Mesimarjan ja lakan kasvatus puutarhassa

Kirjoitin aiemmin omavaraisuuspostaussarjaan liittyvässä marja-aiheisessa postauksessani puutarhamme mesimarjoista ja lakoista. Sainkin toiveen teiltä lukijoilta, että kertoisin vähän tarkemmin, miten näitä marjoja olemme kasvattaneet. Muistan itsekin, kun muutama vuosi sitten etsin tietoa mesimarjan ja lakan viljelystä kotipuutarhassa, ja ainakin silloin sitä tuntui olevan vaikea löytää. Tässäpä siis vinkkejä siihen, miten olemme saaneet ne meillä menestymään!

Kesän ensimmäiset mesimarjat ovat puutarhassamme pian kypsiä.

Mesimarjasta viljellään sekä pölyttäjä- että satoisampia marjovia lajikkeita. Tämä on hyvin huomioitu taimimyynnissä, sillä usein mesimarjaa myydään yhdessä astiassa kahta eri lajiketta. Mekin ostimme aluksi yhden taimipurkin, jossa oli sekaisin kahta lajiketta, 'Pima' ja 'Susanna', joista ensimmäinen on satoisampi ja jälkimmäinen taas hyvä pölyttäjä. Tuon taimipaakun jaoin vielä kahtia, jotta sain kaksi pikkumätästä vähän erilleen toisistaan. Mesimarja kasvaa meillä Sydänpolun alueella aurinkoisessa-puolivarjoisessa kohdassa, josta olemme kuorineet vain aivan pintamaan pois. Maaperä on hyvää, muhevaa metsämaata, melko kosteaakin, sillä tonttimme takana kasvaa rehevää sekametsää. Taimia varten kaivoin vain pienet kuopat, jotka täytin rhodomullalla. Aluksi meillä oli kuorikatetta taimien ympärillä pidättämässä kosteutta ja torjumassa rikkakasveja, mutta kasvustojen suurentumisen myötä olen aina vetänyt katetta syrjemmälle, jotta mesimarja pääsee paremmin leviämään. Nyt muutaman vuoden aikana näistä parista mättäästä on kasvanut jo parin neliömetrin kokoinen mesimarjakasvusto, jota joudun kitkemällä rajoittamaankin. Mesimarja leviää rönsyilemällä, tosin ei ainakaan meillä yhtä rivakasti kuin vaikkapa metsämansikka.

Istutuskesänä kastelin taimia alkuvaiheessa, mutta sen jälkeen ne ovat saaneet pärjätä veden suhteen omillaan. Kuivassa paikassa kastelu pitkän hellejakson aikana voi kuitenkin olla tarpeen. En myöskään ole lannoittanut niitä. Vuosi vuodelta kukinta on ollut runsaampi, ja marjasatokin on jatkuvasti lisääntynyt. Viime vuonna mesimarjoja taisi tulla parisen desilitraa. Määrää on vähän vaikea arvioida, sillä marjat kypsyvät usean viikon aikana ja meillä ne syödään suoraan mättäistä. Mesimarjan kanssa varsin samanoloinen on siitä jalostettu jalomaarain, jota meillä kasvaa mesimarjan vieressä, ja kasvustot ovat osin sekoittuneet, niin etten niiden rajapinnassa edes tunnista, kumpi on kumpaa. Jalomaaraimen pitäisi olla marjaltaan suurempi ja miedomman makuinen kuin mesimarja, mutta eroa en ole juuri huomannut. Myös jalomaarainta myydään kahta eri lajiketta yhdessä astiassa pölyttymisen parantamiseksi. Meillä nuo lajikkeet ovat 'Beata' ja 'Sofia'.

Lakka 'Nyby' on levinnyt laatikkoonsa mukavasti.

Lakan viljelyä varten meillä on Sydänpolun alueelle rakennettu ”pikkusuo”. Mies rakensi puusta 50cm korkean, pohjattoman kehikon, jonka sisäreunat vuorasimme elintarvikekäyttöön soveltuvalla muovilla. Paksu suodatinkangas niitattiin kehikon sisälle ”pussiksi” pidättämään kosteutta. Kaivoimme 40cm syvän kuopan, johon koko komeuden upotimme niin, että noin 10cm laatikosta jäi maanpinnan yläpuolelle. Paikka on aurinkoinen, mutta maaperä laatikon ympärillä on kosteaa hieman savensekaista metsämaata. Tämä ”pikkusuo” on täytetty rhodomullalla, ja kasteltuamme kasvualustaa runsaasti pääsimme istuttamaan lakkaa 'Nyby'.

Ensimmäisenä kesänä kastelimme aluetta noin kerran viikossa. Nykyisin pitkinä hellejaksoina saatamme ohi kulkiessamme lorauttaa kastelukannusta lakoillekin vähän vettä, mutta mitenkään säännöllisesti aluetta emme enää kastele. Lähellä olevia alppiruusuja ja atsaleoja lannoitan keväisin rhodolannoittella, josta saatan kipon pohjat koputella lakoille, mutta tätäkään en tee vuosittain. Lakka on levinnyt noin 0.5 neliömetrin kokoiseen laatikkoon kivasti ja se sai seurakseen karpaloakin. Tarkoituksenamme olisikin jossain vaiheessa suurentaa laatikkoa. Lakat päätyvät herkästi lintujen suuhun, joten raakileiden ilmaannuttua minulla on ollut tapana suojata laatikko pienisilmäisellä metalliverkolla.

Toivottavasti postauksestani on hyötyä niille, jotka miettivät näiden marjalajien kasvatusta puutarhassa. Jos lisää kysymyksiä heräsi asian tiimoilta, vastaan niihin mielelläni!:)

Mukavaa keskiviikkoa!