Viikonlopun puutarhapuuhia

Viikonloppuna pääsimme puuhastelemaan pihalla jo ihan kunnolla. Etupihallamme ja takapihamme varjoisilla alueilla lunta on vielä reilusti, mutta esimerkiksi kasvihuoneen ja kesäkeittiön ympäristöstä ja metsäpuutarhan puolelta lumet ovat huvenneet nopsaan. Ensisijaisena hommana viikonlopulle olin suunnitellut omenapuiden leikkausta ja sen saimmekin tehdyksi. Omenapuiden leikkaamisesta löytyy tarkemmat ohjeet aiemmasta postauksestani ja myös Omenapuun leikkaus -videoltani.

Jänis oli kaikista suojauksista huolimatta päässyt taas kevättalvella yhtenä yönä omenapuiden kimppuun ja yksi puista täytyy varmaankin sillastaa. Niinpä omenapuiden leikkauksen yhteydessä otimme talteen viimevuotisia versoja sillastusmateriaaliksi, joka saa nyt odottaa hankeen piilotettuna muutaman viikon, että toukokuussa ryhdymme sillastuspuuhiin. Muutama vuosi sitten sillastimme samaan tapaan jänisvaurioista kärsineen 'Vuokon' ja se selvisi silloin hyvin. Postailinkin tuolloin sillastamisesta tarkemmin. Toivottavasti nyt 'Huvituksen' kanssa meillä olisi samalla tavalla onnea matkassa!

Omenapuut olivat viikonloppuna leikkausvuorossa. 'Huvitus' oli joutunut jäniksen hampaisiin ja sen pelastamiseksi keräsimme samalla sillastusmateriaalia. Taustalla kasvihuoneen nurkalle toimme sadevesitynnyrin, johon keräsimme lunta sulamaan ensimmäisiksi kasteluvesiksi kasvihuoneeseen tulevia taimia ajatellen.

Omenapuiden oksia toin muutamia sisälle maljakkoon, jossa ne toivottavasti puhkeavat kukkaan. Tämä oksien hyötäminen kukkaan tai hiirenkorville on hauskaa ja helppoa keväistä puuhaa, johon voi hyvin hyödyntää kevätleikkauksen yhteydessä poistettavia oksia. Paksummat omenapuun oksat taas silppusimme talteen, sillä käytämme niitä savustukseen.

Omenapuiden hoitotoimien lisäksi laitoin ensimmäiset ämpäriperunat kasvamaan. Olin siemenperunoita idättänyt jo valmiiksi, ja nyt ne saavat kasvatella versojaan lattialämmityksen päällä kylpyhuoneemme nurkassa. Aikanaan ne pääsevät ensin kasvihuoneeseen ja myöhemmin sitten terassille jatkamaan kasvuaan. Laitan seuraavan ämpäriperunasatsin kasvamaan parin viikon päästä ja sen jälkeen ainakin vielä yhden satsin, jolloin saamme ämpäreistä satoa ensin ja mökkkipalstan kasvimaalta sekä kotipihan lavasta sitten sen jälkeen. Myös viimeiset huhtikuun kylvöt tein viikonloppuna.

Siemenperunat olen idättänyt ensin esimerkiksi sanomalehden päällä ja suihkutellut niitä suihkepullolla tarvittaessa. Yhteen ämpäriin olen laittanut aina kolme siemenperunaa, isompaan ruukkuun mahtuu neljäkin.

Pihalla levitin kuusenhavuja krookuksien suojaksi, jotta jänis ei kävisi napsimassa niitä suuhunsa. Peitettynä krookukset ovat säästyneet pitkäkorvalta, mutta heti jos havut puuttuvat, ne joutuvat parempiin suihin. Lisäksi täytimme sadevesitynnyrit lumella, jotta saamme niistä taas kevään ensimmäiset kasteluvedet kasvihuoneeseen tuleville taimille.

Tällä viikolla jatkan puuvartisten leikkaamista ja pääsen osan kukkapenkeistäkin siistimään silppuamalla viimevuotisten perennojen varret maahan maatumaan. Lisäksi luvassa on koulimispuuhia ja varmaan istutan jo ensimmäiset kevätkukkijatkin etupihan isoihin ruukkuihin.

Keväistä uutta viikkoa!

Jänisvaurioisen omenapuun kuulumisia sillastuksen jälkeen

Postailin talvella siitä, miten omenapuumme 'Vuokko' oli joutunut kaikista suojauksista huolimatta jäniksen kaluamaksi. Keväällä kirjoittelin omenapuun sillastuksesta, ja lupasin palata 'Vuokon' kuulumisiin myöhemmin, kunhan näkisimme, miten sille käy. Toistaiseksi minulla onkin 'Vuokon' suhteen kerrottavana hyviä uutisia, sillä sillastus näyttää onnistuneen! 

 

Omenapuu 'Vuokko' syyskuun -21 lopussa

 

'Vuokko' teki kesän aikana lehtiä ihan tavanomaiseen tapaan ja hyvin myös uutta kasvua. Uusia versoja tuli myös vauriokohdan alapuolelta, emmekä uskaltaneet vielä leikata niitä pois. Ajattelimme nimittäin, että jos latva olisikin menetetty, kokeilisimme kasvattaa vauriokohdan alta vielä uutta. Kesän kuluessa alkoi kuitenkin yhä vahvemmin näyttää siltä, että puu tosiaankin on hengissä eikä tee lehtiä vain varastojensa turvin. Kesäkuussa omenapuu puhkesi kukkaan ja jaksoi tehdä parisenkymmentä isoa omenaakin. Nyt puussa on kaunis ruska, ja sillastukseen käyttämämme versot näyttävät elinvoimaisilta. Näin loppusyksyllä en enää uskaltanut kosteuteen liittyvien sienitautien riskin vuoksi leikata rungosta tulevia versoja, vaan aion tehdä sen ensi keväänä. 

 

Teimme sillastuksen kolmella oksalla, ja näistä ainakin kaksi näyttää toimivilta.

Jännityksellä jään odottamaan, miten 'Vuokko' selviytyy talven yli, ja jos se ensi keväänä on edelleen voimissaan, uskallan ehkä huokaista helpotuksesta. Tänä talvena jänissuojausten kanssa täytyy olla vielä entistäkin tarkempi, jotta vastaavia vaurioita ei tulisi enää jatkossa.

Mukavaa torstaita!

Omenapuun sillastusta ja varttamista

Postailin aiemmin siitä, miten omenapuumme 'Vuokko' joutui kaikista suojausyrityksistä huolimatta jäniksen jyrsimäksi ja vaurio ulottui koko rungon ympäri. Suunnittelimme tuolloin yrittävämme pelastaa puun sillastuksella ja nyt olikin aika ryhtyä toimeen.

Leikkasimme jo aiemmin viimevuotisia vuosiversoja talteen sillastusta varten ja säilytimme niitä lumen alle piilotettuina. Nyt viimeisetkin lumet alkoivat jo varjoisimmastakin puutarhamme kolkasta sulaa ja toukokuu on hyvää aikaa sillastukselle, joten ryhdyimme toimeen. Viilsimme ensin puukolla vauriokohdan ylä- ja alapuolelle T:n muotoiset viillot, alapuolelle oikeinpäin ja yläpuolelle ylösalaisin. Sillastusversojen päät leikkasimme viistoiksi ja ujutimme ne näihin puuhun tehtyihin viiltoihin. Sen jälkeen sidoimme päät paikoilleen ja laitoimme päälle vielä haavanhoitoainekerroksen. Siltä varalta, että 'Vuokko' ei nyt kuitenkaan selviäisi, kokeilimme varttaa siitä myös muutaman viimevuotisen verson pätkän viereiseen 'Punakaneliin'. 

 

Omenapuu 'Punakaneli' sai muutaman oksanpätkän 'Vuokosta'. Leikkasimme pätkät ja oksien päät viistoiksi noin viiden senttimetrin matkalta ja sovitimme ne yhteen. Sidoimme ne yhteen kumilangalla ja sivelimme alueelle sen jälkeen vielä haavanhoitoainetta.

 

Teimme 'Vuokkoon' sillastuksen kolmella viimevuotisella vuosiversolla, jos edes jokin niistä tekisi tehtävänsä.

 

Toivottavasti edes jompi kumpi konsteista nyt onnistuisi, jottei 'Vuokon' yhdeksän vuoden kasvatus puutarhassamme menisi täysin hukkaan, vaan voisimme saada sen satoa jatkossakin. Palailen kesän edetessä jälleen omenapuiden kuulumisiin!

Kaunista kevätpäivää!

Omenapuun jänisvauriot ja pelastusoperaatio

Olisin toivonut, että tähän puutarhahommaan emme koskaan joutuisi ryhtymään, mutta niinhän siinä tänä talvena kävi, että jänis pääsi yhden omenapuumme kimppuun oikein kunnolla. Joka talvi jotain pientä jänistuhoa on meilläkin tullut, mutta ne ovat yleensä olleet ruusujen tai muiden puuvartisten pensaiden yksittäisten oksien lyhennystä, josta sen suurempaa haittaa ei ole ollut. Olemme päässeet jänistuhojen vuoksi vähällä, sillä olemme vuosittain suojanneet kaikki jäniksille maistuvat puuvartiset 120cm korkealla jänisverkolla talveksi ja käyneet viimeistään vuodenvaihteesta lähtien viikoittain kiertämässä suojaukset ja kaivamassa lumet niiden ympäriltä, etteivät pitkäkorvat vain pääsisi hangen päältä kurkottelemaan puihin ja pensaisiin. 

Pari viikkoa sitten täällä tuprutti lunta yhdessä yössä parisenkymmentä senttimetriä ja lisäksi kova tuuli oli puhaltanut verkkojen ympärille aiemmin kaivetut uomat umpeen. Omenapuiden luona yhteen kohtaan oli kerrostunut tämän seurauksena lunta sen verran paljon, että jänis oli kuin olikin jotenkin päässyt verkon yli. Yhden illan/yön se oli ehtinyt mellastaa ja tuloksena oli, että omenapuu 'Vuokko' oli näistä kaikista suojausyrityksistä huolimatta jyrsitty rungon ympäri. Niinpä jouduimme ryhtymään omenapuun pelastustoimiin.

Lähtötilanne: omenapuun 'Vuokko' runko on jyrsitty kokonaan ympäri.

Heti tilanteen huomattuamme kävimme taas tarkistuskierroksella ympäri puutarhan ja poistamassa lunta muidenkin verkkojen ympäriltä. Hanki on meillä tänä vuonna tavanomaista paksumpi, ja näillä lumimäärillä näköjään yksi tarkistuskierros viikossa ei riitä, etenkin jos on kovin tuulista. Nyt kuitenkin kaikki kasvit pitäisi taas olla turvassa. Onnettoman 'Vuokon' suhteen ostimme haavanhoitoainetta, jolla käsittelimme jyrsityn rungon. Nyt odotamme toukokuulle, jonka alkupuolella suunnitelmissa on yrittää pelastaa puu sillastamalla. Postailen sillastuksesta silloin tarkemmin. Itsekään en ole sitä koskaan ennen kokeillut, mutta toivottavasti saisimme sen avulla 'Vuokon' pelastettua. Puu on nimittäin yhdeksän vuotta sitten istutettu ja viime kesänä se teki ensimmäistä kertaa omenoita enemmän kuin pari. Omenoistamme 'Vuokko' on meistä maultaan paras, ja on todella sääli, jos joudumme ostamaan tilalle toisen, kun satoikään menee näin kauan.

Haavanhoitoaineella käsitelty runko. Jäniksen kaluamat oksat poistimme vielä kuvan ottamisen jälkeen ja käsittelimme niidenkin haavapinnat hoitoaineella.

Omenapuun rungon vaurio on sen verran ylhäällä paksun lumikerroksen vuoksi, että jos sillastus ei onnistu, on vielä mahdollisuus, että puu tekisikin uusia oksia vauriokohdan alapuolelta ja tulisikin pensasmaiseksi. Palaan 'Vuokon' kuulumisiin keväällä sillastuksen aikoihin ja päivitän myöhemmin kesällä, miten sen kanssa kävi.

Onko sinun puutarhasi säästynyt jänistuhoilta?
Entä oletko joskus kokeillut sillastusta, ja jos olet, onnistuiko se? 

 

Hyvää loppuviikkoa!