Tänään jatkuu taas postaussarja puutarhamme haastavimmista alueista. Aiemmista postauksistani löytyy juttua kuivasta ja paahteisesta etupihasta sekä hyötytarhan tiukasta savimaasta. Tällä kertaa aiheena taas on tonttimme takaosa, erityisesti Sydänpolun alue.
Vielä kahdeksan vuotta sitten tämä alue oli rehevää sekametsää. |
Tonttimme takaosa oli aiemmin sekametsää, josta kaadoimme osan puista ja raivasimme risukkoa. Muualle tontin takaosan alueelle jätimme koivuja, pihlajia ja muutenkin luonnonkasveja, joiden ympärille olemme rakentaneet vähitellen metsäpuutarhaa. Sydänpolulle puita emme kuitenkaan jättäneet, sillä sinne meillä oli aivan toisenlaiset suunnitelmat. Peitimme alueen pariksi vuodeksi sanomalehdillä ja tyhjillä multasäkeillä tukahduttaaksemme aluskasvillisuuden, sillä emme halunneet ryhtyä suuriin maanvaihto-operaatioihin. Tämä toimikin hyvin ja pääsimme istuttamaan Sydänpolulle mm. rhodoja, hedelmäpuita ja pensasmustikoita. Maanpinnan olemme peittäneet tällä alueella osin maanpeitekasveilla, osin kuorikatteella, jota vähennämme sitä mukaa, kun maanpeitekasvit leviävät tai istutamme alueelle uutta. Maanpeitekasvina Sydänpolun alueella kasvaa mesimarjan ja jalomaaraimen lisäksi metsämansikkaa, jota siellä kasvoi alunperinkin.
Tämän hetken haasteena Sydänpolun alueella on ympäröivän luonnonkasvillisuuden leviämisyritykset, joista toki selviämme kitkemällä. Mesimarja-, jalomaarain- ja metsämansikkakasvustoihin eksyvät heinät ja leinikit ovat kuitenkin hankalia saada täysin pois. Myös juuriversoilla maanpeitekasvien seasta puskevat luonnonvadelmat ovat inhottavia, sillä ne nousevat aina uudestaan, jos ei samasta kohdasta, niin sitten vierestä. Tontin takaosassa kulkevan kivimuurin ulkopuolelta olemme pitäneet trimmerillä siistinä kapean kaistaleen, sillä muuten muuri jää kasvillisuuden alle piiloon.
Minkälaisia ovat sinun puutarhasi haasteellisimmat kohdat?
Kaikkea hyvää päivääsi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kävit sivuillani. Kommenttisi piristävät päivääni. Kiitos niistä!