Omavaraisuutta luonnosta ja kasvimaalta -koulutuksessa, johon kerroinkin jo aiemmin osallistuvani, olivat viime viikolla opetuksen aiheena villiyrtit. Kävimme maastossa etsimässä, tunnistamassa ja maistelemassa niitä ja saimme monia hyviä vinkkejä niiden käyttöön. Itse olen aiemmin käyttänyt lähinnä nokkosta, tosin se onkin ollut varsin ahkerassa käytössä, ja sitä olen säilönyt mm. pakastamalla. Viimeiset nokkosletut viime vuoden sadosta tein vasta äskettäin, ja nyt uutta satoa alkaa pikku hiljaa olla taas tarjolla. Myös ketunleipä ja suolaheinä ovat tuttuja, ja niitä olemme käyttäneet esimerkiksi salaateissa ja leivän päällä. Villiyrtit ovat kiinnostaneet minua jo jonkin aikaa, mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi laajentaa repertuaariamme. Niinpä tämä koulutusilta tuli juuri tarpeeseen! Sen innostamana suunnittelin jo muutamia uusia villiyrttejä ja villiyrttireseptejä, joita aion tänä keväänä ja kesänä kokeilla.
Nokkosta käytetään meillä paljon. Katselin jo puutarhamme reunamilta, että uutta satoakin alkaisi jo vähitellen olla kerättävissä, tämä kuva on viime kesältä. |
Ketunleipää kasvaa meillä metsäpuutarhan puolella mm. alvejuurien alla ja olen antanut sen levitä vapaasti. |
Kävimme äitienpäivänä retkellä omassa metsässämme ja pakkohan sitä oli kurkistella, löytyisikö sieltä jotakin lautaselle kelpaavaa. Siellä oli kuitenkin paikoin vielä lunta eikä kevät ollut ihan yhtä pitkällä kuin meillä kotona, vaikka matka palstalle ei olekaan pitkä. Saalista ei siis vielä juuri tullut. Ongellekaan emme vielä päässeet, sillä järven poukama oli yhä jäässä. Kodin lähistölläkin kävimme retkellä ja siellä onnisti paremmin. Myös lapset innostuivat villiyrttien etsimisestä, ja yhdessä saimme mukavan maistelusaaliin poimulehteä, ketunleipää ja pihlajan silmuja. Näitä napostelimme ja makustelimme ihan sellaisenaan, ketunleipää ja poimulehteä päätyi myös leivän päälle sekä salaattiin. Pihlajan silmut muistuttavat maultaan marsipaania ja sopisivat hyvin leivontaan ja jälkiruokiin, mutta meillä niiden kokeilu jäi vielä vain makuun totuttelun tasolle. Ehkäpä ensi vuonna kokeilen maustaa niillä jotain jälkkäriäkin.
Poimulehti, pihlajan silmut ja ketunleipä olivat meillä tällä kertaa makutestissä. |
Postailen villiyrttikokeiluistani nyt jatkossakin. Meillä on itse asiassa toinenkin vastaavanlainen koulutusilta tulossa, ja innolla odotan, mitä kaikkea uutta silloin näistä opin!
Oletko sinä käyttänyt villiyrttejä? Jos olet, mikä on suosikkisi?
Kaikkea hyvää uuteen viikkoon!
Täällä toinen, joka on ajatellut laajentaa villiyrttien käyttöä! Sen pitäisi olla helppoa, sillä olen tähän mennessä käyttänyt juuri nokkosta lettuihin. Ja todella harvoin, ehkä kerran kesässä. Tälle vuodelle mietin, että jos nokkosen käyttöä lisäisi ja keräisi myös säilöön. Kokeiluun uutena ajattelin ottaa ainakin horsman. Oma Piha -lehdessä oli vinkkinä käyttää nuoria horsman alkuja parsan tapaan, taisi olla köyhän miehen parsa nimellä resepti 😄 Huomasin tänään, että horsmaa meillä kasvaa vähän joka paikassa (vasta raivattu piha alue) joten sitä pääsee syömään useamminkin, jos maistuu.
VastaaPoistaEn halua asettaa itselle rimaa liian korkealle, eli jos näillä kahdella jo alkuun mennään, niin olen tyytyväinen. Muut kokeilut on sitten plussaa 😁
No se nokkonen :) Sitä tulee kerättyä ja käytettyä, koska tuppaa olemaan se ensimmäinen pilkistäjä keväisin. Tavallisesti olen myös kuivannut sitä talven varalle jonkun verran, talvella laittanut sämpylätaikinaan, tuoreeltaan nokkoskeitto on oikein hyvää. Joskus olen myös pakastanut "ryöpättynä" sopivissa annoksissa. Se ryöppäysvesihän on sitten hyvä hiushuuhde tummille hiuksille. Vuohenputki on näin keväällä myös kiva salatin asemasta lautasen reunalla, kunhan ei unohdu siihen. Kuusenkerkkä siirappia keitän aina kerralla niin paljon, ettei sitä joka vuosi tarvitse tehdä. Kuusenkerkkiä, pihlajansilmuja, ketunleipiä, niitä tulee napsittua suuhun suoraan kulkiessa, kun niiden aika on. Jos muuten satut olemaan smoothien ystävä, niin siihen voi lappaa kaikkea varmaksi tunnistamaansa, toiset tykkää niin.
VastaaPoistaVilliyrttejä tulee käytettyä jonkin verran. Mutta hävettävän vähän siihen nähden, että luonnonvaratuottajaksi valmistun ihan just ja luonnontuoteneuvojakin olen!😆 Niiden kerääminen ja käsittely vaatii jonkin verran aikaa ja nyt varsinkin taas työelämässä ollessani, aika on kortilla.
VastaaPoistaAloin kiinnostua ja käyttää villiyrttejä sen jälkeen, kun kävimme "horttailemassa" Kreetalla.
VastaaPoistaSuosikkini ovat näin keväisin parsalta maistuvat maitohorsman alut.
Vuohenputki menee aika kivasti pestossa basilikan kaverina. Ilman basilikaa sen maku oli ainakin meidän perheelle vähän liian vahva, mutta siihenkin kyllä tottuisi varmasti. Kyllähän noista villiyrteistä saisi mukavasti täydennystä ruokapöytään, kun vain opettelisi niitä käyttämään.
VastaaPoista