Tänään on taas vuorossa omavaraisuusaiheinen yhteispostaus, jossa tällä kertaa käsitellään omavaraisuussuunnitelmien etenemisen lisäksi sadon jatkojalostusta. Näitä yhteispostauksia koordinoivat Tsajut ja Korkeala.
Sadon jatkojalostuksen suhteen ajattelin kirjoitella muun säilönnän sijaan tällä kertaa mehuista, joista olemme tänä kesänä innostuneet ihan uudella tavalla. Itse asiassa jo viime vuonna veimme ensimmäistä kertaa "ylimääräisiä" omenoitamme mehustettavaksi ja ihastuimme tähän omista omenoista tehtyyn tuoremehuun, joka pastöroinnin ansiosta säilyy huoneenlämmössä avaamattomana. Niinpä tänäkin vuonna kiikutimme osan omenoistamme mehustamoon ja lopputuloksena oli 15 litraa makoisaa omenamehua, josta riittää moneen herkutteluhetkeen. Omenapuumme ovat vielä nuoria, joten onneksi mehuksi päätyvän sadon määrä kasvaa edelleen vuosi vuodelta.
Omenoita lähdössä mehustamoon |
Tänä kesänä hankimme myös vihdoin mehumaijan, jolla höyryttelimme kirsikkamehua. Kirsikkapuu 'Latvian Matala' teki nimittäin ensimmäistä kertaa niin paljon marjoja, että niitä riitti muuhunkin kuin naposteltaviksi ja leivontaan. Toivottavasti sato olisi tulevina vuosina vielä suurempi, sillä kirsikkamehua meillä olisi mennyt paljon enemmänkin. Herukat jouduin pakastamaan, koska mehunkeittoon en niiden parhaimpaan satoaikaan ehtinyt. Tarkoitus olisi kuitenkin syksyllä jossakin sopivassa vaiheessa sulatella marjoja ja tehdä niistäkin mehua mehumaijalla.
Itse tehty kirsikkamehu on oikeaa herkkua! |
Myös karviaisista suurin osa päätyi meillä tänä vuonna mehuksi. Sellaisenaan lapset eivät oikein välitä niistä, itse tykkään niistä esim. puuron päällä ja käytän niitä myös esimerkiksi leivonnassa. Siltikin ne ovat monesti ne viimeiset marjat, mitä loppukeväällä pakastimesta löytyy. Nyt satuin näkemään kehutun minttu-karviaismehureseptin sosiaalisessa mediassa, ja päätimme kokeilla sitä. Mehu teki niin hyvin kauppansa, että sitäkin teemme varmasti jatkossa vuosittain.
Karviaissato oli tänä vuonna tosi hyvä. |
Pakastimen hankinta oli itse asiassa suunnitelmissamme jo alkuvuodesta, sillä talon yhteydessä olevaan lämpimään varastoomme tuli yllättäen todella ikävän sattumuksen seurauksena tilaa. Vesiyhtiön jätevesiputki nimittäin meni tukkoon kadullamme niin, että likavedet nousivat viime joulun alla varastoomme. Huomasimme asian, kun mies haki varastosta kuusenjalkaa, ja varaston lattia lainehti jätevettä. Varasto on onneksi rinteessä olevan, porrastetun talomme matalimmalla tasolla, ja asuintiloihin ei sen ansiosta vettä päässyt nousemaan. Joka tapauksessa tämän seurauksena varaston sisällöstä iso osa päätyi kaatopaikalle, mm. kesäkeittiötä odottanut sohva ja lapsille varattu koulupöytä, jotka olivat imeneet tuota ulostevettä niin, että puhdistaminen oli mahdotonta. Suuren puhdistusoperaation jälkeen varaston lattian ja seinien alaosien pinnat vedettiin uusiksi vesiyhtiön kustantamana, ja pääsimme siirtämään esimerkiksi hyllyillä olleet, kuivana säilyneet tavarat takaisin. Tuhoutuneesta omaisuudestamme odotamme kuitenkin edelleen korvauksia vesiyhtiöltä, mutta asia ei tunnu useista yhteydenotoista huolimatta etenevän lainkaan. Kotivakuutuksesta emme saa mitään, sillä syy on vesiyhtiön ja vesiyhtiön vakuutuskaan ei korvaa, koska jätevesiputki on täynnä painumia läpi koko kadun talojen pihaanajoväylien kohdalla ja vaatisi siis korjausta/vaihtoa. Joka tapauksessa jos asiassa jotain hyvää haluaa nähdä, niin tämän suursiivouksen myötä toiselle pakastimelle tosiaan tuli paikka ihan itsestään ja jonkin verran sieniä ja marjoja olemme jo sinne laittaneetkin.
Sieniretkillä olemme käyneet viime viikkoina tiuhaan. Tällä kertaa koriin on päätynyt karva- ja kangasrouskuja sekä tatteja. |
Kesäkeittö on ulkopuolelta jo valmis, mutta sisällä kesken on vielä mm. työtason ja hyllyjen rakentaminen. |
- Heinäkuu: Uusia kokeiluja hyötytarhassa
- Kesäkuu: Omavaraisteluni taustaa ja tulevaisuuden haaveita
- Toukokuu: Esittelyssä kasvihuoneet
- Huhtikuu: Kompostointi
- Maaliskuu: Kierrätys- ja säästövinkkejä puutarhaan
- Helmikuu: Hunajaisia juomia
- Tammikuu: Omavaraisteluni ideologia ja suunnitelmat vuodelle 2021
- Aiempien vuosien omavaraisuussarjan postaukset
Tässä vielä lista muista tämän kuukauden yhteispostaukseen osallistuvista blogeista:
Vyöhyke 1
Vyöhyke 3
Olipa ikävä vesivahinko. Onneksi huomasitte sen ajoissa ja varaston sijainti pelasti suuremmilta vahingoilta.
VastaaPoistaOlette omavaraisia aika monen tuotteen osalta.
Jännittävää nähdä muiden satoa ja saada ideoita omiin kasvatettaviin. Parsakaalit näyttävät hauskalta, onko se vaikea kasvatettava? Myös tuo kiinanlaikkuköynnös kiinnostaa, mille sen hedelmät maistuvat?
VastaaPoistaVoi itku tuota vesivahinkoa, olen sivusta seurannut vastaavaa operaatiota eikä ole tosiaankaan mitään herkkua siivota jälkiä. Mutta onneksi on hyvääkin tapahtunut, oma kirsikkamehu on melkoista luksusta! Omat kirsikkapuut eivät ole vielä tehneet marjoja, mutta nyt toinen on päässyt selvästi kunnolliseen kasvuvauhtiin. Ehkä ensi vuonna...
VastaaPoistaTodella hyvin tuli hunajaa. Vesiyhtiöt on aika hankalia oli asia mikä vaan jaksamista odotteluun ja patisteluun. Ihanaa syksyä meinaatteko ulkokeittiön korkata käyttöön jo tänä syksynä?
VastaaPoistaOmat mehut on kyllä huippuja, ei tarvii juoda väri- eikä muita myrkky aineita! Huimasti hunajaa�� Ihanaa syksyä ����
VastaaPoistaVoi miten upea tuo kesäkeittiö on! Aivan ihana! Siellä varmasti viihtyy vielä syksyn tunnelmallisina hetkinäkin!
VastaaPoistaOliko sulla tuossa karviaisten alapuolella olevassa kuvassa, siinä tomaattikulhon vasemmassa yläkulmassa varsiparsakaalia? Olen nähnyt sellaistanyt tänä vuonna ensimmäistä kertaa ruokakaupan vihannesosastolla ja meinannut, että sitä olisi kiva kokeilla ensi vuonna :)
Oi, kirsikkamehu kuulostaa taivaallisen hyvältä!
VastaaPoistaMeillä odotetaan vielä pitkään ja hartaasti kirsikkamehua. Sen sijaan karviaiset toimivat todella kivasti herukkamehun joukossa.
VastaaPoistaSatu - Tsajut