Tunnelmallista juhannusta!

Juhannusruusu 'Plena' kukkii tänä vuonna juuri juhannuksen aikaan.

Yölintujen laulua, 

kukkaloistoa, 

tuoreen vihdan tuoksua, 

tikkupullanpaistoa, 

ihanaa yhdessäoloa perheen kesken. 

Ainakin näitä toivon sisältyvän minun juhannukseeni. 

Mitä juhannussuunnitelmia sinulla on? 

Oikein hyvää ja tunnelmallista juhannusta kaikille!<3

Kivikasan ihana kukkaloisto

Meillä etupihalla on Kivikasa, jota ehostin viime vuonna siemensekoituksesta kasvattamillani kivikkokasveilla. Postailin silloin Kivikasan muuttuneesta ilmeestä, mutta nyt tänä vuonna kasasta on kuoriutunut oikea kaunotar. Multatilat ovat erittäin niukat, vain noin pari desilitraa multaa kullakin kasvilla, sillä kasa rajautuu asfalttiin, ja paikka on erittäin kuiva ja paahteinen. Minua mietityttikin, miten kasvit selviävät talvesta. Ajuruohoja menetin kasasta kaksi kappaletta, vain yksi jäi jäljelle. Sen sijaan akeenat, suopayrtit , iisopit ja saipot näyttävät voivan hyvin, suopayrtit jopa niinkin hyvin, että ne ovat levittäytyneet kasan ympärille vaaleanpunaiseksi, asfaltille asti rönsyileväksi kukkapilveksi. Näin upeasta lopputuloksesta en viime vuonna osannut edes haaveilla. Tavoitteenani oli saada vain vähän vihreyttä asfaltin ja kivien joukkoon, mutta etenkin suopayrttien loisto on häkellyttävä näinkin haasteellisessa paikassa.

Etuovelta päin. Kivikkosuopayrtit kukkivat vaaleanpunaisena ja akeenat kurottelevat hennoilla kukkavarsillaan ylöspäin.

Kivikkosuopayrtti

Ajuruoho

Akeenan kukinto on herkkä.

Kivikasa autopaikalta päin. Kivikkosuopayrtti levittää kasvustonsa kymmeniä senttimetrejä asfaltin puolelle. Etualallekin istutin viime kesänä sitä vain yhden taimen, joten se näyttää tosiaankin olevan erittäin osuvalla kasvupaikalla.

 Kaunista keskiviikkoa!

Kompostointikommelluksia - lämpökompostorin käytön opettelua

Kaupallinen yhteistyö: *Biolan

Sisältää mainoslinkkejä, jotka on merkitty *-merkillä

Meillä tämän vuoden yhtenä puutarhaprojektina on kompostointialueen päivitys. Postasin aiemmin hankkimistamme lämpökompostoreista, ja ajattelin nyt kertoa, miten meillä kompostointi on niissä käynnistynyt. Aiemminhan olemme käyttäneet ainoastaan lehtikompostoreita, joten vähän opettelua on ollut tämä alkutaival ja sellaisena se vielä jatkuukin. Paljon olen aiheesta kevään aikana lukenut, ja oppiminen jatkuu nyt vähitellen karttuvan kokemuksen myötä.:)

Lämpökompostorin sisältöä

Aloitimme lämpökompostorin täytön vajaa pari kuukautta sitten sen mukana tulleen ohjeen mukaisesti noin 10 cm:n kerroksella kuivia lehtiä ja pieniä oksia. Sen jälkeen lisäsimme kerroksen valmista kompostia lehtikompostorista. Nyt olemme päässeet lisäämään joukkoon mm. biojätettä ja puutarhan vihreitä kasvin osia. Olemme ohuina kerroksina lisänneet aina kosteita ja kuivia aineksia. Kuivikkeena olemme käyttäneet mm. oksasilppua ja puuhaketta, mutta säännöllisesti myös *Biolanin Tehokuiviketta, joka on kyllä nimensä mukaisesti tehokkaasti poistanut kompostimassasta liikaa kosteutta. Tehokuivikkeen sisältämä männynkuori kuohkeuttaa massaa ja siinä on myös biohiiltä aktivoimassa mikrobitoimintaa ja vähentämässä hajuhaittoja. *Biolanin Kompostiherätettä käytimme aluksi, jotta kompostointiprosessi käynnistyisi. Massa oli silloin vielä kuivaa, joten lisäsimme herätteen kädenlämpöiseen veteen sekoitettuna. Kompostimassaa olemme säännöllisesti, ja tähän tarkoitukseen olemme käyttäneet *Biolanin Kompostorin hoitosettiin kuuluvaa kompostimöyhennintä. Tyhjennysavustinta pääsemme testaamaan, kunhan on kompostorin tyhjentämisen aika.

Biolanin Tehokuivike, Kompostiheräte, Tyhjennysavustin ja Kompostimöyhennin ovat kätevä setti kompostorin hoidossa.

Kaikenlaisia kommelluksia tähän vajaaseen pariin kuukauteen on jo mahtunut. Jossain vaiheessa kompostointiprosessi tuntui sammuvan, mutta se käynnistyi uudelleen, kun lisäsimme joukkoon Kompostiherätettä. Saimmepa kompostorista aikaan myös muhevan kärpäshautomon, kun kuivikekerros oli pinnalla liian ohut ja massa huonosti sekoitettu. Tämäkin ongelma poistui, kun sekoitimme kompostia kunnolla ja lisäsimme kuiviketta. Sen jälkeen olemme huolellisemmin peittäneet kompostoriin lisätyt keittiöjätteet. Todella pahan hajukin kompostorin luona on leijunut, mutta siitäkin pääsimme, kun lisäsimme seosainetta ja kompostimassasta tuli sen myötä ilmavampaa. Nyt löysin kompostorista sieniä ja hometta, ja ehdin jo huolestua, kunnes luin, että niitä siellä saakin olla, sillä molemmat kuuluvat kompostin hajottajiin.

Valkoisia honteloita sieniä nousee kompostimassasta.

Tällä hetkellä ensimmäinen lämpökompostoreistamme on puolillaan ja pöhisee lupaavasti. Kun parissa kuukaudessa kertyneen massan määrää miettii, ei tuo kaksi lämpökompostoria ole meille yhtään liikaa. Lämpökompostorin käyttöönottoa lukuun ottamatta kompostointialueen laittaminen on meillä vielä aivan alkutekijöissään. Kun kelit vähän viilenisivät, pääsisin kanttaamaan alueelta nurmen pois ja sitten voisimmekin alkaa tehdä perustuksia ja lopulta vähän nikkaroida. Näillä näkymin alue valmistunee vasta heinä-elokuussa, sillä moni muukin projekti on vielä kesken. Palailenkin kompostorikuulumisiin, kunhan pääsemme asiassa taas vähän eteenpäin.

Jos sinulla on erinomaisia vinkkejä lämpökompostorin käytön suhteen, otan niitä mielelläni vastaan!:)

Iloa päivääsi!

Alppiruusut ja atsaleat

Alppiruusut ja atsaleat kuuluvat suosikkikasveihini, joita haluaisin puutarhaamme mahdollisimman paljon. Sydänpolun alueelle olen näitä ihanaisia istuttanut, ja viime kesänä yksi alppiruusu pääsi myös terassin istutusalueelle. Todella näyttävää kukintaa saa näiden kohdalla odottaa kauan, sillä rhodot tuntuvat olevan varsin hidaskasvuisia, ja meillä vanhimmat yksilöt on istutettu vasta viitisen vuotta sitten. Tähän asti olemmekin saaneet iloita vain muutamista alppiruusun kukkasista, eivätkä atsaleatkaan vielä ole kukkamereen peittyneet. Vähitellen rhodot ovat kuitenkin kasvaneet, ja tänä vuonna meillä ensimmäistä kertaa on jo melko runsasta alppiruusujen kukintaa. Voi, miten odotankaan sitä näkymää, kun rhodot ovat vaikkapa kymmenen vuoden ikäisiä!

Sydänpolun vasemmalla laidalla on alppiruusujen alue. Kukassa mm. 'P.M.A Tigerstedt' ja 'Roseum Elegans', joista jälkimmäisen edessä on Mansikkakivi. Oikealla maanpeitekasvina metsämansikkaa ja mesimarjaa.

Alppiruusu 'P.M.A. Tigerstedt'

Alppiruusun 'Hellikki' kukat ovat todella räiskyvän väriset. 'Hellikki' on istutettu vasta pari vuotta sitten, joten se on vielä melko pieni pensas.

Alppiruusu 'Roseum Elegans'

Matalakasvuinen lamoalppiruusu 'Scarlet Wonder' kukkii tänä vuonna niukasti. Uusia lehtiä sen sijaan on tullut reilusti.

Alppiruusu 'Mikkeli' on hennon vaaleanpunertava.

Puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum'

Sydänpolun toisella laidalla aloittelevat kukintaansa atsaleat. Sydämen keskelle jää mm. pensasmustikkaa.

Revontuliatsalea 'Mandarin Lights' hehkuu upean oranssina.

Puistoatsalea 'Onnimanni' peittyy keltaisiin kukkiin, kunhan kaikki nuput avautuvat.

Puistoatsalea 'Illusia' on raikkaan näköinen osittain valkeine kukkineen.

Atsalea 'Ruususen Uni' on suloistakin suloisempi.

Puistoatsalea 'Nabucco' on viimeisin atsaleahankintani. Sen kukkien kirkkaanpunainen väri on erikoinen verrattuna atsaloiden perinteiseen värimaailmaan.

Hauskaa juhannusviikkoa!

Kivikkolaakson kukkijat

Aloitin viime syksynä tekemään omenapuiden alle kasvihuoneen ja mansikkalaatikoiden läheisyyteen Kivikkolaaksoa. Urakka jäi silloin vielä kesken; osan syksyn alennusmyynneistä aluetta varten ostamistani kasveista tökkäsin lopulta valeistutukseen Pionirinteen yläosaan ja kiviäkin jäi alueelta puuttumaan vielä yksi, jos toinenkin. Viime viikkoina olen vähitellen muiden pihahommien lomassa käynyt silloin tällöin kiviä lisäämässä alueelle. Muutaman taimenkin olen istuttanut, vaikkakin valeistutuksessa ja terassilla niitä on vielä odottelemassa. Kivikkolaakson lopullinen ilme alkaa kuitenkin pikkuhiljaa hahmottua, ja ensimmäisiä kukkijoitakin siellä on ollut jo väriläiskiä tuomassa. Tässäpä kuvakoostetta Kivikkolaakson alkukesän kukkijoista! Lopullista kasvilistausta ja parempia yleiskuvia laitan, kunhan vihdoinkin alueella on kaikki kivet ja kasvit paikoillaan.:)

Kasvihuoneen vieressä näyttää jo melkein valmiilta, kiviä tosin vielä vähän uupuu. Etualalla amerikanvuokko 'Anabel Rose' on kukassa, sen vieressä vasemmalla 'Anabel White' on jo kukkinut. Sininataa on alueella useissa kohdissa luomassa hauskoja, pallomaisia heinämättäitä. Vasemmalla kasvavat kangasajuruoho ja keskellä kirjavalehtinen nurmiajuruoho 'Foxley'. Keltamaksaruoho 'Yellow Queen' loistaa ilta-auringossa oikealla.

Amerikanvuokko 'Anabel Rose' on suloinen kukkiessaan.

Vuoriarho on minusta ihana kivikkokasvi, sillä se kukkii todella pitkään, jopa pari kuukautta. Terassin kainalossa olevalta Kivikkokasvialueelta se kuoli jo ensimmäisenä talvenaan, mutta tässä se selvisi ainakin viime talvesta. Toivottavasti saisin siitä nyt pitkäikäisen kivikkokasvin.

Unelmatädyke avaa herkän kauniita kukkiaan omenapuun katveessa.

Sammalleimu 'Emerald Cushion Blue' saisi levitä suureksi kasvustoksi.

Japaninruusukvittenit 'Venus' ja 'Sirius' hehkuvat oransseina istutusalueen yläosassa Rinnepenkin ja Pensasryhmän läheisyydessä.

Valkoinen tarhalapinvuokko on kukkinut jo parin viikon ajan japaninruusukvitteneiden vieressä.

 Ihanaa, kukkaisaa viikonloppua!

Luonnonkasvit puutarhassa

Luin keväällä jostakin puutarhalehdestä luonnonkasvien hyödyntämisestä puutarhassa, ja nyt alkukesän aikana olen eri tavalla kiinnittänyt huomiota asiaan omassakin puutarhassa. Meillä nimittäin on säästetty luonnonkasveja alkuperäisille paikoilleen, mutta puutarhakasveja miettiessä harvemmin näitä kasveja tulee ajateltua tai mainittua. Suurin osa puutarhamme luonnonkasveista sijoittuu luontevasti metsäpuutarhan puolelle.

Alvejuuren tyvellä kukkivat ketunleivät toukokuussa. Taustalla kevätkaihonkukkaa sinisenä mattona.

Varjoryhmän olen perustanut metsänpohjalle, josta olen poistanut aivan pintakerroksen ja vähän lisännyt tilalle multaa. Ryhmä on perustettu metsässä valmiiksi kasvaneiden alvejuurien ympärille, jotka siis kasvavat edelleen alkuperäisillä paikoillaan. Alvejuurien tyvellä kasvava ketunleipä on minusta todella kaunis lisä Varjoryhmän ilmeeseen.

Varjoryhmä

Rinnepenkeissä meillä kasvaa metsäimarretta, joka on levinnyt alueelle itsestään. Periaatteessa kasvia voisi kai ajatella "rikkaruohonakin", mutta minusta kivien rakosista pilkottavat saniaistupsut ovat hauskan näköisiä. 

Rinnepenkissä metsäimarretta kasvaa mm. vasemmalla olevan kiven katveessa. Se sopii kivasti kaveriksi kääpiövuorimännyille, lamohietakirsikalle, tuiviolle ja maksaruohoille.

Metsämansikka ilahduttaa Sydänpolulla maanpeitekasvina. Se on levinnyt alueelle pääasiassa omin voimin tontin laidalta, mutta olemme jonkin verran myös avittaneet sitä siirtämällä taimia parempiin kohtiin ja poistamalla muuta kasvillisuutta sen tieltä.

Sydänpolulla metsämansikka kukkii taka-alalla, edessä kukassa ovat mesimarja ja jalomaarain.

Sammalet ovat myös kauniita luonnonkasveja. Turveharkoista tehdyn O-penkin toivon sammaloituvan kokonaan vihreäreunaiseksi. Sammalta olen yrittänyt suosia ja varjella myös metsäpuutarhan muilla alueilla, ja nyt siirsin sitä etupihalta poistamaltani sammaloituneelta nurmelta pieninä levyinä metsäpuutarhaan.

Nokkostakin olen tontin laitamilla suojellut, sillä sitä tykkäämme käyttää ruoanlaitossa. Yleisimpiä luonnonkasveja puutarhassa ovat sen sijaan varmastikin puut. Meillä tontille on jätetty koivuja ja pihlajia tuomaan korkeuseroja ja toisaalta myös suojaisuutta.

Onko sinun puutarhassasi luonnonkasveja?

Iloista viikonloppua!

Mehiläistarhausta

Meillä mehiläispesiä on ollut nyt vuoden ajan, ja paljon uutta ja mielenkiintoista on siihen mahtunut. Pesistämme 86 % säilyi hengissä talven yli, ja osa pesistä oli nyt keväällä niin virkeitä ja suuria, että ostimme lisää kuningattaria ja jaoimme suurimpia pesiä kahtia. Pesien määrä onkin tämän myötä vähitellen lisääntynyt. Omassa puutarhassamme mehiläispesiä on tällä hetkellä vain yksi, muut ovat ystävien ja tuttujen mailla.

Kovin lämpimien kelien aikana mehiläispesissä on parveilemaan lähtemisen riski korkea, ja pesiä onkin täytynyt tarkkailla sen varalta. Ennen parveilua pesiin ilmestyy muita suurempia, pitkulaisia kuningatarkennoja, joista ajallaan kuorituisi uusia kuningattaria, ja vanha kuningatar ja osa mehiläisyhdyskunnasta lähtisi tällöin etsimään uutta pesäpaikkaa. Parveilua voidaan estää tuhoamalla kyseiset kuningatarkennot, ja myös huolehtimalla, että pesässä on riittävästi tilaa (= sopiva määrä pesälaatikoita päällekkäin), sillä ahtaissa oloissa parveilemiskuume nousee. Pesiä onkin tähän aikaan vuodesta käytävä katsomassa viikoittain.

Meidän puutarhassamme mehiläisten suosiossa näin alkukesän kukkijoista ovat olleet mm. mesimarjat ja jalomaaraimet, omenapuut ja helmililjat. Unikoiden nuput suurenevat lupaavasti ja vadelmakin on pian kukassa, joten erityisen mieluisia kasveja on mehiläisille jatkossakin luvassa. Viime vuonna hunajasato oli kohtalaisen hyvä, vaikka saimme pesät vasta juhannukselta. Onkin jännä nähdä, minkä verran hunajaa kertyy nyt, kun mehiläiset pääsevät ahkeroimaan koko kesän. Palailen mehiläiskuulumisiin taas kesän edetessä.:)

Hauskaa keskiviikkoa!