Perennojen kylvösuunnitelmia

Postailin tammikuussa perennojen hankikylvöistä, mutta niiden lisäksi aion tänä vuonna kylvää vielä muitakin perennoja. Osa näistä perennoista on esikasvatettavia, ja ryhdyn niiden kylvöpuuhiin piakkoin. Osa taas on suorakylvettäviä, ja ne aionkin kylvää mökkimetsäpalstallemme omaan kukkapenkkiinsä, josta sitten voin siirtää niitä myöhemmin puutarhaamme. Tässäpä listauksia tämänvuotisista perennojen kylvösuunnitelmistani!

 

Ylhäältä alaspäin auringontähden, isokaunosilmän ja lyhtykoison siemeniä

Esikasvatettavat:
- loistosädekukka
- isomaksaruoho
- syysvuokko
- syyshattu (Dracopis amplexicaulis)
- kivikkokasvisekoitus
- ruusunätkelmä
- punakellukka 'Mrs Bradshaw'
- päivänkakkara 'May Queen'
- punahattu

Suorakylvöön:
- lamopeikonkello
- kirjolupiini 'Formula Mix'
- harjaneilikka-sekoitus
- rohtosuopayrtti
- lyhtykoiso
- aitokissanminttu
- auringontähti
- palavarakkaus, pun.
- palavarakkaus, valk.
- isokaunosilmä

Näiden lisäksi minulla on vielä villitulppaanin siemeniä, jotka aion sirotella alkukesällä metsäpuutarhaamme O-penkin ja  Tähdenlennon polun alueelle.

Aiotko sinä esikasvattaa tai suorakylvää perennoja tänä vuonna?

Mukavaa helmikuun viimeistä päivää!

Puutarhavierailulla: Arboretum Frick, osa 4/4

Tänään lähdemme vielä viimeisen kerran ihastelemaan Arboretum Frickin puutarhanäkymiä. Edellisistä postauksistani löytyy kuvia muuripuutarhasta ja alppiruusuista, rhodojen väriloistosta ja puutarhalammen alueesta sekä koristeomenapuiden ja kirsikoiden kukkailottelusta ja rannan alueesta. Tällä kertaa käymme vielä kurkistamassa mm. laajoja perenna-alueita ja toista puutarhalampea. Tervetuloa jälleen mukaan kuvakierrokselle!

Alkukesän vihreän sävyt ovat ihanan raikkaita. Etualalla kukkii kultatyräkki ja vasemmalta kuvaan kurkottelee suloisesti kukkiva koristeomenapuu.

Puutarhalammen pintaa täplittävät lumpeen lehdet.

Monet kasvit saavat levitä täällä runsaina kasvustoina.

Myös puutarhan tältä reunalta löytyy kauniisti kukkivia koristeomenapuita.

Valkoisen puutarhapenkin takana on luonnonkivireunainen kohopenkki. Vasemmalla kanto on nostettu hauskasti esille.

Tulppaanit kukkivat kivireunaisessa penkissä.

Atsalea hehkuu kirkkaissa väreissä.

Nurmikolle on perustettu useita pyöreälinjaisia kukkapenkkejä.

Kuunliljojen keskellä katseenvangitsijana on komea kanto.

Samaa aluetta toisesta suunnasta

Erilaiset lehtien sävyt sopivat kauniisti yhteen.

Jalavan 'Wredei' lehdet ovat sävähdyttävän väriset.

 

 Seuraavalla kerralla tutustumisvuorossa on jälleen uusi, ihana kotimaan puutarhakohde!:)

Oikein hyvää viikonloppua!

Puutarhamme vaikeat alueet, osa 3/6: Metsästä puutarhaksi

Tänään jatkuu taas postaussarja puutarhamme haastavimmista alueista. Aiemmista postauksistani löytyy juttua kuivasta ja paahteisesta etupihasta sekä hyötytarhan tiukasta savimaasta. Tällä kertaa aiheena taas on tonttimme takaosa, erityisesti Sydänpolun alue.

Vielä kahdeksan vuotta sitten tämä alue oli rehevää sekametsää.

Tonttimme takaosa oli aiemmin sekametsää, josta kaadoimme osan puista ja raivasimme risukkoa. Muualle tontin takaosan alueelle jätimme koivuja, pihlajia ja muutenkin luonnonkasveja, joiden ympärille olemme rakentaneet vähitellen metsäpuutarhaa. Sydänpolulle puita emme kuitenkaan jättäneet, sillä sinne meillä oli aivan toisenlaiset suunnitelmat. Peitimme alueen pariksi vuodeksi sanomalehdillä ja tyhjillä multasäkeillä tukahduttaaksemme aluskasvillisuuden, sillä emme halunneet ryhtyä suuriin maanvaihto-operaatioihin. Tämä toimikin hyvin ja pääsimme istuttamaan Sydänpolulle mm. rhodoja, hedelmäpuita ja pensasmustikoita. Maanpinnan olemme peittäneet tällä alueella osin maanpeitekasveilla, osin kuorikatteella, jota vähennämme sitä mukaa, kun maanpeitekasvit leviävät tai istutamme alueelle uutta. Maanpeitekasvina Sydänpolun alueella kasvaa mesimarjan ja jalomaaraimen lisäksi metsämansikkaa, jota siellä kasvoi alunperinkin.

Tonttimme takaraja kulkee heti vasemmalla näkyvän mongolianvaahteran ja kuvan keskellä olevan pylväspihlajan takana. Oikealla vähän huonosti erottuva, musta puutarhapenkki on tontin takanurkassa. Matala kivimuuri jää alppiruusujen taakse piiloon. Tonttimme takana levittäytyy rehevä luonnonkasvillisuus.

Tämän hetken haasteena Sydänpolun alueella on ympäröivän luonnonkasvillisuuden leviämisyritykset, joista toki selviämme kitkemällä. Mesimarja-, jalomaarain- ja metsämansikkakasvustoihin eksyvät heinät ja leinikit ovat kuitenkin hankalia saada täysin pois. Myös juuriversoilla maanpeitekasvien seasta puskevat luonnonvadelmat ovat inhottavia, sillä ne nousevat aina uudestaan, jos ei samasta kohdasta, niin sitten vierestä. Tontin takaosassa kulkevan kivimuurin ulkopuolelta olemme pitäneet trimmerillä siistinä kapean kaistaleen, sillä muuten muuri jää kasvillisuuden alle piiloon.

Minkälaisia ovat sinun puutarhasi haasteellisimmat kohdat?

Kaikkea hyvää päivääsi!

Versotusta

Meillä on lasten kanssa tapana aina näin talvisin kasvattaa keittiön ikkunalaudalla vähän versotettavaa. Välillä olemme kasvattaneet näitä ohuessa multakerroksessa, välillä taas astian pohjalla on ollut vain muutama kostutettu talouspaperin pala, jolloin kastelusta täytyy muistaa huolehtia päivittäin. Suosikkejamme ovat ehdottomasti herneenversot, joita kasvatamme ruokakaupan kuivaherneistä. Myös vihanneskrassi ja kaupan maustehyllyltä löytyvät sinapinsiemenet ovat vakiintuneet vuotuisiin versotettaviimme. Omasta puutarhasta kerättyjä auringonkukan siemeniä ja myös maissia (popcornpussista) olemme joinakin vuosina kokeilleet, ja niistäkin on tullut maukasta vihreää esimerkiksi leivän päälle ja salaattiin. Valkosipulin kynsiä olen myös käyttänyt tähän tarkoitukseen ja tökkinyt niitä multaan kasvattamaan maukasta vihersatoa. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa versotamme myös rucolaa, jonka parasta ennen -päivämäärän ohittaneita siemeniä löysin siemenvarastoistani sen verran reilusti, etteivät ne muuten tule käytetyksi.

 

Vihanneskrassia

On hauskaa, kun satokausi alkaa jo varhain, vaikkakaan versotuksesta saamamme syötävän määrä ei kovin suuri olekaan. Silti on aina ihanaa, kun saa syödä itse kasvatettuja herkkuja. Myös lapset ovat versotuksesta aina yhtä innoissaan: he pääsevät itse ripottelemaan siemenet, kastelemaan kasveja ja keräämään satoa. Lisäksi näillä versotettavilla kasvu on niin nopeaa, että nopeimmat siemenet itävät jo muutamassa päivässä ja sen jälkeen lapset käyvätkin yleensä joka aamu katsomassa, miten kasvu on taas edennyt.

 

Vasemmalla rukolaa, oikealla nopeammin kasvuunlähteneitä sinapinsiemeniä

Oletko sinä kokeillut versotusta?

Mukavaa torstaita!

Metsäkauriit puutarhassa

Meillä ei aiemmin ole metsäkauriita näkynyt puutarhassamme, vaan ainoat talvituhoja silloin tällöin aiheuttaneet eläimet ovat olleet jäniksiä ja niidenkin tuhot ovat jääneet talvisuojauksen ansiosta pieniksi. Olen kuitenkin myötätunnolla kuunnellut ja lukenut muiden kokemuksia kauriiden herkuksi joutuneista puista, pensaista, kevätkukkijoiden nupuista ja kaikista muista puutarhan ihanista kasveista. Mielessä on myös käynyt näissä yhteyksissä huoli siitä, jos metsäkauriit löytävät tiensä meidänkin puutarhaamme. Mitään merkkejä niistä emme kuitenkaan ole koskaan lähistöllämme nähneet, kunnes viime viikolla huomasimme niiden käyneen puutarhassamme.

Kauriiden jäljet kiemurtelevat metsästä. Tämä kuva on otettu tonttimme takarajan luona olevan puutarhavarasto-polttopuuyhdistelmän takaa.

Tonttimme rajautuu takaosastaan metsään, ja nyt alkuvuodesta alueella oli päätehakkuu. Tonttien taakse jäi kuitenkin onneksi kapea metsäkaistale. En tiedä, oliko hakkuulla mitään tekemistä kauriiden liikkeiden kanssa, mutta sen jälkeen kauriit tosiaan ovat ilmestyneet puutarhaamme. Ne olivat tulleet metsän puolelta ja kierrelleet ja tutkineet läpi koko metsäpuutarhan alueen ja käyneet myös kasvihuoneen vieressä omenapuiden luona. Jäljistä päätellen eläimiä oli ainakin kaksi, mahdollisesti kolme. Syötäväksi ne ovat toistaiseksi kelpuuttaneet vain näsiän oksia ja lisäksi vuosi sitten sillastamamme omenapuun 'Vuokko' sillasteita oli syöty. 

Saman puutarhavarasto-polttopuuyhdistelmän nurkalta puutarhaan päin. Tähdenlennon polun rinteillä on kauriiden sorkkien jälkiä, mutta elävään pajumajaan ne eivät ole koskeneet ainakaan vielä.

Myös Sydänpolun alueella jälkiä on runsaasti ja esimerkiksi kärhöt on käyty tutkimassa tarkkaan.

Metsäkauriiden torjunta puutarhasta tulikin nyt meille ajankohtaiseksi. Olemme jäniksien varalta suojanneet puuvartiset kasvit ja monivuotisilla versoilla kasvavat kärhöt verkolla ja myös ahkerasti poistaneet lumet näiden ympäriltä. Niinpä osa puuvartisista on näiden suojissa. Kuitenkin esimerkiksi osaan puiden oksista kauriit ylettyvät näiden yli ja omenapuiden "aitaukseen" yksi niistä oli hypännyt verkkosuojauksen yli. Vanhoja cd-levyjä, joita olen kesällä käyttänyt esim. kirsikkapuissa, sekä muutamia ylimääräisiä heijastimia ja lapsille pieniksi jääneitä kirkkaankeltaisia heijastinliivejä kävimme ripustelemassa nyt metsäpuutarhaan ja omenapuihin. Myös harjaan jääneitä hiustuppoja veimme sinne vanhoista sukkahousuista tehtyihin pussukoihin laitettuina. Jostain luin, että keltainen riistanauha tonttia ympäröimässä voisi olla kokeilemisen arvoinen ja sitäkin nyt virittelimme. Lisäksi lisäsimme tontin takaosan valaistusta, jotta heijastimet ja cd-levyt välkkyisivät kunnolla tuulenvireessä ja toisaalta itse näkisimme paremmin, jos eläimiä on tontin takaosassa liikkeellä. Nyt sen jälkeen muutaman päivän aikana uusia merkkejä metsäkauriista ei ole puutarhassamme näkynyt. Näistä keinoista tuskin kuitenkaan kunnon pitkäaikaista apua on, sillä luulen eläimien pian tottuvan näihin karkottimiin. Kaksi metriä korkea aita taitaakin olla ainut pysyvä ratkaisu tähän ongelmaan. Aidan rakentamiseen pääsemme kuitenkin vasta, kun lumet ja routakin on sulanut, joten siihen asti täytyy kokeilla kaikki mahdolliset muut konstit kauristuhojen ehkäisyksi. 

Suurimman tuhon on tähän mennessä kärsinyt vuosi sitten jäniksen runtelemaksi joutunut omenapuu 'Vuokko', jonka sillasteita metsäkauris oli järsinyt. Onneksi osa sillasteista (kuvassa rungon takana) oli vielä ehjiä.

 

Jos sinulla on vielä joitakin kauriiden karkotusvinkkejä, joita emme ole kokeilleet, kuulisin niistä mielelläni!

Iloa päivääsi!

Huonekasvien kuulumisia

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella vähän huonekasviemme kuulumisia. Olen aiemminkin tunnustanut, että huonekasvien kanssa en ole yhtä kuin puutarhassa, vaan yleensä vuosittain niistä ainakin jokin kuolee. Useimmiten syynä on liikakastelu talven aikana,  vaikka kuinka yritän kastelumääriin kiinnittää huomiota. Koska muistan kastella kasveja varsin epäsäännöllisesti, suurin osa huonekasveistamme on altakasteluruukuissa ja loput olen salaojittanut kunnolla. Meille onkin vakiintunut tietty kasviporukka, joka pärjää vuodesta toiseen, ja uusista tulokkaista löytyy aina silloin tällöin ilahduttavan sitkeitä selviytyjiä.

Marraskuunkaktukset ovat ainoita huonekasveja, jotka kukkivat meillä vuodesta toiseen.

Tämä valkoinenkin on avaamassa pian nuppunsa.

Osan meillä viihtyvistä huonekasveista olen itse kasvattanut siemenestä. Näihin kuuluvat  avokadopuu ja kanariantraakkipuut. Viime kuussa kylvämistäni kaktuksista toivon saavani tähän joukkoon jatkoa. Marraskuunkaktuksia taas olen lisännyt pistokkaista, ja ne ovat niitä harvoja huonekasveja, jotka kukkivat meillä vuodesta toiseen.

Siemenestä kasvattamani avokadopuu on vihdoin alkanut tehdä myös oksia. Se hipoo kattoa olohuoneen ikkunoiden luona. Olohuoneemme sisäkatto on viisto, joten suunnitelmissa on puun siirto korkeampaan kohtaan, sillä ihan vielä en haluaisi katkaista latvaa.

Siemenestä kasvattamistani kanariantraakkipuista tämä on suurin ja kaipaisi jo isompaa ruukkua.

Kaktukset ovat uusi innostukseni, ja niistä postailinkin äskettäin. Myös keihäsanopinkielestä tykkään kovasti, ja sitä aion jakaa vähän keväämpänä. Palmuvehka on yksi uusimmista tulokkaista, jonka halusin nimenomaan sen kestävyyden ja sopeutuvaisuuden vuoksi. Se pääsikin haasteelliseen paikkaan aulan lipaston päälle, jossa valoa on vähän ja ulko-ovelta käy välillä veto. Tähän paikkaan pitkäikäisen huonekasvin löytäminen on ollut tosi vaikeaa. Aika näyttää, miten palmuvehka viihtyy meillä.

Keihäsanopinkieli on yksi uusimmista suosikeistani huonekasviemme joukossa. Se on tosi helppohoitoinen ja tarvitsee kasteluakin vain harvakseltaan.

Palmuvehka on ollut meillä nyt noin kuukauden ja ainakin toistaiseksi se näyttää ihan tyytyväiseltä ikkunattomassa, vetoisessa paikassa lipaston päällä.

Mitkä ovat sinun lempihuonekasvejasi?

Kaunista uutta viikkoa!

Puutarhavierailulla: Arboretum Frick, Kangasala, osa 3/4

Tänään jatkamme jälleen kuvakierrosta Arboretum Frickin huikean hienoissa maisemissa. Aiemmissa postauksissani aiheena olivat mm. muuripuutarha ja alppiruusut sekä rhodojen väriloistoa ja puutarhalammen alue.  Nyt pääsemme tutustumaan mm. koristeomenapuiden ja kirsikoiden kukkailotteluun sekä rannan alueeseen. Tervetuloa mukaan värikkäälle nojatuolimatkalle!

Metsäpuutarhasta rhodojen luota polku johdattaa aivan toisenlaiseen puutarhaan, jossa myös riittää alkukesän kukintaa.

Koristeomenapuut ja kirsikat ovat upeassa kukassa. Varhaiset kurjenmiekat ovat avanneet nuppunsa vasemmalla puun alla olevassa kukkapenkissä.

Etualalla kukkivat vaaleanpunaiset kuusamat. Taustalla avautuu kukkanurmikko, josta löytyy mm. tulppaanien väriloistoa. Viihtyisä istuskelualue häämöttää taaempana.

Huvimajan luona on runsaasti alkukesän kauniisti kukkivia puita.

Koristeomenapuu

Myös ihanasti tuoksuvat syreenit olivat kukassa vierailumme aikaan kesäkuun alussa.

Metsäpuutarhan reunamille on istutettu hauskoja tulppaaniryppäitä.

Luonnonkasvit ja atsalea kukkivat sulassa sovussa keskenään.

Rannan läheltä löytyy viherkattoinen piharakennus.

Rakennukselle kuljetaan kivimuurien reunustamaa polkua.

Hirsimökin aluetta toisesta suunnasta

Rannan alueella maisemaa on muokattu selvästi vähemmän kuin muualla puutarhassa.

Seuraavalla kerralla pääsemme ihastelemaan vielä lisää Arboretum Frickin alkukesän kukkijoita ja luvassa on myös kaunista puutarhataidetta.

Hyvää viikonloppua!

Luonnonkasvit puutarhassa, osa 4/4

Olen viime viikkoina postaillut puutarhamme luonnonkasveista. Näistä postauksistani löytyvät puutarhamme puuvartiset luonnonkasvit ja syötävät luonnonkasvit, kukkivat luonnonkasvit ja ostotaimina hankkimani luonnonkasvit. On kuitenkin monia luonnonkasveja, joita haluaisin puutarhaamme, ja keräsinkin nyt tähän listaa niistä.

Kanerva olisi ihana puutarhaankin sopiva luonnonkasvi.

- Kanerva: Kanerva on tosi kaunis kuivan paikan kukkija, ja talvehtivien lehtiensä ansiosta se tuo maisemaan viherrystä myöhään syksylle ja jo heti keväällä lumien sulettua. Meillä esimerkiksi etupihalta tai kivikkokasvialueilta löytyisi varmasti sopiva paikka kanervalle. Kanervan kukista saa teetä ja sen kukkia ja nuppuja voi käyttää myös ruokien koristeena.

- Kissankäpälä: Kissankäpäläkin on kuivan paikan kasvi ja sopii hyvin esimerkiksi kivipuutarhaan. Jossakin olen nähnyt joskus myynnissä kissankäpälän taimia, mutta silloin en tullut ostaneeksi.

- Mäkitervakko: Kesä-heinäkuussa komean tummanpunaisin kukin kukkiva mäkitervakko on myös kuivien paikkojen ja hiekkaisten niittyjen kasvi. Meillä se sopisi erinomaisesti "Pikkuniityn" alueelle, jossa vähän samansävyistä kukintaa tarjoaa puna-ailakki. Mäkitervakon sukulainen pikkutervakko meiltä löytyy Kivikkolaaksosta.

- Kallioimarre: Saniaisia meillä on metsäpuutarhan puolella, johon on kerännyt niitä erityisesti Kantopuutarhan alueelle. Meillä on suunnitteilla metsäpuutarhaan luonnonkivinen katseenvangitsija, jonka koloissa ja pinnalla kallioimarre voisi hyvinkin viihtyä. Kallioimarteen lakritsinmakuista juurta käytetään myös villivihanneksena.

Kantopuutarhan luona olisi tilaa myös kallioimarteelle.

- Rantakukka: Purppuranpunaista rantakukkaa olen ihaillut monissa puutarhoissa ja puistoissa esimerkiksi puutarhalampien äärellä. Meilläkin on suunnitelmissa joskus lähivuosina nykyistä suuremman vesiaiheen tekeminen, ja rantakukkaa on ehdottomasti tulossa sen äärelle.

- Osmankäämi: Osmankäämi on minulle lapsuudesta tuttu kasvi, josta tulee hyviä muistoja mieleen. Meillä on myös kotona sen erikoisen näköisiä, kuivattuja kukintoja suuressa ruukussa koristeena. Osmankäämiä haluaisin myös tämän tulevan vesiaiheen luo.

Mitä luonnonkasveja sinä haluaisit puutarhaasi?

Hauskaa viikonjatkoa!

Puutarhamme vaikeat alueet, osa 2/6: Hyötytarhan alueen tiukka savimaa

Tänään jatkuu postaussarja puutarhamme haastellisimmista alueista. Edellisessä osassa kerroin kuivasta ja paahteisesta etupihastamme, josta kuitenkin saimme ihanan vehreän ja kukkaisan. Nyt aiheena on hyötytarhan alueen tiukka savimaa.

Meidän tonttimme on loivassa rinteessä ja muodostuu kolmesta tasosta, joista ylin on etupiha ja talon ympärys, keskimmäisellä tasolla on kasvihuone, hyötytarha, nurmikenttää sekä kesäkeittiö ja alimmalla tasolla taas on metsäpuutarhan alue. Näistä keskimmäinen taso on todella tiukkaa, kovaa, harmaata savimaata, joka luo omat haasteensa esimerkiksi istutusalueille ja hyötytarhalle.

Tämä puutarhan keskimmäinen taso on tiivistä savimaata.

Todella tiivis savimaa onkin täytynyt huomioida mm. kasveja istutettaessa. Alueella oleville omenapuille kaivoimme ensin n. 70cm leveät ja 50cm syvät kuopat, joista pari täytimme kaivamisen päätteeksi illalla vedellä nähdäksemme, miten vesi imeytyy. Seuraavana aamuna kuopat olivat edelleen täynnä vettä. Niinpä maata täytyikin parantaa ja keventää huomattavasti suuremmalta alueelta kuin muualla puutarhassamme puita istutettaessa. Lisäksi istutimme omenapuut n. 20cm:n verran koholle ympäristöön nähden ehkäistäksemme näinkin veden seisomista juuristoalueella. Tämän myötä saimme kuitenkin omenapuille kasvupaikan, jossa ne viihtyvät.

Hyötytarhan taas teimme puoli metriä korkeisiin lavoihin. Alla oleva savimaa pidättää kosteutta sen verran hyvin, että kuivinakin kesinä lavoja tarvitsee kastella suhteellisen harvoin. Myös mansikkamaan perustimme mataliin, n. 10cm korkeisiin lavoihin, joiden alta maata on parannettu 30-40 cm:n syvyyteen asti.

Hyötykasvit viihtyvät savimaalle perustetussa lavatarhassa.

Puutarhamme keskitasolla olevat kukkapenkitkin ovat pääasiassa kohopenkkejä. Pisara ja Patiokaari on reunustettu n. 30cm korkeilla luonnonkivillä ja lisäksi savimaata on parannettu penkkien alta noin 40 cm:n syvyyteen asti. Rinne- ja Pikkukaari ovat maan tasalla, mutta niissäkin maanparannusta on tehty syvälle ja kasvit istutettu omenapuiden tapaan n. 20cm:ä korkeisiin kumpuihin. 

Pisaraa reunustavat n. 30cm korkeat luonnonkivet, mutta maanpinnan tasalta kukkapenkin maata on parannettu vielä n. 40cm:n syvyyteen. Sen ansiosta myös syvälle istutettavat kärhöt viihtyvät alueella.

Savimaan olemme huomioineet myös kasvihuoneen, kesäkeittiön ja liuskekiveyksen perustuksissa estääksemme routimisen ja toisaalta veden kertymisen perustuksiin. Olemme kaivaneet perustukset noin 60cm:n syvyyteen ja routaeristyksenä näissä kaikissa on FinnFoam paksun, tärytetyn murskekerroksen alla. Myös salaojaputket olemme asentaneet kaivantoihin, jotta sadevesi pääsee valumaan pois.

Minkälaisia ovat sinun puutarhasi haasteellisimmat kohdat?

Aurinkoista torstaita!

Puutarhan kasvilistat

Minulla on aina talvisin tapana päivittää puutarhamme kasvilistat ajantasalle, ja nyt oli taas sopiva hetki tarttua tähän hommaan. Viime vuonna uusia kasvihankintoja tuli tehtyä aiempaa vähemmän, kun pääprojektimme oli kesäkeittiön rakentaminen. Siltikin uusia kasveja tuli istutettua noin viitisenkymmentä erilaista. Näistä suurin osa oli perennoja, mutta uusia puuvartisiakin kertyi toistakymmentä. Tässäpä muutamia poimintoja viime kesän hankinnoistani ja lopussa linkit päivitettyihin kasvilistoihin!:)

Kuutamopenkin alueelle istutin mm. rotkolemmikkiä ja monia upeita kuunliljoja.

Patiokaareen päätyivät mm. vasemmalla pilkottava nuokkuluppio, keskellä aluetta kasvava valkokletra 'Hummingbird' sekä taustalle jäävät monet kärhöt.

Varjorikko 'Variegata' löysi paikan Porraspenkin vierestä, johon tuleva kivikkoalue jäi minulla vielä kesken.

Kasvilistat istutusalueittain

Perennat 

Köynnökset

Heinät 

Puut ja pensaat

Saniaiset

Onko sinulla kasvilistoja tai -karttoja puutarhastasi? 

Iloa päivääsi!

Helmikuun kylvöt

Aloitan kylvöt aina jo tammikuussa mm. chileillä ja paprikoilla. Helmikuu onkin sitten omalla kohdallani kylvöjen suhteen niukempaa aikaa. Silloin kylvän lähinnä joitakin kesäkukkia ja tarvittaessa paikkailen tammikuun kylvöjä, jos jotain jäi itämättä. Tämäkään helmikuu ei ole poikkeus, vaan kylvölistani jäi jälleen varsin lyhyeksi. Toisaalta helmikuussa onkin hyvin aikaa tammikuun kylvöjen koulimiselle ja maaliskuussa taimihyllyköt alkavatkin sitten täyttyä toden teolla.

Keskellä jääpäivikkiä, etualalla sypressiviiniköynnöksen taimia

Tässäpä listausta helmikuun kylvöistäni:
- jääpäivikki
- sypressiviiniköynnös
- köynnössekoitus (pitäisi sisältää mm. kelloköynnöstä. Esim. krassin ja tuoksuherneen siemeniltä näyttävät siemenet poimin pois ja kylvän ne vasta myöhemmin keväällä.)
- keijunmekko (uusintakylvö, tammikuun kylvöistä koulintavaiheeseen pääsi kolme taimea, mutta haluaisin vielä muutaman lisää)

 Oletko sinä jo ryhtynyt kylvöpuuhiin?

Hyvää alkanutta viikkoa ja iloista ystävänpäivää!

Puutarhavierailulla: Arboretum Frick, Kangasala, osa 2/4

Viime viikolla blogissani alkoi kuvakierros aivan ihanassa Arboretum Frickissa, ja nyt luvassa on lisää kuvakimaraa tästä kauniisti kukkivasta puutarhasta. Tässäkin postauksessa pääsemme ihastelemaan rhodojen väriloistoa ja lisäksi tutustumme puutarhalammen ympäristöön. Tervetuloa mukaan nojatuolimatkalle viime kesään!

Höyhenpensas ja laikkukirjokanukka hehkuvat upeasti vastavalossa. Takana atsalea kukkii vaaleanpunaisena.

Tässä sama istutusalue kokonaisuudessaan

Samaa aluetta toisesta suunnasta. Atsalean ja höyhenpensaan lisäksi kukassa on tosi kaunis schalininkirsikka.

Höyhenpensas

Schalininkirsikka

Atsalea

Saniaisten takaa pilkottaa puutarhalampi.

Lammen aluetta toisesta suunnasta

Arboretum Frickissa on paljon tunnelmallisia hiekkapolkuja metsäpuutarhan katveessa.

Alkukesän valo saa lehdet hehkumaan.

Osa puutarhan poluista on kapeita ja kutsuvat kulkijaa astumaan peremmälle metsäpuutarhan siimekseen.

Oranssi atsalea on kauniissa kukassa. Mökin seinää koristavat vanhat lumikengät.

Myös keltainen atsalea oli upeassa kukassa vierailumme aikaan kesäkuun alussa.

Saman atsalean luo avautuu viehättävä näkymä saniaisten yli.

Ensi viikolla jatkamme kuvakierrosta tässä ihanassa puutarhassa aivan erilaisten maisemien parissa.:)

Rentouttavaa viikonloppua!