisokan kasvatusta harjoittelin, ja vaikka istutin mukulat turhan myöhään, sain silti ainekset yhteen isoon soppakattilalliseen.

- Kiveykset. Opettelin tekemään kiveykset istutusalueiden reunoille luonnonkivistä ja maakosteasta betonista. Ensi kesänä urakka jatkuu.

Ämpäriperunat

Istutuslaatikot ja keskeneräinen kiveys, taustalla rinnepenkit.

Vuonna 2016 murehdin:

- menneen talven tekemiä tuhoja

- jänisten kaluamia omenapuita, kirsikkapuita, pensasmustikoita ja atsaleoja. Onneksi kaikki syödyt kasvit kuitenkin elpyivät kesän kuluessa.

Vuonna 2016 nautin:

- Kevään ensimmäisistä krookuksista, jotka ovat aina yhtä ihania pitkän talven jälkeen

- Puutarhan kukinta: Tulppaanit kukkivat viime kesänä pitkään ja kauniisti, osa pioneista kukki ensimmäisen kerran, samoin kirjoangervo, kirsikkasorvarinpensas ja moni muu. Myös kirsikkapuista yksi peittyi viime kesänä ensimmäisen kerran valkoiseeen kukkapilveen, ehkä muutkin sitten ensi kesänä.

- Nuotiopaikalla makkaran- ja tikkupullanpaistohetkistä perheen kanssa.

- Oman maan sato: Oli ihanaa nähdä oma onnistuminen ja lasten riemu ja hämmästys heidän iloitessaan kasvun ihmeestä.

- Ulkoporeallas: Lasten jo nukkuessa kuohuviinilasillinen ulkoporealtaan lämpimissä poreissa kynttilälyhtyjen valossa talvipakkasella kirkkaan tähtitaivaan alla. Yksinkertaisesti ihanaa!

Kevään ensimmäiset krookukset.

Ulkoporeallas

Haaveeni vuodelle 2017:

- Luumu- ja päärynäpuut: Jospa näistäkin saataisiin jo vihdoin tänä vuonna edes pari pientä hedelmää maistiaisiksi.

- Magnolian ensimmäinen kukinta

- Tundrapaju: Toivoisin kovasti piskuisen tundrapajun sulostuttavan puutarhaamme ensimmäistä kertaa vaaleanpunaisilla pajunkissoillaan.

- Istutuslaatikot ovat ensi kesänä ensimmäistä kertaa käytössä, ja toivottavasti saisimme niistäkin omaa satoa.

- Uudet taimet: Toivottavasti syksyllä istutetut uudet pikkutaimet selviäisivät talvesta ja lähtisivät hyvin kasvuun keväällä.

Laitetaan Tilinpäätös-haaste kiertämään vuodenvaihteen ratoksi

Mitä unelmia toteutit 2016?

Mitä opit?

Mitä murehdit?

Mistä nautit?

Mitä haaveita on mielessäsi vuodelle 2017?

Laita haaste kiertämään ja heitä se neljään valitsemaasi blogiin!

Minä haastan mielenkiintoista Multaa sormissa -blogia kirjoittavan Liisan,

upeita valokuvia Kuvien tarinaa -blogissaan esittelevän Sirpan,

monia kauniita puutarhaideoita sisältävää Selätön puutarhuri -blogia pitävän Maatuskan

ja aivan ihanaa Satupuutarha -blogia kirjoittavan Sadun.

Hyvänmielen henkilökohtaista tilinpäätöstä vuodelle 2016 ja inspiroivaa, mieleenpainuvaa uutta puutarhavuotta 2017! Seuraavassa postauksessa palaan vielä viime vuoden kohokohtiin "Kaksitoista kuvaa menneestä vuodesta" -haasteen merkeissä.