Pääsimme omavaraisuusbloggaajien kanssa katsomaan jo ennakolta YLE:lla huhtikuussa esitettävän, Riikka Kaihovaaran käsikirjoittaman ja ohjaaman, kolmiosaisen Omavaraiset-dokumenttisarjan. Sarja tulee YLE Areenaan 6.4. ja alkaa TV2:lla 13.4.2020. Tämän yhteispostauksen aiheena on kyseinen dokumenttisarja.
Dokumenttisarjassa seurataan lähes vuoden ajan omavaraistelijoita kolmesta eri ruokakunnasta: yksin asuvaa miestä, nuorta pariskuntaa ja lapsiperheen äitiä. Alkuteksteissä dokumenttia kuvataan seuraavasti: "Omavaraisuus on perustarpeiden tyydyttämistä omin käsin. Millaista on elää ilman sähköä ja mukavuuksia, kasvattaa oma ruokansa ja kehrätä lankansa? Neljä ihmistä ponnisteli keväästä syksyyn."
Jokainen näistä omavaraistelijoista on asettanut jonkin päätavoitteen, jonka toteutumista seurataan dokumenttisarjan aikana. Yhden tavoite on elää ilman sähköverkosta saatavaa sähköä, toinen taas tahtoisi tehdä vuoden ajan kaikki vaatteet alusta loppuun asti itse. Kolmantena toiveena on oma rauha kaukana tehomaataloudesta.
Vaikka meidän omavaraisuutemme on aivan erilaisella tasolla ja ilmeisesti paljon pienimuotoisempaa kuin ohjelman henkilöillä, löysin silti monia asioita, jotka tuntuivat kovin tutuilta. Kevään kiireet kylvöjen ja esikasvatuksessa olevien taimien kanssa ja toiveikkuus tulevaa satokautta kohtaan yhdistävät. Kevät onkin omavaraistelussa tärkeää aikaa, sillä silloin tehdään pohjatöitä kesän ja syksyn satoa ja talveksi säilöttäviä herkkuja varten. Maan kanssa tekemisissä oleminen on minunkin mielestäni terapeuttista. Heti stressitaso laskee, kun pääsee kasvimaata tai kukkapenkkejä kuopsuttelemaan. Henkilöt kertovat omavaraisteluun liittyvistä toiveistaan ja siitä saatavista hyödyistä, mutta esille tulee myös uupumusta ja stressiä.
Puutarha-asioita ohjelmassa käytännössä vain sivutaan. Ohimennen näytetään lyhyitä otoksia siemenperunoiden idätyksestä, kylvöistä ja taimikasvatuksesta, kitkemisestä, kompostista sekä peurojen vierailusta pihapiirissä. Sen sijaan dokumentin pääpaino on paljolti ihmisten ajatuksissa, tunteissa, henkilökohtaisissa asioissa ja toiveissa. Myöskään kovin syvälle omavaraisuuteen ohjelma ei mielestäni paneudu. Itse olisin mieluusti halunnut tietää henkilöiden omavaraisuudesta vielä paljon tarkemmin, mm. minkä kaiken suhteen he ovat omavaraisia ja minkä osan vuodesta, mitä kaikkea he viljelevät, viljelläänkö kaikki kasvit avomaalla, onko kasvihuonetta, miten kasvien kastelu on järjestetty, millä he lannoittavat hyötykasvit, mitä villiyrttejä ja muita luonnonkasveja he keräävät, käytetäänkö lampaiden ym. eläinten ja lintujen lihaa ruoaksi vai ovatko ne ainoastaan villaa, maitoa ja munia varten, kalastavatko, metsästävätkö, miten he säilövät ruokaa talven varalle, missä ruoka säilytetään, onko kellaria, jne. Myös kaikenlaiset DIY-henkiset projektit olisivat kiinnostaneet.
Kaiken kaikkiaan minusta oli kyllä kiinnostavaa päästä näkemään tämä dokumenttisarja. Ohjelman henkilöillä on mielenkiintoisia näkökulmia ja ihailen heidän sitkeyttään ja sinnikkyyttään. Osa heidän ratkaisuistaan tuntuisi kuitenkin omalle kohdalleni varsin äärimmäisiltä. En voisi esimerkiksi kuvitella eläväni ilman verkkovirtaa, olevani peseytymättä ja autokin on meille aivan välttämätön jo ihan työmatkojenkin kannalta. Mielestäni onkin rikkautta, että omavaraistelua voi olla kovin monenlaista, eikä kaikkien tarvitse pyrkiä kaikessa omavaraiseksi, vaan jokainen omavaraistelija voi tehdä oman kykynsä ja jaksamisensa mukaan. En myöskään haluaisi ajatella, että omavaraistelu on jatkuvaa ponnistelua, vaan sen pitäisi olla mukava ja luonteva osa arkea. Meille riittää se, että saamme osan (mahdollisimman suuren osan toki) vuoden kasviksista omasta maasta, kompostoreista omaa multaa ja sadevedestä mahdollisimman suuren osan kasteluvedestä, tuotamme oman hunajamme ja saamme osan sähköstämme korvattua aurinkosähköllä. Joka tapauksessa minusta pienimuotoinenkin omavaraistelu ihan tavallisilla kotipihoilla, parvekkeilla ja kesämökeillä on sekin jo uskomattoman hieno asia.
Tässä vielä lista muista tähän yhteispostaukseen osallistuneista blogeista:
Korkeala
Tsajut
Pienenpieni farmi
Iso-orvokkiniitty
Rakkautta ja maan antimia
Sorakukka
Kohti laadukkaampaa elämää
 |
| Kuva: Riikka Kaihovaara |
Dokumenttisarjassa seurataan lähes vuoden ajan omavaraistelijoita kolmesta eri ruokakunnasta: yksin asuvaa miestä, nuorta pariskuntaa ja lapsiperheen äitiä. Alkuteksteissä dokumenttia kuvataan seuraavasti: "Omavaraisuus on perustarpeiden tyydyttämistä omin käsin. Millaista on elää ilman sähköä ja mukavuuksia, kasvattaa oma ruokansa ja kehrätä lankansa? Neljä ihmistä ponnisteli keväästä syksyyn."
Jokainen näistä omavaraistelijoista on asettanut jonkin päätavoitteen, jonka toteutumista seurataan dokumenttisarjan aikana. Yhden tavoite on elää ilman sähköverkosta saatavaa sähköä, toinen taas tahtoisi tehdä vuoden ajan kaikki vaatteet alusta loppuun asti itse. Kolmantena toiveena on oma rauha kaukana tehomaataloudesta.
Vaikka meidän omavaraisuutemme on aivan erilaisella tasolla ja ilmeisesti paljon pienimuotoisempaa kuin ohjelman henkilöillä, löysin silti monia asioita, jotka tuntuivat kovin tutuilta. Kevään kiireet kylvöjen ja esikasvatuksessa olevien taimien kanssa ja toiveikkuus tulevaa satokautta kohtaan yhdistävät. Kevät onkin omavaraistelussa tärkeää aikaa, sillä silloin tehdään pohjatöitä kesän ja syksyn satoa ja talveksi säilöttäviä herkkuja varten. Maan kanssa tekemisissä oleminen on minunkin mielestäni terapeuttista. Heti stressitaso laskee, kun pääsee kasvimaata tai kukkapenkkejä kuopsuttelemaan. Henkilöt kertovat omavaraisteluun liittyvistä toiveistaan ja siitä saatavista hyödyistä, mutta esille tulee myös uupumusta ja stressiä.
 |
| Kuva: Riikka Kaihovaara |
Puutarha-asioita ohjelmassa käytännössä vain sivutaan. Ohimennen näytetään lyhyitä otoksia siemenperunoiden idätyksestä, kylvöistä ja taimikasvatuksesta, kitkemisestä, kompostista sekä peurojen vierailusta pihapiirissä. Sen sijaan dokumentin pääpaino on paljolti ihmisten ajatuksissa, tunteissa, henkilökohtaisissa asioissa ja toiveissa. Myöskään kovin syvälle omavaraisuuteen ohjelma ei mielestäni paneudu. Itse olisin mieluusti halunnut tietää henkilöiden omavaraisuudesta vielä paljon tarkemmin, mm. minkä kaiken suhteen he ovat omavaraisia ja minkä osan vuodesta, mitä kaikkea he viljelevät, viljelläänkö kaikki kasvit avomaalla, onko kasvihuonetta, miten kasvien kastelu on järjestetty, millä he lannoittavat hyötykasvit, mitä villiyrttejä ja muita luonnonkasveja he keräävät, käytetäänkö lampaiden ym. eläinten ja lintujen lihaa ruoaksi vai ovatko ne ainoastaan villaa, maitoa ja munia varten, kalastavatko, metsästävätkö, miten he säilövät ruokaa talven varalle, missä ruoka säilytetään, onko kellaria, jne. Myös kaikenlaiset DIY-henkiset projektit olisivat kiinnostaneet.
Kaiken kaikkiaan minusta oli kyllä kiinnostavaa päästä näkemään tämä dokumenttisarja. Ohjelman henkilöillä on mielenkiintoisia näkökulmia ja ihailen heidän sitkeyttään ja sinnikkyyttään. Osa heidän ratkaisuistaan tuntuisi kuitenkin omalle kohdalleni varsin äärimmäisiltä. En voisi esimerkiksi kuvitella eläväni ilman verkkovirtaa, olevani peseytymättä ja autokin on meille aivan välttämätön jo ihan työmatkojenkin kannalta. Mielestäni onkin rikkautta, että omavaraistelua voi olla kovin monenlaista, eikä kaikkien tarvitse pyrkiä kaikessa omavaraiseksi, vaan jokainen omavaraistelija voi tehdä oman kykynsä ja jaksamisensa mukaan. En myöskään haluaisi ajatella, että omavaraistelu on jatkuvaa ponnistelua, vaan sen pitäisi olla mukava ja luonteva osa arkea. Meille riittää se, että saamme osan (mahdollisimman suuren osan toki) vuoden kasviksista omasta maasta, kompostoreista omaa multaa ja sadevedestä mahdollisimman suuren osan kasteluvedestä, tuotamme oman hunajamme ja saamme osan sähköstämme korvattua aurinkosähköllä. Joka tapauksessa minusta pienimuotoinenkin omavaraistelu ihan tavallisilla kotipihoilla, parvekkeilla ja kesämökeillä on sekin jo uskomattoman hieno asia.
Tässä vielä lista muista tähän yhteispostaukseen osallistuneista blogeista:
Korkeala
Tsajut
Pienenpieni farmi
Iso-orvokkiniitty
Rakkautta ja maan antimia
Sorakukka
Kohti laadukkaampaa elämää
Minkälaisia ajatuksia sinulla on omavaraistelusta?
Oikein hyvää viikonloppua!
P.s. Tämän viikon loppuun asti ehdit vielä osallistua blogissani käynnissä olevan kevään ihanan uutuuspuutarhakirjan arvontaan.
Pidin kovasti sarjan kuvaustyylistä ja ilmeestä. Henkilöt ja heidän elämänsä jäivät kyllä lian ja sekasorron jalkoihin!
VastaaPoistaOlen ihan samaa mieltä.
PoistaLoppu sanat ovat niin totta. Jokainen kulkee omaa polkua omavaraisuudessaan ja nyt nähtiin kolme.
VastaaPoistaOli kyllä kiva päästä näkemään tämä dokumentti jo ennalta.
PoistaMielenkiinnolla odottelen. Olen 62-vuotias ja siihen aikaan kun olin lapsi, maalla oltiin hyvin pitkälti omavaraisia. Joulukinkku kun piti saada - teurastettiin sika. Kaikki oli normaalia ja Luonnollista. Minäkin lapsena vatkasin verta teurastuksen jälkeen, että verestä tehdään palttua ja verilettuja. Ei tainnut käydä edes kenenkään mielessä, että asia jättäisi jotain traumoja lapsen mieleen.
VastaaPoistaSilloin on varmasti ollut moni asia eri tavalla kuin nyt. Kiva, kun jaoit kokemuksiasi!
PoistaNiinpä, ohjelmana hyvin kuvattu, mutta sisältö tosiaan toi hyvin ykspuoleisen kuvan ja nimenomaan leimasi liiaksi... Mutta kuten todettua, upeaa että saimme katsella jo ennakkoon :)
VastaaPoistaKiva oli tosiaan päästä katselemaan jo ennakolta.
PoistaKiitos ihanan lempeistä ja ymmärtäväisistä sanoista. Sarja herätti itsessäni vahvoja tunteita, osasit sanoittaa kokemaani hyvin ❤️
VastaaPoistaKiitos, Satu!❤
PoistaKiitos ohjelmavinkistä! Onkin varmaan haastavaa ohjelman tekijöiden kannalta miettiä, mille kohderyhmälle ohjelmaa tekee. Kokemusta omaava omavaraistelija haluaa tietää juuri nuo mainitsemasi yksityiskohdat, haluaa vastauksia ohjelman herättämiin kysymyksiin. Sen sijaan suurin osa yleisöstä on varmaan sellaista, että tämä on melko uusi asia ja heitä varten taas ei voida mennä kovin yksityiskohtaiseksi, varmaankin. Toivottavasti tämä poikii jatkoa ja myös laaja-alaisempia omavaraisuussarjoja!
VastaaPoistaIhan samaa toivon minäkin, omavaraisuudesta kertoville ohjelmille olisi tosiaan varmasti kysyntää.
PoistaKuulostaa mielenkiintoiselta ohjelmalta. Allekirjoitan myös tuon mitä kirjoitit loppuun omavaraisuuden monimuotoisuudesta toteutettuna juuri omaan elämään sopivana. Ilman, että siitä tulee hirvittävän raskasta ja väsyttävää töiden ohella, löytyy kuitenkin monta asiaa missä pystyy olemaan omavarainen :)
VastaaPoistaOlen ihan samaa mieltä kanssasi.:)
PoistaSe tekee varmaan sarjan sankareista tavikselle niin kummallisen kun kukaan ei käy päivätöissä. Omavaraisuuden ylläpitoon on ihan erilailla tunteja vuorokaudessa kuin perusduunarilla.
VastaaPoistaTuo on kyllä ihan totta.
PoistaTäytyypä katsoa ohjelma.
VastaaPoistaEsitit hyvän tiivistelmän asioista, joihin itsekin kaipaisin vastauksia. Ohjelmaa vielä näkemättä herää kysymys, tarkoittaako omavaraistalous täydellistä kieltäytymistä monista elämää helpottavista asioista ja siirtymistä sata vuotta taaksepäin? Eikö sekin olisi edistysaskel, että mahdollisimman moni muuttaisi kulutustottumuksiaan? No, paljon kysymyksiä ja laaja aihe. Odotan ohjelmaa ja pohdin sitten enemmän.
Tuo on ihan totta, kulutustottumuksien muuttaminenkin tekisi jo paljon.
PoistaKiitos mielenkiintoisesta ohjelmavinkistä ja postauksesta! <3
VastaaPoistaEipä kestä!:)
PoistaMielenkiintoinen ohjelma. Minkähänlaisia taustoja näillä ihmisillä on, ovatko maalta kotoisin. Näyttävät sen verran nuorilta, että ehkä ovat nauttineet sisävessoista ja sähkövirrasta koko ikänsä. Itse olen maalaistyttö ja kun on kerran katuvalojen piiriin päässyt, niin mielellään ei enää takaisinpäin katsele. Toki omavaraisuus on paikallaan. Mutta mua ei saa esimerkiksi kesämökille, jossa ei ole sähköä ja juoksevaa vettä päivää tai paria pidemmäksi aikaa.
VastaaPoistaHenkilöiden taustoista en minäkään tiedä sen tarkemmin. Minulla on ihan sama juttu, kyllä muutama päivä ilman sähköä ja juoksevaa vettä on se maksimi esim. mökkireissulla tai telttaillessa.
PoistaOhjelma jätti kyllä paljon kysymyksiä mitä, milloin ja miksi?
VastaaPoistaNiin minullekin.
Poista