perjantai 12. lokakuuta 2018

Tietopaketti mehiläistarhauksesta

Meille tuli puutarhaan ensimmäiset mehiläispesät tänä kesänä, kuten aiemmin kerroinkin. Lupasin silloin kertoa syksyn kuluessa mehiläistarhauksesta tarkemmin, ja vastata esittämiinne kysymyksiin. Tässäpä nyt tiivistetysti tietoa mehiläisiin ja niiden tarhaukseen liittyen. Kiitos vielä kaikille kysymyksistä! Niitä tuli mukavasti, ja aihe vaikuttaa kiinnostavan monia. :)



Yhdessä mehiläispesässä on yleensä kymmeniätuhansia mehiläisiä, joista yksi on munimisesta vastaava kuningatar. Muillakin mehiläisillä on kullakin oma tehtävänsä, esimerkiksi osa vartioi pesää, osa hoitaa toukkia ja toiset keräävät mettä ja siitepölyä. Mehiläispesiä voi yhdessä paikassa olla jopa 15 aivan vierivieressä, jos vain mesikasveja riittää alueella. Seuraavat pesät voi laittaa tästä noin 2-3 kilometrin etäisyydelle. Meillä puutarhassa on vierekkäin kaksi pesää ja niiden ympäristöstä on lapsilta rauhoitettua aluetta n. 5 metrin säteellä.  Pesien luona mehiläisillä käy kuhina, mutta muualla puutarhassa näkyi kesällä vain yksittäisiä yksilöitä, sen verran laajalle alueelle ne hajaantuvat. Mehiläiset keräävät mettä noin kahden kilometrin etäisyydeltä pesästä. Niiden suosiossa olevia luonnonkasveja ovat mm. maitohorsma, vadelma, pajut ja apila.

Kaksi pesää mahtuu vierekkäin esim. yhden kuormalavan päälle.
Keväällä säiden lämmettyä talvimehiläiset lentävät puhdistuslentonsa eli käyvät ulostamassa talven jäljiltä. Kun pesän lämpötila nousee, käynnistyy muniminen ja lopulta kuoriutuvat kevään työläiset, jotka ensin hoitavat toukkia ja pesää ja myöhemmin lähtevät meden ja siitepölyn keräyshommiin.

Kesällä mehiläispesillä on hyvä käydä viikon tai parin välein tarkistamassa tilannetta. On tärkeää tarkkailla, että pesässä on keväästä alkaen koko kesän ajan munintaa, koska muutoin pesästä todennäköisesti puuttuu kuningatar. Parveilun riski on suurin juhannuksen aikoihin, ennen meden ja siitepölyn pääsatoa. Tuolloin osa yhdyskunnasta saattaa lähteä etsimään uutta pesää ja löytyä sitten esimerkiksi savupiipusta tai puun oksalta. Parveilua voi ehkäistä tarkistamalla kennoista, ettei pesään ole syntymässä toista kuningatarta, sillä tällöin vanha kuningatar yleensä lähtee ja vie mukanaan osan pesästä. Toisaalta myös luontaista emonvaihtoa tapahtuu, joten on tärkeää tunnistaa, onko kyse emon vaihtamisesta vai parveilutarpeesta. Parveilun uhkan ollessa kyseessä voidaan pesästä tuhota kuningatarkennoja. Hallitsematonta parveilua voi myös ehkäistä keinotekoisella parveilutuksella, jolloin vanha kuningatar ja osa pesästä siirretään uuteen pesään ja loput pesän mehiläisistä jäävät hoitamaan syntyvää, uutta kuningatarta. Tällöin saadaan kaksi pesää, jotka kuitenkin ovat heikompia kuin yksi alkuperäinen.

Lisäksi kesällä tarkkaillaan kennostoissa jäljellä olevaa tilaa. Tilaa täytyy olla meden ja siitepölyn keräämistä varten, mutta sitä ei saa olla liikaakaan. Liian ahtaissa tiloissa parveilun riski lisääntyy. Toisaalta, jos tilaa on liikaa, voi kylmänä kesänä pesän lämmön ylläpitäminen olla mehiläisille haasteellista. Pesälaatikoita lisätään tarpeen mukaan päällekkäin. Laatikoita kertyy kesän aikana yhteen pesään päällekkäin yleensä useita riippuen pesän vahvuudesta ja mesi- ja siitepölysadosta.

 Yhdessä laatikossa on kymmenen kehää, joihin kuningatar munii ja työläiset keräävät mettä valmistaakseen siitä hunajaa. Laatikoita lisätään pesään tarpeen mukaan päällekkäin.

Sadonkorjuun aika on loppukesällä. Tuolloin pesistä kerätään hunajaa sisältävät kehät linkousta varten. Valmiit hunajakennostot mehiläiset ovat peittäneet mehiläisvahalla. Hunajan sadonkorjuun yhteydessä pesistä poistetaan kesän aikana lisätyt laatikot, jolloin talvea ajatellen yhteen pesään jää yhdestä kahteen laatikkoa. Me toimitamme valmiit kehät lingottavaksi läheiselle hunaja-alan yritykselle. Kehät voi myös lingota itse, jos hankkii siihen tarvittavat tilat ja välineet. Yksi pesä tuottaa hunajaa kesän aikana keskimäärin n. 30-40kg, mutta parhaimmissa paikoissa voi olla jopa 100 kg:n pesiä. Hunajan lisäksi mehiläiset tarjoavat toki suuren hyödyn pölyttäjinä niin puutarhan hyötykasveille kuin luonnonkasveillekin.

 Puiseen kehään on keskelle kiinnitetty mehiläisvahalevy, johon mehiläiset muodostavat ensin kuppirakennetta munimista ja hunajan varastoimista varten. Kuvassa vasemmalla valkeat alueet ovat valmista, peitettyä hunajakennoa, muualla hunajankeruu on vielä kesken.

Valmis kehä, jossa vaaleat alueet ovat mehiläisvahalla peitettyä hunajakennorakennetta. Edessä vielä peittämätöntä kennoa.

Peittämättömissä kennoissa näkyy hunajaa.

Valmista, lingottua hunajaa

Kun pesistä on kerätty hunajat, täytyy tilalle laittaa sokerilientä, jonka turvin yhdyskunnat selviävät talven yli. Kyseessä on siis vaihtokauppa, jonka ansiosta mehiläiset eivät kärsi hunajankeruusta. Sokeriliemi laitetaan pesiin erillisissä syöttökaukaloissa, joista mehiläiset keräävät sen talteen ja varastoivat kennostoihinsa. Yhteen pesään tarvitaan sokerilientä n. 30 litraa/talvi.

Sokeriliemi on kätevä kuljettaa pesille muovikanistereissa.

Säiden viilennyttyä mehiläiset vetäytyvät pesäänsä ja muodostavat vähitellen talvipallon, jossa talvimehiläiset tuottavat lämpöä pesään räpyttämällä siipiään. Tämä on talvimehiläisten ainoa tehtävä. Talvipakkasillakin pesän sisälämpötila on tämän ansiosta noin 34 astetta, joka mahdollistaa kuningattaren selviytymisen talven yli. Keväällä muninnan käynnistyttyä lämpö on tärkeää myös munien kehittymiselle ja toukkien kuoriutumiselle. Keväällä täytettyään tehtävänsä talvimehiläiset kuolevat, ja kuoriutuneet mehiläiset aloittavat jälleen vartioinnin, toukkien hoidon ja meden keräämisen.

Mehiläisten tärkeimpiä tauteja ja tuholaisia ovat mm. esikotelomätä, varroapunkit ja erilaiset virustaudit, joiden torjunnasta tarhaajan täytyy huolehtia. Myös karhut voivat vierailla mehiläistarhoilla aiheuttamassa tuhoa.

Kevättä odotellessa...

Edelleen otan mielelläni kysymyksiä vastaan, ja tarvittaessa teen niihin pohjautuen vielä toisen vastaavanlaisen postauksen.:)

Kaunista, värikästä viikonloppua!

31 kommenttia:

  1. Tarkkaa puuhaa mutta hyödyllistä! Nykyään on mehiläiskatoa havaittavissa suuria määriä jo Ranskassakin ja jopa meillä täällä Saksassa, joten on tärkeää että myös tämä suunta lisääntyy että kanta pysyy. Hyvä!! Itseäni myös kiinnosta amutta ei ole paikkaa, onneksi parit kaverit harrastavat. Hyvä postaus,kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Villimehiläisten ja muiden pölyttäjien määrät ovat tosiaan huolestuttavasti vähentyneet.

      Poista
  2. Luin tekstisi läpi. Se oli hyvin selkeä.

    Mitä ajattelet keskustelusta villimehiläisten ja tarhattujen mehiläisten suhteesta?

    Minä olen jatkuvasti erilaisten pörriäisten kanssa tekemisissä, sillä ne rakentavat pesiään meidän omakotitalon ylälaudoitusten väliin. Toisaalta olen tottunut ampiaisiin ja voin istua verannalla lukemassa romaania niiden pesän läheisyydessä. Ne noudattavat periaatetta "elää ja antaa elää". Kirjoitukseni taitaa karata varsinaisesta pääaiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villi- ja tarhamehiläisten suhdetta toisiinsa pitäisi tutkia lisää. On totta, että ne toki kilpailevat medestä, mutta toisaalta torjunta-aineiden, vieraslajien, tehomaatalouden yms. syistä seurannut pölyttäjäkato uhkaa pölyttäjävälitteisten kasvien säilymistä, jolloin tarhamehiläiset voivat edes jonkin verran korjata tilannetta.

      Poista
    2. Meillä kävi kesällä näin: naapurin mailta lähti pesät muualle. Meidän kuistin vintti täyttyi sadoista mehiläisistä! Häiriöksi olivat, varsinkin junioreillemme. Myöhään syksyllä vasta ensimmäinen pisti, kun olin aamutakkisillani ulkovalossa rapulla, meni aamutakkisillani hihan sisään. Pistokohdat hoitui vesipullo tempulla. 😣

      Poista
  3. Todella kiinnostavaa! Meillä on pihassa niin vähän tilaa, että mehiläisten pito ei onnistu. Naapurustossa on kuitenkin yksi mehiläistenpitäjä.

    Tuo eilamarin mainitsema keskustelu tarhamehiläisten vaikutuksesta villimehiläisiin on kovin kiinnostava. Kaikkia vaikutuksia ei varmasti vielä edes tunneta. Kamalaa ajatella, että mehiläistarhaus ei ehkä olisikaan mikään ekoteko ainakaan kaupungeissa.
    https://www.tiede.fi/blogit/kaiken-takana-loinen/kaupunkien-mehilaiskasvatus-vaikeuttaa-villien-polyttajien-elamaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarhamehiläisten ja villimehiläisten vuorovaikutuksia pitäisi tosiaan tutkia paremmin. Tämäkin ongelma näyttäisi olevan taas yksi ilmiö valtaisan mittakaavan tehomaatalouden haittojen joukossa. :(

      Poista
    2. Tätä tosiaan pitäisi selvittää tarkemmin. Tämä on tärkeä ja kiinnostava aihe.

      Poista
  4. Kiitos tietopaketista! Tätä oli kiintoisaa lukea. :)

    Olen miettinyt tuota hunajan vaihtamista sokeriliuokseen - että onhan hunaja paljon ravintorikkaampaa kuin sokeri, joten eikö mehiläistenkin pitäisi saada nauttia edes vähän hunajaa talven aikana - mutta sitten kuulin eräältä tarhaajalta, että suomalainen hunaja kiteytyy ja kovettuu niin nopeasti, etteivät mehiläiset saisi siitä paljoa irti talven aikana. Tämä tieto oli tavallaan helpottava, sillä olen aina syönyt hunajaa vähän huonolla omallatunnolla, kun olen miettinyt sitä, miten törkeätä on viedä kaikki hunajat talvehtimaan varautuvilta mehiläisiltä.

    Minulla on tuosta parveilusta hauska kokemus. Erään sukulaisen vintiltä kuului kovaa surinaa, ja luulin siellä olevan ison ampiaispesän, mutta sitten huomasimme, että seinän rakosesta tunkeutuu sisään mehiläisiä. Vintiltä löytyi valtaisa parveiluparvi! No, ilmeni, että läheiseltä mehiläistarhalta oli juuri lähtenyt yksi parvi menemään, joten mehiläistarhaaja saapui noutamaan omansa takaisin. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Minä en kyllä olisi ikinä uskaltanut mennä lähellekkään sitä surisevaa massaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä! Osa tarhaajista jättää hunajaa pesään enemmän, osa vähemmän. Käytännössä sitä kai väkisinkin sinne jonkin verran jää, sillä hunajaa voi olla myös kehissä, joihin on myös munittu ja tällaisia kehiä ei lingota. Samoin mehiläiset keräävät siitepölyä kennoihin ja niitäkään kehiä ei lingota, vaikka niissä hunajaa olisikin seassa, koska siitepöly on hyvää, valkuaispitoista ravintoa keväällä kuoriutuville toukille.

      Poista
  5. Mielenkiintoinen postaus!
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Olipa mielenkinntoista.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Ihanaa, että kirjoitat tästä nyt ja jatkossakin! Kävin joskus mehiläistenhoitokurssin, olen haaveillut omista pesistä melkoisen pitkään. Koska asun keskellä kylää, en ole varma, haluaisivatko joka puolella lähellä olevat naapurit mehiläisiä. Toisaalta pesien voisi ajatella olevankin toisaalla, metsäpalstallani tai niittypalstalla, mehiläispesä kun ei päivittäistä hoitoa vaadi.
    On tosi kiinnostavaa ja mukavaa lukea kokemuksistanne. Nam, omaa hunajaa!
    Varpuslinnun tavon olen ajatellut, että haluaisin kyllä jättää mehiläisille osan hunajaa talveksi, onhan siinä paljon enemmän ravintoa kuin sokerissa. Pystyykö tällaisen järjestelyn käytännössä hoitamaan, että kerääkin vain osan hunajaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että aihe kiinnostaa!:) Meilläkin suurin osa pesistä on tosiaan tuttujen maatiloilla ja metsäpalstoilla, kun käynnit pesillä viikon-parin välein riittävät. Hunajaa tosiaan pesiin jää pakostikin jonkun verran, kun sitä on samoissa kehissä munien ja siitepölynkin kanssa ja ne jätetään pesään. Mikään ei myöskään estä jättämästä joitakin pelkkää hunajaa sisältävistä kehistä pesään.

      Poista
  8. Hyvä tietopaketti. Se muuten vielä jäi kiinnostamaan, että erottaako kokenut mehiläistarhaaja/hunaja-alan yrittäjä jo hunajan ulkonäöstä tai muista ominaisuuksista sen, minkä kasvien medestä se on tehty? Maustahan voi käsittääkseni jotain erottaa. Jos oletetaan vaikka että toinen mehiläispesä olisi niittykukkia kasvavalla omenatarhalla ja toinen vadelmaa ja horsmaa kasvavalla hakkuuaukealla ja mehiläiset pysyisivät tarkasti "alueellaan", kuinka erilaisia niiden tuottamat hunajat olisivat keskenään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Varmaankin kokenut tarhaaja voi sen erottaakin hunajan värin, maun ja koostumuksen perusteella. Kuitenkin oman haasteensa jonkin tietyn yksittäisen kasvin medestä tehdyn hunajan tuottamiseen tuo se, että hunaja on valmista vasta loppukesällä ja yhden kasvin kukinta kestää usein vain tietyn ajan, jolloin mehiläiset tämän ajan ulkopuolella keräävät mettä muualta.

      Poista
  9. Olipa mielenkiintoinen pläjäys! Enpä ole tiennytkään,että hunajan tilalle täytyy laittaa tuo sokeriliemi.
    Leppoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  10. Tämä on mielenkiintoinen harrastus. Ei kylläkään sovi kovin huolimattomalle tyypille.
    Mies on kerran ollut mehiläistenhoitokurssilla, koska asia on kiinnostanut häntä, mutta syystä tai toisesta, hän ei tätä unelmaansa ole lähtenyt toteuttamaan.
    Ihanaa viikonloppua sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti Kaija! Tämä on tosiaan mielenkiintoista touhua. Ihanaa sunnuntai-iltaa teille!

      Poista
  11. Tulipas paljon hyödyllistä tietoa mehiläistarhauksesta,kiitos. Oli todella mielenkiintoista luettavaa/katseltavaa.Meillä kyllä kesällä mehiläisiä paljon ja amppareita,kimalaisia myös :)
    Lämmintä ja aurinkoista lokakuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Kiva, että aihe kiinnostaa.:) Lämmintä ja aurinkoista lokakuuta sinullekin!

      Poista
  12. Tämä on on yksi toteuttamaton haave minullakin. Kiitos postauksesta!

    VastaaPoista
  13. Mielenkiintoinen tarina!
    Hattu nostan teille!!!,olette touhukkaita,kotipuutarhureita!
    Lämmintä syksyä toivottelen!'
    ..vaikka odotan niitä pikkupakkasia ja tähtitaivasta:))...kuutamoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Pikkupakkaset ja kirkas tähtitaivas ovat kyllä ihania. Pian niistäkin päästään varmasti nauttimaan. Mukavaa lokakuun jatkoa!

      Poista
  14. Mielenkiintoinen postaus ja onneksi olkoon ilmeisen onnistuneesti sujuneesta ensimmäisestä mehiläistarhurikesästä!

    VastaaPoista
  15. Mehiläisten hoito on tarkkaa puuhaa mutta hienosti olette hommaan perehtyneet.
    Mehiläiskennot ovat tosi kauniita, oikeita luomakunnan taidonnäytteitä.

    VastaaPoista

Kiva, kun kävit sivuillani. Kommenttisi piristävät päivääni. Kiitos niistä!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...