Merkityksellinen puu -haaste

Sain Kruunu Vuokolta kauniista Puutarhan Lumo -blogista ja Nilalta elämänmakuisesta Lappalainen etelässä -blogista tämän koskettavan haasteen, joka on ihanan Parasta aikaa -blogin Tarjan alulle laittama. Kiitos tästä! Puun päivän (27.9.) kunniaksi aloitetun haasteen tarkoitus on kertoa itselle merkityksellisestä tai kauniista puusta.

Suuret koivut ja tuuheat pihlajat hallitsevat tonttimme takaosaa.

Mietin pitkään, mitä tähän haasteeseen vastaisin. Meillä on puutarhassamme suuria, kauniita koivuja ja komeita pihlajia, jotka etenkin näin syksyisin ruska-asussaan kuuluvat suosikkeihini. Lisäksi löytyy näyttävä, suuri tuija, joka on jäänyt liiankin vähälle huomiolle. Itse istuttamiani puita puutarhassamme ovat lähinnä omena-, päärynä-, kirsikka- ja luumupuut sekä pienet havupuut. Pidän näistä kaikista todella paljon, mutta mikään niistä ei nouse ylitse muiden eikä niistä mihinkään liity mitään erityistä tarinaa. Niinpä kerronkin erään hopeakuusen tarinan.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten isäni vanhemmat ostivat pienen hopeakuusen taimen ensimmäisen lapsenlapsensa, minun, kastejuhlaani varten. Suloinen, tuuhea pikkupuu istutettiin aurinkoisena heinäkuun päivänä kastejuhlan yhteydessä isovanhempieni rivitaloasunnon huolella vaalittuun puutarhaan. Kauniin seremonian päätteeksi puu sai juurilleen jäljelle jääneet kasteveden pisarat.

Mummolan pihalla

Puu kasvoi ja komistui, ja tuli päivä, jolloin todettiin, että sen on aika siirtyä tilavampaan paikkaan kasvamaan. Isovanhempani kaivoivat puun ylös ja kuljettivat sen kesämökilleen, jonne se istutettiin mäntyvaltaiselle tontille keskeisen pihapolun viereen. Hopeakuuseni kotiutui sinne hyvin ja jatkoi hyvin kasvuaan. 

Parikymmentä vuotta sitten minun ja kuuseni tiet kuitenkin erkanivat. Isäni kuoleman jälkeen isovanhempani möivät kesämökin, sillä kukaan ei enää pystynyt siellä käymään kaikkien mökkiin liittyneiden muistojen takia. Sen jälkeen en hopeakuustani ole nähnyt, enkä itse asiassa edes tiedä, onko sitä enää, mutta sen muistoa kannan mukanani. 

Tämän lyhyen tarinan kirjoittaminen ei itse asiassa ollut helppoa, vaikka kaikista näistä tapahtumista on jo aikaa. Halusin silti jakaa tarinan kanssanne, sillä juuri tämä puu on minulle erityinen. Puu on ajoittain ollut mielessäni, ja olen toisinaan miettinyt, kuinka olisi kiva tietää, mitä sille kuuluu, onko se vielä paikallaan. Olen suunnitellut hankkivani jonakin päivänä tämän puun muiston kunniaksi omaan puutarhaamme hopeakuusen, tosin todennäköisesti jonkin kääpiömallisen.

Tämä haaste on kiertänyt jo monessa blogissa. Laitan sen vielä eteenpäin seuraaville tärkeille blogiystävilleni (napatkaa haaste mukaanne, jos ette vielä ole siihen vastanneet :) )
- Reetalle Kasvin paikka -blogista
- Keijunkukkaselle Keijunkukkaset-blogista
- Hilleville Maatiaiskanasen elämää -blogista

Tässä vielä kertauksena haasteen ohjeet:

- kerro itsellesi merkityksellisestä tai kauniista puusta

- kerro, kuka sinut haastoi

- haasta mukaan mukaan kolme tai useampaa blogiystävääsi

Valoa uuteen viikkoosi!