Hyvästi Rolf < 3

Meillä oli viikko sitten sunnuntaina todella raskas päivä, sillä jouduimme jättämään hyvästit rakkaalle Rolfillemme. Tilanne tuli aivan yllättäen, odottamatta.

Rolf oli ajoittain ollut vähän normaalia väsyneempi viime kuukausina, mutta ajattelimme sen johtuvan osin iästäkin, sillä koiralla tuli alkusyksystä 10 vuotta täyteen. Se kuitenkin söi, joi ja kävi lenkillä ihan normaalisti, jaksoi hyvin leikkiäkin, kunhan vain leikkikaveri löytyi. Pari viikkoa sitten Rolf taas piristyi ja touhusi omien lelujensa kanssa ihan yksinäänkin, ja olimme tästä todella iloisia. Viikko sitten lauantaina vietimme nuorimmaisemme 5-vuotissynttäreitä. Iltapäivällä Rolf kyhnäsi tavanomaista enemmän jaloissani tapittamassa ruskeilla silmillään, mutta silloinkin se vaikutti hyvävointiselta ja tyytyväiseltä. Olen kuitenkin jälkikäteen miettinyt, aavistikohan se itse jotain. Seuraavana yönä Rolf nimittäin sai vakavan sairauskohtauksen, ja se jouduttiin lopettamaan.

Tässä on nyt viikko menty eteenpäin. Rolf on mielessä päivittäin, tottakai. On outoa, kun se ei ole ovella odottamassa kotiintulijoita, toivomassa herkkupaloja, leikittämistä tai rapsutuksia eikä haukahtelemassa eteisessä naapuruston koirien kulkiessa talomme ohitse. Monesti tämän viikon aikana, kun Rolfin makuupaikan suunnalta on kuulunut jokin rasahdus, ensimmäinen ajatukseni on ollut, "mitähän se Rolf siellä nyt touhuaa?", kunnes saman tien tajuan, että ei, ei se olekaan Rolf, vaan ääni kuuluu jostain muualta.

Rolfin ruumis meni tuhkattavaksi ja saamme sen lähiaikoina uurnassa, jotta voimme haudata Rolfin jäänteet puutarhaamme. Sopivan hautakiven löysimme tontin takaosassa olevasta kivikasastamme ja tarkoituksena olisi vielä maalata siihen Rolfin nimi, syntymä- ja kuolinpäivä sekä jotkin pienet terveiset meiltä kaikilta.

Aika parantaa haavat, sanotaan, ja tottahan se on, että vähitellen suru helpottaa. Päivä kerrallaan tässä täytyykin jatkaa. Lähestyvä joulukuu onneksi tuo iloista tekemistä ja vie ajatuksia muualle, sillä eteenpäinhän tästä on jatkettava, vaikka Rolf tärkeänä, rakkaana muistona säilyykin mielessä. 

Kaikkea hyvää uuteen viikkoosi!

Kevään tuoksua

Ulkona alkaa jo olla kunnolla kevättä ilmassa, ja siitä Rolfkin innostuu. Niinpä karvaturrimme kävi takapihan puolella kunnon nuuskutuskierroksella vetämässä kuonon täyteen kevään ihania tuoksuja. Rolf kuitenkin innostuu keväästä niin, että vapaalle jalalle ei ollut tällä kertaa asiaa, ettei kuono johdata koiraherraa karkuteille. Hihnassa pysyminen ärsyttikin Rolfia oikein kunnolla, kun niin paljon kivempaa olisi ollut sännätä ympäriinsä. Tervetuloa haistelemaan kevättä Rolfin seurassa!

"Tää kivi tuoksuu niiiiin hyvälle!"

"Mä teen sen viereen oman pesän. Ekaks kaivetaan kuoppa ja siihen laitetaan vähän risuja."

"Tästä tulee tosi hyvä..."

"Mut hei, ihan tosi, eiks tätä hihnaa nyt sais pois?"

"Ota se pois!!"

"Etkö sä nyt usko?! Hihna irti!"

"Nyt paloi käpy sun kanssas! Mä revin sit nää jänissuojatkin irti."

 Hauskaa keskiviikkoa!

P.s. Blogissani on käynnissä näiden erikoisten aikojen piristykseksi "hyvän mielen arvonta", jossa palkintona on koristeheinistä kertova puutarhakirja. Jos et ole vielä osallistunut, käyhän kurkkaamassa.<3

Puutarhan lintuja ja eläimiä

Tämä talvi on yhä jatkunut erikoisena, sillä meilläkään lunta ei enää ole kovinkaan paljon. Plussakeliä on riittänyt viikoittain, välissä on saattanut silloin tällöin olla pari pakkaspäivää. Kevättä tuntuu olevan ilmassa, sillä linnutkin sirkuttavat jo kovin iloisesti. Meillä on tänä talvena näkynyt ruokintapaikoilla lintuja selkeästi aiempaa enemmän. Tali- ja sinitiaiset sekä pikkuvarpuset ovat saaneet seurakseen parin talven tauon jälkeen hömö- ja kuusitiaiset. Lisäksi varpuset, urpiaiset ja punatulkut ovat löytäneet lintulautamme. Myös komea fasaanikukko on liittynyt päivittäisten ruokailijoiden joukkoon ja käy napsimassa pikkulinnuilta pudonneita siemeniä maasta. Oravienkin touhuja olemme saaneet seurata ruokintapaikan luona päivittäin.  Tervetuloa kurkistamaan helmikuisen puutarhamme lintu- ja eläinvieraita!

Fasaanin ruokahetki on joka päivä suurin piirtein samaan aikaan lintulaudan alla.

Tämä lintulauta on ihan olohuoneen ikkunoiden edessä terassin luona. Paikka ei ole kovin suojaisa, joten fasaani onkin aina todella varuillaan, mutta helppo ruoka houkuttaa sen silti palaamaan paikalle.

 Urpiaisia ei meillä ole koskaan aiemmin näkynyt. Nyt niitä käy muutaman linnun parvi säännöllisesti lintulaudalla.

Toinen lintulauta oli kokenut kovia ja joku oli onnistunut levittämään siemenet pöydälle viikonloppureissumme aikana. Oravat olivat löytäneet apajan. Nyt pöytä on taas siistitty ja lintulauta korjattu niin, ettei sen sisälle pääse eikä siemeniäkään pysty levittämään kasoittain ympäri pöytää. Meillä on työn alla pylväsmallinen teline tälle lintulaudalle.

Myös punatulkut olivat edellisen kuvan siemenkasan kimpussa. Punatulkkuja onkin tämän talven aikana ollut pihapiirissämme ilahduttavan paljon, parhaimmillaan toistakymmentä yksilöä kerrallaan.

Tämä pallero etsi hangelle pudonneita jyviä.

Jäniksiä en ole pihalla nähnyt, mutta niiden öisiltä ruoanhakuretkiltä on aina papanoita merkkinä. Mörköpolun möröt ovat muuttaneet talveksi lämpimään, ja jänikset ovat papanoista päätelleen mieltyneet nyt mörköjen kotikontuihin.

Tällainenkin eläin puutarhassa liikkkuu...

...ja röyhistelee rintaansa pihan omistajan elkein.:)

Minkälaisia lintu- ja eläinvieraita teillä käy?

Mukavia helmikuun viimeisiä päiviä!

Rolfin tammikuinen tervehdys

Corgimme Rolf on vieraillut blogini postauksissa harvakseltaan, edellisen kerran marraskuussa lentävän koiran puutarhakierroksen yhteydessä. Jo tuolloin esitettiin toiveita, että Rolf näyttäytyisi blogissani useammin, ja samaa toivottiin myös Sinun toiveesi –postauksessa. Rolf aloittaakin nyt kuukausittaiset tervehdykset, ja saattaapa se joskus vilahtaa blogissani niiden lisäksikin. Tässäpä Rolfin tammikuinen tervehdys!

Rolf kävi takapihalla haistelemassa muiden puutarhassa vierailleiden eläinten jälkiä. Keskeneräisen terassin alla oli jotakin erityisen kiinnostavaa.

Välipalaksi napattiin vähän lunta ja sitten matka jatkui.

Oravan jäljet löytyivät Rinnepenkin luota. Niitä piti tutkia, mutta lopulta lumen syöminen vei voiton...

Elävän pajumajankin luona pyörähdettiin. Siellä jälkiä ei näkynyt, mutta lumi kyllä maistui.

Sydänpolku oli mieluisa paikka. Ihanan hajuisia jäniksen jälkiä meni ristiin rastiin. Onneksi kasvit olivat säästyneet pitkäkorvilta talvisuojausten ansiosta.

Hauskaa keskiviikkoa!

Lentävän koiran puutarhakierros

Tällä kerralla luvassa onkin vähän erilainen kuvakierros puutarhassamme. Oppaanamme nimittäin toimii corgimme Rolf, joka hullaantuu lumesta. Olin ajatellut, että kuvaisin sen touhuja ympäri puutarhaa. Rolfista kuitenkin lumen syöminen oli niin vastustamatonta, että kierroksesta tuli "vähän" erilainen kuin olin suunnitellut. Tervetuloa lunta pöllyävälle vierailulle puutarhaamme!

Esittelijä saapuu paikalle. "Vihdoinkin vapaana!"

"Voi, miten paljon ihanaa, valkoista herkkua! Tää on pakko syödä kaikki!"

"Mitä sä nyt siinä? Meinaatko oikeesti, että mun pitäis lopettaa tää syöminen ja lähteä kiertämään pihaa?"

"Hmph, pakko kai se sitten on..."

"Mennään nyt sitten ja vähän äkkiä! Taustalla Buried Pot Garden."

"Tässä on istutuslaatikot..."

"Äkkiä seuraavaan paikkaan!"

"Jos mä nyt kerran poseeraan kunnolla tässä Liljarinteen edessä."

"Ja sitten mennään taas!"

"No niin, nyt on kierros tehty, tultiin takaisin Rinnepenkkien eteen. Metsäpuutarhaan mä en lähde, kun siellä ei oo lunta tarpeeks."

"Lähde nyt menee sen kameras kanssa. Mä haluun syödä tän ihana, valkoisen herkun ihan rauhassa."

Iloa päivääsi!

Rolfin loppukesän terveiset

Kulunut kesä on ollut suureksi osaksi niin kuuma, ettei corgimme Rolf ole puutarhassa liiemmin viihtynyt, vaan se on pyrkinyt lenkiltä aina suoraan sisälle vilvoittelemaan. Ulkona Rolf on korkeintaan köllötellyt vakiopaikallaan ison pihlajan alla. Nyt kuitenkin säiden viilennyttyä on koirakin taas nauttinut pihallaolosta. Tässäpä terkkuja Rolfilta!

"Jee, pihalle, pihalle!"

"Oiskohan täällä mansikkamaalla herkkuja...?"

"Eipä löytynyt mitään pensasmustikkapuskistakaan, huoh..."

"Sitten ois aika ottaa pienet spurtit ympäri pihan."

"Kovempaa, kovempaa!"

"Eiköhän tämä ollut tässä. Hyvää loppukesää vaan kaikille!"

 Iloista keskiviikkoa!

Kevättä ilmassa, vihdoinkin!

Täällä on ollut nyt viime kuukausina paksuimmillaan metrin hanget ja kevääntulon odottaminen on tuntunut tänä vuonna ajoittain epätoivoiselta. Nyt viimeisen reilun viikon aikana lämpötila on vihdoin ollut mukavasti plussan puolella ja lumet sulavat melkein silmissä. Jihuu!:D Voi, miten iloinen olenkaan ollut aina aamuisin, kun herätessäni olen kuullut sulamisvesien solinan räystäissä, ja iltapäivisin, kun töistä tullessani olen huomannut etupihalla taas vähän enemmän pilkottavan Kivikasan pintaa. Lunta täällä riittää edelleen, mutta kyllä selvästi kevättä tuntuu olevan jo ilmassa. Aamuisin linnutkin jo sirkuttavat iloisesti, ja viikko sitten talomme yli lensi joutsenia kovaäänisesti kaakattaen. 

Isotuomipihlajan pörröiset silmut ovat söpöjä.

Lasten leikkimökin pylväiden vieressä vihertää jo. Myös Koho- ja Porraspenkin reunustalta, nuotiopaikan ympäriltä ja kasvihuoneen edustalta näkyy nurmea.

Puistosyreenin "Tammelan kaunotar" silmut ovat alkaneet turvota

Kevään edistämistöitäkin on taas tehty innolla. Levitimme jo aiemmin tuhkaa takapihalle nopeuttamaan lumien sulamista. Harmittelimme aluksi, kun uusi lumikerros satoi muutaman päivän jälkeen tuhkan päälle, mutta nyt tuhka on tullut taas esiin ja sen alueilta lumi sulaa selkeästi nopeammin kuin muualta. Lisäksi olemme kaivaneet vähän kiviä esiin esim. etupihan Kivikasan kohdalta ja takapihalta Kivikaaren ja kivipylväiden luota. Kun pienenkin alueen kiveä saa esille, aurinko suurentaa sulaa kohtaa nopeasti. Kyllä sitä pienistäkin asioista voi saada suuren ilon.:)

Puutarhan yleisilme on kuitenkin vielä tämä eli lunta on noin puolen metrin paksuudelta. Tuhkaa on hangella tässä Kolmiopenkinkin luona.

Sydänpolun penkillä voi jo istuskella ja haaveilla kesästä.

Rolfillakin on kevättä rinnassa, ja piha näyttää sen mielestä tulvivan toinen toistaan kiinnostavampia hajuja.

Myös Rolf osallistuu ahkerasti kevään edistämistöihin. Näytää nimittäin, että se aikoo syödä kaikki lumet pois. ;)

Nyt tuntuu, että ihana kevät on vihdoinkin alkamassa kunnolla! :) Sääennusteet lupaavat lämpimiä päiviä ja huomenna lähden lopullisesti virittäytymään kevättunnelmiin Helsingin Kevätmessuille! Ehkäpä nähdään siellä!:)

 Iloa viikonloppuusi!

Lasten puutarha

Olen jo aiemmin kertonut, että meillä on kolme pientä lasta, 5-, 3- ja 2-vuotias. Koko perheemme viettää paljon aikaa puutarhassa, ja silloin on tärkeää, että myös lapsilla on mieluisaa tekemistä. Tällöin lasten leikkiessä voi ehkä itsekin tehdä samalla jotain pieniä puutarhatöitä. Toisaalta lapsemme tykkäävät myös osallistua puutarhatouhuihin. Tämän postauksen tein yhteistyössä lastemme kanssa. He kertoivat suosikkipaikkojaan ja touhujaan puutarhassa, ja osa kuvista ovat 5-vuotiaan ottamia, tosin pienellä äidin avustuksella. :) Tervetuloa kurkkaamaan lasten puutarhaan!

Pihamme yksi huomiota herättävimmistä rakennelmista on lasten leikkimökki. Mäenlasku, alhaalla olevalla hiekkalaatikolla touhuaminen ja keinuminen ovat kaikkien lastemme lempipuuhaa. Mökissä viihtyy eniten vanhin lapsemme, ja välillä, kun ihmettelemme, minne hän hävisi, kuuluu mökistä iloinen huuto: ”Täällä ollaan!”. Kaksi nuorinta ei vielä mökissä varsinaisesti leiki, vaan käyvät siellä lähinnä piipahtamassa. Olen miettinyt, että jatkossa tähän mökin luokse ruukkuihin istutetut mansikat tms. olisivat hauskoja.

Nurmikenttää olemme tarkoituksella säilyttäneet, jotta tilaa riittäisi pelejä ja leikkejä varten. Kasvihuone ja istutuslaatikot lohkaisivat siitä palan, mutta onneksi pelaamaan mahtuu vielä hyvin. Täytyy tunnustaa, että tällekin alueelle minulla on jo muita suunnitelmia ja haaveita, mutta näitä pääsen toteuttamaan vasta vuosien ja vuosien kuluttua. Onneksi muualla puutarhassa on vielä runsaasti tekemistä ja uusia projekteja odottamassa, joten tämä alue voi senkin puolesta ihan hyvin säilyä nurmikenttänä vielä pitkän aikaa.

Maatrampoliini löytyy metsäpuutarhastamme. Halusimme lapsille trampoliinin, joka ei olisi niin näkyvä kuin tavalliset. Kohopenkin ja varjopenkissä kasvavien alvejuurien ja kanukoiden taakse maatrampoliini maastoutuu hyvin. Maatrampoliinissa on sekin hyvä puoli, että sitä ei tarvitse siirrellä nurmikkoa leikatessa. Lisäksi sen voi jättää talveksi paikoilleen, kunhan muistaa pari kertaa talven aikana poistaa siitä lumet, jolloin sillä voi hyppiä ympäri vuoden.

Kun Kohopenkki ja sen takana oleva Varjopenkki alvejuurineen rehevöityvät kesän myötä, jää maatrampoliini turvaverkkonsa kera lähes näkymättömiin talolta päin katsottuna.

Maatrampoliinin vieressä on Varjopenkki, jossa laikkukirjokanukan alla kasvaa tarhatiarellaa. Tarhatiarellalle varatusta alueesta puolet on kuitenkin edelleen tyhjillään, koska en ole parin vuoden etsinnästä huolimatta löytänyt ”Jeepers Creepersiä”, jota nimenomaan tuohon kohtaan haluaisin saada. Lapsemme leikkivät mielellään piilosta, ja tuolta laikkukirjokanukan ja alvejuurien katveesta onkin löytynyt mukava piilopaikka.

Sydänpolku on jo itsessään lapsillemme mieluinen paikka. Monet rallit on siinä ajettu niin kottikärryillä kuin taaperomopollakin, ja kiva siellä on juosta ihan muuten vaankin. Sydänpolulla kasvaa kuitenkin myös suuri osa marjoistamme. Lapsillamme on polun varrella Mansikkakivi, jolla on kiva istuskella ja maistella makeita metsämansikoita. Myös mesimarjat, jalomaaraimet, pensasmustikat, pensasvadelmat, lakat ja puolukat maistuvat.

Rolf esittelee Sydänpolun aluetta. Vasemmalla Mansikkakivi ja polun oikealla puolella maanpeittokasvina metsämansikkaa.

Nuotiopaikka on yksi koko perheemme suosikeista, ja lapsetkin pitävät siitä erityisen paljon. Usein syksyisin ja talvellakin viikonloppuiltoina poltamme nuotiota, toisinaan paistamme myös makkaraa tai tikkupullaa. Tonttimme on rinteessä, joten talvisin hyödynnämme myös maaston muotoja ja teemme lapsille talon päätyyn etupihalta takapihalle jatkuvan pitkän pulkkamäen. Mäenlaskun jälkeen lämmin mehu ja nuotiolla paistettu makkara maistuvatkin erityisen hyviltä.

Myös kasvatuslaatikot ja kasvihuone saavat lapsilta kiitosta. Oman sadon saaminen ja se, että pääsee osallistumaan kasvien kasvatukseen kylvöstä lähtien, on mukavaa, palkitsevaa, mutta myös opettavaista. Innokkaat pikkupuutarhurit odottavatkin jo kevättä, jolloin he pääsevät taas siemenkylvöjen ääreen.

Ihanaa uutta viikkoa!