Villiyrttejä

Postailin viime viikolla villiyrtti-innostuksestani ja viime viikonloppuna oli jälleen aika maistella osin uusia, osin vanhojakin tuttavuuksia. Kerroin aiemmin, että nokkosta käytämme suhteellisen paljon, ja viikonloppuna keräsin tämän vuoden ensimmäistä satoa. Meillä nokkosta kasvaa puutarhan reunamilla ja tontin rajalla, ja niistä riittää säilöttäväksi talvenkin varalle. Nyt vuoden ensimmäiset nokkoset päätyivät kuitenkin pannulla pyöräyttämisen jälkeen lautaselle. Pakastimeen kerään sitä myöhemmin. 

 

Kevään ensimmäistä nokkossatoa

Uutena tuttavuutena kokeilimme voikukkaa, jota kohtaan olimme vähän epäluuloisia, vaikka paljon hyvää siitä olemmekin kuulleet ja lukeneet. Niitäkin löytyy meiltä puutarhasta ja olisikin hyvä, jos oppisimme niitä käyttämään. Lehtiä keräsimme ihan maisteltavaksi, ja lopulta niitä päätyi myös leivän päälle ja salaattiin. Kuulemma mitä sahalaitaisemmat lehdet, sitä voimakkaampi maku, joten yritimme löytää melko sileäreunaisia lehtiä näin maistelun alkuvaiheessa. Myös voikukan nuppuja keräsin nuorimmaisemme kanssa, joka innostuikin tästä touhusta kovasti. Nuput paistoin nopeasti pannulla rypsiöljyssä ja maustoin suolalla ja mustapippurilla. Niistä tuli itse asiassa todella hyvä, maultaan vähän parsaa muistuttava lisuke, jota teemme kyllä jatkossakin.

 

Pannulla pyöräytettyjä voikukan nuppuja.

Ketunleivästä mainitsin jo edellisessä villiyrttipostauksessani. Sen lehdethän olivat meille jo entuudestaan tuttua napostelteltavaa, mutta tällä kertaa maistelimmekin kukkia, joilla koristelimme salaattia ja myös jätskiannoksia. Nekin olivat ihan hauska uusi tuttavuus. Villiyrttikokeilumme jatkuvat taas lähiaikoina, ja postailenkin niistä jälleen myöhemmin lisää.

 Hyvää loppuviikkoa!