Kukkiva pöytä

Postasin helmikuussa siitä, miten puutarhaamme on tulossa tänä kesänä kukkiva pöytä, jonka mieheni nikkaroi talven aikana vanhasta kaapelikelasta. Suunnittelmanani oli laittaa pöytään kasvamaan jotakin kesäkukkaa ja kylvinkin multatilaan toukokuussa sinisievikin siemeniä. Nyt pöytä on vihdoin puhjennut kukkaan!

Kukkiva pöytä on kesän aikana muuttanut puutarhassamme paikasta toiseen. Milloin se on ollut kasvihuoneen luona, milloin terassilla. Se on sen verran pieni, että minäkin jaksan sen helposti kantaa. Nykyisestä paikastaan pöytä on siirtymässä taas todennäköisesti aivan lähiaikoina, sillä meille on ensi kesänä tulossa kiveys kasvihuoneen lähistölle ja pohjien tekeminen sille olisi tarkoitus aloittaa jo piakkoin.

Sinisievikki on kaunis ja herkkä kesäkukka, mutta ensi vuonna kokeilen tähän ehkä jotain vähän lehtevämpää kasvia. Esimerkiksi runsaasti pöytälevyn päällekin rönsyilevä petunia voisi olla kiva vaihtoehto. Toisaalta samettikukka tai matala, tuuhea kehäkukkakin voisi olla tässä kaunis. Pöytä on sen verran matala, että kovin kookas kesäkukka tähän ei sovi, korkeintaan n. 25 cm korkea kasvi olisi passeli.

Sinisievikkiä olen kylvänyt jo muutamana vuonna peräkkäin, sillä pidän sen hennon sinisistä kukista. Täydellistä paikkaa sille en vielä ole löytänyt, viime vuonna se jäi muiden kukkijoiden jalkoihin ja tämän vuotisessa paikassaan se jää vähän vaatimattoman näköiseksi. Sopivan paikan metsästys jatkuukin taas ensi vuonna.

 Iloa päivääsi!

Puutarhatuliaisia

Palasimme muutama päivä sitten melkein parin viikon lomalta, jolla pääkohteemme oli Pohjois-Saksa, mutta piipahdimme myös Puolassa ja ajoimme meno- ja paluumatkalla Ruotsin ja Tanskan halki. Matkalta tuli ostettua puutarha-aiheisia tuliaisia, tottakai.:) Vierailimme myös useissa upeissa puutarhoissa, joista kuvasaalis on valtava. Kotiintuomisina onkin myös monta ihanaa, uutta ideaa omaan puutarhaamme. Puutarhavierailukohteistamme postailen myöhemmin lisää, kunhan ehdin käydä kuvia läpi.

Kotiin tuomisina meillä oli puutarha-aiheinen naulakko, joka ehkä päätyy tulevan puutarhavaraston seinälle. Myös siemenpusseja ostin muutamia, mm. tomaattien, kurkun, retiisin, mustajuuren, kaalien ja tuoksukaunokin siemeniä. Mukaan tarttui myös suloinen, betoninen lintujen juoma-allas. Pahvilaatikossa on ruosteenvärinen, metallinen aurinkokello, joka odottaa vielä kokoamistaan.

Lintujen juoma-allas

Tämän matkan tärkeimpiä puutarhatuliaisia taitavat olla kuitenkin kiertämistämme puutarhoista kertyneet muistot ja ideat. Laitan tähän loppuun vielä tämän yhden tunnelmakuvan yhdestä upeasta puutarhasta, jossa kävimme, Kielin vanhasta kasvitieteellisestä puutarhasta. Lisää kuvia on sitten luvassa myöhemmin.:)

Hyvää alkanutta viikkoa!

Kotiinpaluu < 3

Lomailimme lähes kaksi viikkoa kierrellen Pohjois-Saksaa, ajaen meno- ja paluumatkan Ruotsin ja Tanskan läpi ja piipahtaen lyhyesti Puolassakin. Matkalla oli ihanaa, mutta kiva oli palata kotiinkin. Kovasti jännitimme, miltä puutarha mahtaa näyttää oltuaan koko tuon ajan oman onnensa varassa. Kasvihuoneessa meillä on kastelujärjestelmä, mutta mietimme kyllä, onko siinä vesi riittänyt. Olimme onneksi tökkineet pullokastelijoita lisäksi, sillä vesi oli systeemistä loppunut matkan aikana kesken. Puutarha oli saapuessamme aivan toisen näköinen kuin lähtiessämme, kukkijat olivat vaihtuneet ja kitkemistäkin ilmaantunut taas ihan riittävästi. Kasvihuoneessa tomaatit ja tomatillot nuupattivat, mutta kastelun jälkeen nekin kaikki onneksi virkosivat. Otin puutarhastamme kuvia juuri ennen matkalle lähtöä ja nyt uudelleen kotiinpaluupäivänä. Tässäpä kuvasarja puutarhamme muutoksesta parin viikon aikana.:)

Porraspenkissä pari viikkoa sitten kukkivat enkeliperhoangervo ja vuorikaunokki 'Purple Heart'. Taustalla näkyvässä Kohopenkissä kiinanpioni 'Bowl of Beauty' on vielä nupussa.

Nyt vuorossa ovat kultahelokki, keltainen ja oranssi värililja, leimurakkaus ja myskimalva 'Rosea'. Kohopenkissä ensimmäiset jaloangervot ovat aloittamassa kukintaansa, kiinanpioni taas on jo omansa loppusuoralla.

Kaksi viikkoa sitten Liljarinteessä pääväri oli sininen maariankellon ja karpaattienkellon ansiosta. Vaaleanpunainen palavarakkaus 'Carnea' oli myös jo kukassa, samoin etelänruusuruoho.

Nyt palavarakkaus 'Carnea' ja etelänruusuruoho jatkavat edelleen, mutta Liljarinteen yleisilme on muuttunut sinisestä vaaleanpunaiseksi matalan värililjan ja pioniunikkojen ansiosta.

Kaaripenkin kaunottarena olivat kaksi viikkoa sitten pionit.

Nyt pionien pääkukinta on jo ohi, yksittäisiä nuppuja avautuu vielä. Väriä penkkiin tuovat sen sijaan myskimalva 'Alba', punaväriminttu ja kurjenpolvet.

Kasvihuone ennen reissua...

... ja sen jälkeen. Etenkin tomaattien ja maissin kasvun huomaa selvästi.

Olen tämän pari viikkoa ollut blogimaailmasta pääosin tauolta, postaukset tein tosin etukäteen valmiiksi. Nyt yritän taas aktivoitua mm. kommenttien kanssa, jotka laahaavat minulla pahasti jäljessä. Kiitos teille kaikille ihanista kommenteistanne!<3 Niitä on ollut hauska lukea, ja yritän vastata niihin mahdollisimman pian.

Kaunista viikonloppua!

DIY: Tuoksujen sadonkorjuu - saunatuoksupussit

Minulle on vuosien aikana kertynyt lukuisia pikkuisia, ohuesta kankaasta tehtyjä pussukoita, joita on tullut esim. rihkamakorujen ostamisen yhteydessä tai lahjaksi. Nyt ajattelin ottaa osan pusseista hyötykäyttöön ja tehdä niistä talven saunomisia varten löylyveden tuoksuttamispusseja, joita liotetaan löylyvedessä ja tämän myötä ihana tuoksu leviää koko saunaan heitettäessä vettä kiukaalle.

Keräsin ja kuivasin koivunlehtiä ja täytin osan pusseista niillä. Rakkain saunatuoksuni on nimittäin vihdan tuoksu. Vihtaa meillä ei tule talvella käytettyä kuin joulusaunassa, jota varten olen aina yhden vihdan pakastanut. On kiva kokeilla myös uusia saunatuoksuja, joten kuivatuksen jälkeen pussukoihin päätyi lisäksi valamonruusun terälehtiä. Laventelin taimeni ovat vielä melko pieniä, mutta myöhemmin kesällä aion kuivattaa myös sitä samaan tarkoitukseen.

Tuoreet koivun lehdet ja ruusun terälehdet. Levittelin lehdet kuvan ottamisen jälkeen vielä ilmavammin aivan ohueksi kerrokseksi kuivatusta varten.

Koska pussit olivat valmiina, ei tehtäväkseni jäänyt kuin lehtien ja terälehtien kerääminen ja niiden kuivattaminen. Lehdet kuivuivat huoneenlämmössä ensin muutaman päivän talouspaperin päällä, jonka jälkeen vein ne vielä yhdeksi yöksi saunan jälkilämpöön. Sitten pääsinkin täyttämään pussit, jotka odottavat nyt talven löylyjä. Jos valmiita pusseja ei kotoa löydy, käyvät vaikkapa suodatinpussitkin tähän tarkoitukseen hyvin, kunhan ne vain sulkee esimerkiksi ompelemalla.

Keräätkö sinä puutarhan tuoksuja talven varalle? Jos keräät, missä muodossa ja mihin tarkoitukseen?

Iloa päivääsi!

Mesimarjan ja lakan kasvatus puutarhassa

Kirjoitin aiemmin omavaraisuuspostaussarjaan liittyvässä marja-aiheisessa postauksessani puutarhamme mesimarjoista ja lakoista. Sainkin toiveen teiltä lukijoilta, että kertoisin vähän tarkemmin, miten näitä marjoja olemme kasvattaneet. Muistan itsekin, kun muutama vuosi sitten etsin tietoa mesimarjan ja lakan viljelystä kotipuutarhassa, ja ainakin silloin sitä tuntui olevan vaikea löytää. Tässäpä siis vinkkejä siihen, miten olemme saaneet ne meillä menestymään!

Kesän ensimmäiset mesimarjat ovat puutarhassamme pian kypsiä.

Mesimarjasta viljellään sekä pölyttäjä- että satoisampia marjovia lajikkeita. Tämä on hyvin huomioitu taimimyynnissä, sillä usein mesimarjaa myydään yhdessä astiassa kahta eri lajiketta. Mekin ostimme aluksi yhden taimipurkin, jossa oli sekaisin kahta lajiketta, 'Pima' ja 'Susanna', joista ensimmäinen on satoisampi ja jälkimmäinen taas hyvä pölyttäjä. Tuon taimipaakun jaoin vielä kahtia, jotta sain kaksi pikkumätästä vähän erilleen toisistaan. Mesimarja kasvaa meillä Sydänpolun alueella aurinkoisessa-puolivarjoisessa kohdassa, josta olemme kuorineet vain aivan pintamaan pois. Maaperä on hyvää, muhevaa metsämaata, melko kosteaakin, sillä tonttimme takana kasvaa rehevää sekametsää. Taimia varten kaivoin vain pienet kuopat, jotka täytin rhodomullalla. Aluksi meillä oli kuorikatetta taimien ympärillä pidättämässä kosteutta ja torjumassa rikkakasveja, mutta kasvustojen suurentumisen myötä olen aina vetänyt katetta syrjemmälle, jotta mesimarja pääsee paremmin leviämään. Nyt muutaman vuoden aikana näistä parista mättäästä on kasvanut jo parin neliömetrin kokoinen mesimarjakasvusto, jota joudun kitkemällä rajoittamaankin. Mesimarja leviää rönsyilemällä, tosin ei ainakaan meillä yhtä rivakasti kuin vaikkapa metsämansikka.

Istutuskesänä kastelin taimia alkuvaiheessa, mutta sen jälkeen ne ovat saaneet pärjätä veden suhteen omillaan. Kuivassa paikassa kastelu pitkän hellejakson aikana voi kuitenkin olla tarpeen. En myöskään ole lannoittanut niitä. Vuosi vuodelta kukinta on ollut runsaampi, ja marjasatokin on jatkuvasti lisääntynyt. Viime vuonna mesimarjoja taisi tulla parisen desilitraa. Määrää on vähän vaikea arvioida, sillä marjat kypsyvät usean viikon aikana ja meillä ne syödään suoraan mättäistä. Mesimarjan kanssa varsin samanoloinen on siitä jalostettu jalomaarain, jota meillä kasvaa mesimarjan vieressä, ja kasvustot ovat osin sekoittuneet, niin etten niiden rajapinnassa edes tunnista, kumpi on kumpaa. Jalomaaraimen pitäisi olla marjaltaan suurempi ja miedomman makuinen kuin mesimarja, mutta eroa en ole juuri huomannut. Myös jalomaarainta myydään kahta eri lajiketta yhdessä astiassa pölyttymisen parantamiseksi. Meillä nuo lajikkeet ovat 'Beata' ja 'Sofia'.

Lakka 'Nyby' on levinnyt laatikkoonsa mukavasti.

Lakan viljelyä varten meillä on Sydänpolun alueelle rakennettu ”pikkusuo”. Mies rakensi puusta 50cm korkean, pohjattoman kehikon, jonka sisäreunat vuorasimme elintarvikekäyttöön soveltuvalla muovilla. Paksu suodatinkangas niitattiin kehikon sisälle ”pussiksi” pidättämään kosteutta. Kaivoimme 40cm syvän kuopan, johon koko komeuden upotimme niin, että noin 10cm laatikosta jäi maanpinnan yläpuolelle. Paikka on aurinkoinen, mutta maaperä laatikon ympärillä on kosteaa hieman savensekaista metsämaata. Tämä ”pikkusuo” on täytetty rhodomullalla, ja kasteltuamme kasvualustaa runsaasti pääsimme istuttamaan lakkaa 'Nyby'.

Ensimmäisenä kesänä kastelimme aluetta noin kerran viikossa. Nykyisin pitkinä hellejaksoina saatamme ohi kulkiessamme lorauttaa kastelukannusta lakoillekin vähän vettä, mutta mitenkään säännöllisesti aluetta emme enää kastele. Lähellä olevia alppiruusuja ja atsaleoja lannoitan keväisin rhodolannoittella, josta saatan kipon pohjat koputella lakoille, mutta tätäkään en tee vuosittain. Lakka on levinnyt noin 0.5 neliömetrin kokoiseen laatikkoon kivasti ja se sai seurakseen karpaloakin. Tarkoituksenamme olisikin jossain vaiheessa suurentaa laatikkoa. Lakat päätyvät herkästi lintujen suuhun, joten raakileiden ilmaannuttua minulla on ollut tapana suojata laatikko pienisilmäisellä metalliverkolla.

Toivottavasti postauksestani on hyötyä niille, jotka miettivät näiden marjalajien kasvatusta puutarhassa. Jos lisää kysymyksiä heräsi asian tiimoilta, vastaan niihin mielelläni!:)

Mukavaa keskiviikkoa!

Pionien aikaan

Pionien kukinta on aina yksi kesän kohokohdista niiden suurien, näyttävien, hyväntuoksuisten kukkien vuoksi. Olen lisännyt pionien määrää vuosittain, ja tänäkin vuonna on luvassa muutamien kaunottarien ensimmäinen kukkiminen puutarhassamme. Toisaalta pionit komistuvat vuosi vuodelta, joten vanhojen kukinta on taas tänä vuonna aiempaa hienompi. Nyt kukkia on vanhimmissa pioneissamme jo sen verran, että raaskin leikata niitä sisälle maljakkoonkin. Tervetuloa pionikierrokselle puutarhaamme!

Kiinanpioni 'Shirley Temple' ehtii meillä aina kukkaan ensimmäisenä.

30.6. 'Shirley Temple' sai vielä kukkia yksin Kaaripenkissä. 'Sarah Bernhardt' ja 'Karl Rosenfield' olivat tiukasti nupussa.

Kaaripenkki 30.6.

Seuraavaksi nuppunsa avasi 'Sarah Bernhardt'.

Vaikka 'Sarah Bernhardt' onkin melko "peruspioni", tykkään siitä tosi paljon ja se on ehdottomasti yksi pionisuosikeistani.

Kaaripenkin viimeisenä nuppunsa avasi jälleen kiinanpioni 'Karl Rosenfield'.

Kaaripenkki 11.7. Kiinanpioni 'Shirley Temple' lopettelee kukintaansa, 'Sarah Bernhardt' ja 'Karl Rosenfield' availevat nuppujaan vielä jonkin aikaa.

Mehiläiset käyvät sateen jälkeen juomassa pionien kukkiin kertyneistä vesipisaroista.

Porraspenkin ainoaksi kukkijaksi jäi tänä vuonna kiinanpioni 'Kansas'. Ehkäpä ensi kesänä näen vihdoin jo muidenkin siellä kasvavien pionien kukintaa, sillä ainakin lehtiruusukkeista päätellen nekin voivat hyvin.

Liljarinteessä nimetön kiinanpioni kukkii jo ensimmäisenä vuonna istutuksen jälkeen. Voisikohan tämä olla 'Bowl of Beauty'?

Myös tarhapioni 'Rubra Plena' kukki tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

Kohopenkissä kiinanpioni, jonka olen ostanut 'Bowl of Beauty':na, mutta jonka lajikkeesta en kuitenkaan olisi niin varma aiempien vuosien kukinnan perusteella, on vielä nupussa.

Meillä pioneja on 23 eri lajiketta, mutta vasta seitsemän lajikkeen kukinnan olen nähnyt. Jännitettävää tuleville kesille riittääkin: josko jo ensi vuonna edes puolet pioneistamme palkitsisi minut kukinnallaan. Onko sinulla lempipionilajiketta?

Mukavaa uutta viikkoa!

Kivikossa kukkii

Kivikkolaaksossa on kukintavuoro vaihtunut kesäkuun jälkeen, ja sen myötä kivikon ilme taas muuttunut toiseksi. Olen pikkuhiljaa istuttanut alueelle uusia kasveja ja lisännyt kiviä, mutta vielä vähän alue on toisesta päästä kesken. Tällä hetkellä puutarhassa on niin paljon kaikkea muuta "kiireellisempää "tekemistä, että viimeisten kivien latominen jäänee syksyyn. Tässäpä kuvia Kivikkolaakson tämän hetken väripilkuista!

Etelänmunkki on kirkkaan sinisine kukkineen todellinen kaunotar.

Edessä kangasajuruoho, kiven takana kirjavalehtinen nurmiajuruoho 'Foxley' muodostavat jo pienet kukkamatot.

Kaukasianmaksaruoho availee ensimmäisiä nuppujaan. Oikealla kukintavuoroon vielä odottelee kalliomaksaruoho, jonka edessä hauskana tuppona kasvaa sininata.

Keltamaksaruoho 'Yellow Queen' kukkii astinkiven ympärillä. Taaempana mehitähtiä, sininataa ja kangasajuruohoa.

Elleninneilikan viimeiset kukat ovat taipuneet sateiden jälkeen kohti kiviä.

Tarhalapinvuokko kukki ensimmäisen kerran kesäkuussa ja aloittelee nyt jo uutta kukintakierrosta. Sen siemenhahtuvatkin ovat kauniita.

Yksi mehitähdistä kukkii aivan maanrajassa upein vaaleanpunaisin kukin.

Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua!

DIY: Kaarisilta puutarhaan

Minulla on monivuotisten yrttien alue työn alla, ja sitä varten tarvitsin myös kaarisillan. Niinpä mies sellaisen minulle nikkaroi. Yhdessä mittailimme ja suunnittelimme, miten silta tehtäisiin, ja minä tein piirustuksen, joiden perusteella mies rakensi sillan. Tarvikkeina käytimme terassin rakennuksesta ylijääneitä terassilaudan pätkiä. Lisäksi siltaan tarvittiin ruuveja. Silta saa jatkossa vielä mustan värin, jolloin se sopii paremmin istutuslaatikoiden ja kasvihuoneen sävymaailmaan. Yrttitarha valmistuu lähiaikoina, joten loppukuun aikana on luvassa kuvia sillasta myös lopullisella paikallaan.

Mustaa puuöljyä vaille valmis kaarisilta

Tästä homma lähtee. Ensin mitataan, kuinka pitkä ja korkea sillan tulisi olla. Sen perusteella tehdään paperista malli, jonka avulla piirretään sillan muoto lankuille. Halutessaan alemman kaaren voi jättää piirtämättä, jos silta voi olla alareunastaan suora. Me kuitenkin halusimme, että sillan alle jää tilaa. Esim. puukkosahalla sahataan puukappaleet mallin mukaan. Jos silta on niin korkea, että lautoja tarvitaan päälleikkäin useita, ne ruuvataan sahaamisen jälkeen yhteen. Tämän jälkeen vielä hiotaan sahatut pinnat sileiksi.

Sitten päästään ruuvaamaan päällilautoja paikoilleen. Ensin kannattaa mitata, kuinka monta lautaa siltaan tarvitaan, ja meneekö luku tasan. Lautojen latominen kannattaa aloittaa keskeltä ja edetä siitä sillan päätyjä kohti. Jos sillan kaari on kovin jyrkkä, kannattaa käyttää kapeaa lautaa, jotta laudan saa kummastakin reunastaan tiiviisti ruuvattua kiinni sillan kaariin.

Valmiin kaarisillan sovittelua paikoilleen. Tuskin maltan odottaa, että saan alueen viimeisteltyä!:)

Onko sinulla puutarhassasi siltoja, pitkospuita tai muita vastaavia kulkuväyliä?

Ihanaa viikonjatkoa!

Ruusuisia päiviä

En osaisi kuvitella puutarhaamme ilman ruusuja. Vaikka ruusut eivät meillä pääroolissa kasvivalikoimassa olekaan, on niitä vuosien aikana kertynyt jo mukava määrä. Ruusuissa viehättävät minua toki kauniit kukat ja ihana tuoksu, mutta ne ovat meillä toimineet myös hyvinä tilanjakajaistutuksina. Esimerkiksi poreallasterassia rajaa etupuolelta lähes koko kesän kukkiva neilikkaruusurivistö höystettynä yhdellä hansa- ja yhdellä valamonruusulla. Ruusuryhmä taas on mukana rajaamassa tontin takaosaan jäävää metsäpuutarhaa muusta pihasta. Meillä suurin osa ruusuista on melko korkeaksikin kasvavia pensasruusuja, jolloin niitä voikin hyvin käyttää vähän aidanteen tapaan. Köynnösruusuja olen hankkinut parin viime vuoden aikana nuotiopaikalle johtavien puutarhaporttien kupeeseen kaveriksi kärhöille, ja tänä vuonna istutin niitä myös etupihalle.

Puistoruusu 'Ilo' on suloinen vielä nupullaan, mutta...

... kaunis se on täydessä kukassaankin.

Juhannusruusu kukki meillä tänä vuonna juuri juhannuksen aikaan.

Punalehtiruusun kukat ovat melko vaatimattomat, mutta sen sinertävänvihreät lehdet tuovat kauniin vivahteen ruusuryhmään.

Keijunruusu 'Dart's Defender' on myös yksi Ruusuryhmän sulostuttajista...

... kuten myös todella pitkään kukkiva neilikkaruusu 'F.J. Grootendorst'...

... ja kirjoapteekkarinruusu.

Tornionlaaksonruusun istutin viime syksynä metsäpuutarhan toiseen laitaan mm. pähkinäpensaiden ja heisiangervon kaveriksi.

Tiiunruusu on uusin ruusuhankintani ja se kukki kauniisti kesäkuussa. Se pääsi paraatipaikalle Liljarinteen etuosaan, josta siirsin japaninmagnolian sille paremmin sopivalle paikalle.

Valamonruusu ilahduttaa kukillaan ja tuoksullaan terassin laidalla.

Terassin edustaa. Neilikkaruusut kukkivat pakkasiin asti, niiden joukossa näkyy tällä hetkellä kukkiva valamonruusu. Oikealla alhaalla kukassa maanpeitekasvina kasvava tuoksuköynnöskuusama 'Serotina', vasemmassa laidassa lamohietakirsikkaa.

Ensimmäinen nuotiopaikan lähistöllä olevista köynnösruusuista avasi jo yhden nupuistaan. Muiden kukintaa saamme odottaa vielä jonkin aikaa.

Ruusuisia kesäpäiviä!