Unelmana omavaraisempi elämä: Mehiläistarhausta - mehiläistarhaajan vuosi

Tämän päivän postaus kuuluu jälleen omavaraisuusaiheeseen yhteispostaussarjaan, jota koordinoivat Tsajut ja Korkeala. Tällä kertaa aiheena ovat mm. eläintenhoitovinkit, joten ajattelinkin kirjoitella söpöistä, pörröisistä hoidokeistamme, mehiläisistä.:)

Mehiläinen krookuksessa

Hankimme ensimmäiset kaksi mehiläispesää kesällä 2018, ja vähitellen pesämäärämme on kasvanut noin viiteenkymmeneen osin uusien pesien oston, osin pesien jakamisen myötä. Viime vuonna hunajasatomme ylitti ensimmäistä kertaa 1000kg:n rajan, ja tänä kesänä haaveena olisi laittaa vielä paremmaksi.

Yhdessä mehiläispesässä on yleensä kymmeniätuhansia mehiläisiä, joista yksi on munimisesta vastaava kuningatar. Muillakin mehiläisillä on jokaisella oma, tärkeä tehtävänsä, nimittäin osa vartioi pesää, osa hoitaa toukkia ja toiset keräävät mettä ja siitepölyä. Mehiläispesiä voi yhdessä paikassa olla jopa 15 aivan vierivieressä, jos vain mesikasveja riittää alueella tarpeeksi. Seuraavat pesät voi laittaa tästä noin 2-3 kilometrin etäisyydelle. Mehiläiset keräävät mettä noin kahden kilometrin etäisyydeltä pesästä, ja niiden suosiossa olevia luonnonkasveja ovat mm. maitohorsma, vadelma, pajut ja apila.

 

Mehiläispesä, johon kesän edetessä lisätään päällekkäin pesälaatikoita.

Keväällä säiden lämmettyä talvimehiläiset lentävät puhdistuslentonsa eli käyvät ulostamassa talven jäljiltä. Kun pesän lämpötila nousee, käynnistyy muniminen ja lopulta kuoriutuvat kevään työläiset, jotka ensin hoitavat toukkia ja pesää ja myöhemmin lähtevät meden ja siitepölyn keräyshommiin.

Kesä-heinäkuussa pesiä olisi hyvä käydä katsomassa viikoittain, sillä kovin lämpöisillä keleillä mehiläispesissä on korkea parveilemaan lähtemisen riski. On myös tärkeää tarkkailla, että pesässä on keväästä alkaen koko kesän ajan munintaa, koska muutoin pesästä todennäköisesti puuttuu kuningatar. Parveilun riski on suurin juhannuksen aikoihin, ennen meden ja siitepölyn pääsatoa. Ennen parveilua pesiin ilmestyy muita suurempia, pitkulaisia kuningatarkennoja, joista ajallaan kuorituisi uusia kuningattaria, ja vanha kuningatar ja osa mehiläisyhdyskunnasta lähtisi tällöin etsimään uutta pesäpaikkaa. Parveilua voidaan estää tuhoamalla kyseiset kuningatarkennot, ja myös huolehtimalla, että pesässä on riittävästi tilaa (= sopiva määrä pesälaatikoita päällekkäin), sillä ahtaissa oloissa parveilemiskuume nousee. Hallitsematonta parveilua voi myös ehkäistä keinotekoisella parveilutuksella, jolloin vanha kuningatar ja osa pesästä siirretään uuteen pesään ja loput pesän mehiläisistä jäävät hoitamaan syntyvää, uutta kuningatarta. Tällöin saadaan kaksi pesää, jotka kuitenkin ovat heikompia kuin yksi alkuperäinen. Toisaalta myös luontaista emonvaihtoa tapahtuu, joten on tärkeää tunnistaa, onko kyse emon vaihtamisesta vai parveilutarpeesta.

Mehiläisten kuhinaa

Lisäksi kesällä tarkkaillaan kennostoissa jäljellä olevaa tilaa. Tilaa täytyy olla meden ja siitepölyn keräämistä varten, mutta sitä ei saa olla liikaakaan. Liian ahtaissa tiloissa parveilun riski lisääntyy. Toisaalta, jos tilaa on liikaa, voi kylmänä kesänä pesän lämmön ylläpitäminen olla mehiläisille haasteellista. Pesälaatikoita lisätään tarpeen mukaan päällekkäin. Laatikoita kertyy kesän aikana yhteen pesään päällekkäin yleensä useita riippuen pesän vahvuudesta ja mesi- ja siitepölysadosta.

Alkukesällä vahvoista mehiläispesistä voidaan tehdä jaokkeita, jolloin yksi pesä jaetaan kahdeksi ja toiseen hankitaan uusi emo. Lisäksi vanhoihin pesiin suositellaan vaihtamaan emo aina kahden-kolmen vuoden välein, sillä muutoin muninta heikkenee, ja vanhan emon pesä on myös parveiluherkkä. Ostoemot on pariutettu jo valmiiksi saman mehiläisrodun kuhnurien kanssa, jolloin vältetään sekarotuiset, äkäiset ja parveiluherkät kannat. Ostoemot tulevat pienissä rasioissa, joissa niillä on kaverina muutamia seuramehiläisiä.  Kuningatar on näitä muita mehiläisiä hieman kookkaampi, mutta tunnistamisen helpottamiseksi se on lisäksi merkitty pienellä värinapilla. Rasiassa mehiläisillä on ravintonaan sokeria, ja ne pärjäävät niissä joitakin viikkojakin, kunhan rasioita ajoittain vähän suihkuttaa suihkepullosta vedellä. Mehiläispesän jaokkeen tekemisessä osa pesästä otetaan ja siirretään toisaalle. Uusi kuningatar lisätään pesään aikaisintaan muutaman tunnin kuluttua, jotta vanhan emon haju häviäisi ja mehiläiset ottaisivat uuden sitten suopeina vastaan. Jos kuningattaren lisää jo heti jaokkeen teon yhteydessä, työläiset voivat ajatella sitä tungettelijana ja tappaa sen. Uusi kuningatar muutaman toverinsa kera syö itsensä ulos rasiastaan sokerin läpi ja pääsee sitten pesään munintapuuhiin. 

Kaksi vanhaa mehiläispesää ja niistä otetut uudet jaokkeet

Tilattuja kuningattaria. Sinisellä täplällä merkitty kuningatar erottuu tässä kuvassa hyvin ainakin kahdessa rasiassa.

Hunajan sadonkorjuun aika on loppukesällä. Tuolloin pesistä kerätään hunajaa sisältävät kehät linkousta varten. Valmiit hunajakennostot mehiläiset ovat peittäneet mehiläisvahalla. Hunajan sadonkorjuun yhteydessä pesistä poistetaan kesän aikana lisätyt laatikot, jolloin talveksi yhteen pesään jää yhdestä kahteen laatikkoa. Me toimitamme valmiit kehät lingottavaksi läheiselle hunaja-alan yritykselle. Kehät voi myös lingota itse, jos hankkii siihen tarvittavat tilat ja välineet. Yksi pesä tuottaa hunajaa kesän aikana keskimäärin n. 30-40kg, mutta parhaimmissa paikoissa voi olla jopa 100 kg:n pesiä. Hunajan lisäksi mehiläiset tarjoavat toki suuren hyödyn pölyttäjinä niin puutarhan hyötykasveille kuin luonnonkasveillekin.

Valmis kehä, jossa vaaleat alueet ovat mehiläisvahalla peitettyä hunajakennoa. Kehän alaosassa on vähän vielä peittämätöntä kennoa.

 

Peittämättömissä kennoissa näkyy hunajaa.

Kun pesistä on kerätty hunajat, täytyy tilalle laittaa sokerilientä, jonka turvin yhdyskunnat selviävät talven yli. Kyseessä on siis vaihtokauppa, jonka ansiosta mehiläiset eivät kärsi hunajankeruusta. Sokeriliemi laitetaan pesiin erillisissä syöttökaukaloissa, joista mehiläiset keräävät sen talteen ja varastoivat kennostoihinsa. Yhteen pesään tarvitaan sokerilientä n. 30 litraa/talvi. Samalla voidaan tehdä tymolikäsittely varroapunkin torjumista varten.

Sokeriliemikanistereita

Sokeriliemi kaadetaan erilliseen syöttökaukaloon, josta mehiläiset keräävät sen talteen ja varastoivat kennoihinsa.

Hunajaa sisältäneiden kehien keräämisen jälkeen teemme tymolikäsittelyn (kuvassa näkyvä lappunen mehiläispesän päällä) varroapunkin torjumiseksi.

Loppuvuodesta on aika tehdä vielä oksaalihappokäsittely varroapunkkia vastaan, mutta muuten pesät saavat sadonkorjuun ja sokeriliemen annon jälkeen olla rauhassa kevääseen asti. Säiden viilennyttyä mehiläiset vetäytyvät pesäänsä ja muodostavat vähitellen talvipallon, jossa talvimehiläiset tuottavat lämpöä pesään räpyttämällä siipiään. Tämä on talvimehiläisten ainoa tehtävä. Talvipakkasillakin pesän sisälämpötila on tämän ansiosta noin 25-35 astetta, joka mahdollistaa kuningattaren selviytymisen talven yli. Keväällä muninnan käynnistyttyä lämpö on tärkeää myös munien kehittymiselle ja toukkien kuoriutumiselle. Keväällä täytettyään tehtävänsä talvimehiläiset kuolevat, ja kuoriutuneet mehiläiset aloittavat jälleen vartioinnin, toukkien hoidon ja meden keräämisen.

Mehiläisten tärkeimpiä tauteja ja tuholaisia ovat mm. esikotelomätä, varroapunkit ja erilaiset virustaudit, joiden torjunnasta tarhaajan täytyy huolehtia. Myös karhut voivat vierailla mehiläistarhoilla aiheuttamassa tuhoa. 

Tähän lopuksi kirjoittelen vielä lyhyesti omavaraisuuskuulumisiamme. Tammikuun kylvöt, mm. chilit ja paprikat, ovat jo hyvässä kasvussa. Helmikuun kylvöjä tein viime viikolla ja niistä ensimmäiset siemenet ovat itäneet, mutta suurin osa pitää vielä jännityksessä. Postailen näistä helmikuun kylvöistäni lähiaikoina lisää, kunhan vähän nykyistä suurempi osa siemenistä on itänyt.  Pajutöitä olen tehnyt nyt viimeisen kuukauden aikana ahkerasti, ja niistäkin on tulossa kohta oma postauksensa. Omavaraisuusopintoni jatkuvat edelleen ja valmistuminen häämöttää kesäkuussa. Omavaraisuusopiskelukuulumisiani kirjoittelinkin viime viikolla. Kylvösuunnitelmat lavatarhaan ja ruukkupuutarhaan, mökkimetsäpalstalle tulevalle kasvimaalle, kasvihuoneisiin ja myös kesäkukkien osalta on myös tehty. Pohjana kylvösuunnitelmilleni käytin viime vuoden kasvatuksistani tekemiäni yhteenvetoja: chilit ja paprikat, tomaatit, kesäkukat ja hyötykasvit. Perennojen hankikylvötkin sain viime kuussa hoidettua. 

Perennojen hankikylvöjä. Kuvan ottamisen jälkeen peitin siemenet vielä mullalla ja sitten ne pääsivätkin ulos.

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheeseen yhteispostaussarjaan liittyen:
- Tammikuu: Suunnitelmia vuodelle 2022
- Aiempien vuosien omavaraisuussarjan postaukset

Tässä vielä lista muista tämän kuukauden yhteispostaussarjaan osallistuvista blogeista:

Vyöhyke 1: Apilankukka, Jovela, Kakskulma

Vyöhyke 2: Sarin puutarhat, Omavarainen elämä, Pilkkeitä Pilpalasta, Kohti laadukkaampaa elämää

Vyöhyke 3: Tsajut, Rakkautta ja maanantimia, Villa Varmo, Evil Dressmaker, Sanni ja farmi

Vyöhyke 4: Korkeala

Vyöhyke 7: Korpitalo

 Kaikkea hyvää helmikuuhusi!