Unelmana omavaraisempi elämä: Villivihanneksia ja pohdintoja satokaudesta

Nyt kuukauden ensimmäisenä maanantaina on taas omavaraisuusaiheisen yhteispostauksen aika. Tällä kertaa aiheena ovat mm. villivihannekset ja sadon käyttäminen satokautena. Näitä yhteispostauksia koordinoivat Tsajut ja Korkeala.

Nokkonen alkaa olla sadonkorjuukunnossa.

Meillä villivihannesten käyttö on vielä lastenkengissä, vaikka haluaisinkin hyödyntää niitä enemmän. Ainoa meillä säännölliseen käyttöön vakiintunut villivihannes on nokkonen, jota kerään alkukesästä ja myös ryöppäyksen jälkeen pakastan sitä sopivina annospusseina esim. nokkoslettujen tai –keiton tekemistä varten. Myös ketunleipää ja suolaheinää kasvaa puutarhassamme, ja niitä käytämme silloin tällöin esim. leivän päällä tai salaatissa, mutta jotenkin niiden keräämiseen ei ole vielä oikein tullut kunnon rutiinia, vaan se herkästi unohtuu. Tavoitteenani olisi paneutua villivihanneksiin tarkemmin ja alkaa hyödyntää niitä enemmän lähivuosina, sillä ne ovat kuitenkin terveellistä ja myös edullista luonnon omaa superruokaa. Ainakin voikukkaa, piharatamoa, mesiangervoa ja poimulehteä olisi hauska maistaa. Luin äskettäin kirjan Yrttiruutujen äärellä, ja itse asiassa monet siinä esitellyt kasvit ovatkin villivihanneksia.

Ketunleipää kasvaa meillä mm. Varjoryhmässä alvejuurien alla ja näin keväisin kukkiessaan se toimii myös suloisena koristekasvina.

Satokausi alkaa meillä olla jo aluillaan, sillä raparperin varret ja juurikin nuo nokkoset ovat keräilykunnossa. Satokautena meillä suurin osa sadosta käytetään ihan tuoreeltaan. Käyn päivittäin, välillä useitakin kertoja päivässä, hakemassa kasvimaalta tai –huoneesta, sitä mitä milloinkin ruokaan satumme tarvitsemaan. Etenkin erilaiset salaatit ja kasvispaistokset ovat meillä tuolloin suosittuja. Myös leivän päälle päätyy monenlaista, ja paljon napsimme kasviksia myös ihan herkuttelumielessä, esimerkiksi herneet, kirsikkatomaatit ja monet marjat ovat tällaisia suoraan puskasta suuhun päätyviä herkkuja. Kun huomaan jotakin kasvista olevan kypsänä runsaasti, säilön ”ylimääräisen” osan talven varalle esim. pakastamalla, kuivaamalla tms. Satokautena tykkään siitä, että joka päivä ruoassa on ainakin jotakin omasta maasta, sillä mikään ei ole ihanampaa kuin kantaa oman maan antimia pöytään.

Omavaraisuussuunnitelmat ovat meillä edenneet taas hyvää tahtia. Talon päädystä poistin nurmikon, ja jatkossa tähän pitäisi tehdä laatoitus sadevesien keräykseen tulevaa IBC-konttia varten. Vanhoista terassin kaiteena aiemmin olleista palasista saamme kontin ympärille kehikkoa, johon pääsevät kesäkukat jatkossa kiipeilemään ja maisemoimaan konttia.

Toukokuun kylvöt ovat hyvässä kasvussa, kaikki taimeni ovat jo muuttaneet kasvihuoneeseen tai päässeet paikoilleen hyötytarhaan. Äskettäin postailin taimikuulumisistamme tarkemminkin. Syyskylvöt ovat pääosin jo itäneet hyötykasvien osalta, niistäkin postailin äskettäin. Ruukkuihin kylvämäni perennat ovat lähteneet kasvuun hitaammin, mutta niistäkin suurin osa on jo itänyt. Lisäksi tein jo suorakylvötkin niin hyötykasvien kuin kesäkukkienkin osalta, ja näistä postailen lähipäivinä vielä tarkemmin.

Istutuslaatikossa hyvässä kasvussa ovat mm. mangoldit, retiisit ja pavut.

Ämpäriperunoita kasvaa tällä hetkellä kahdeksassa ämpärissä, ja uusi erä seuraavaa kahta ämpäriä varten on itämässä. Perunat ovat olleet kasvihuoneessa, mutta viikonloppuna siirsin ne lopulta terassin ruukkupuutarhaan.

Lavatarhamme sai ennen kylvöjä uuden ilmeen, kun vaihdoimme hiekkakatteeseen. Myös lavojen määrä lisääntyi, parsa ja maa-artisokka saivat omat matalat lavansa, ja tarhan reunaan tein matalan aidan, jonka viereen tuli vielä kesäkukille oma alueensa. Toisen kompostorin tyhjensimme kokonaan istutuslaatikoihin ennen kevätkylvöjä.

Lavatarhan uutta ilmettä. Viime viikolla istutin esikasvattamiani kesäkukkia oikealla pilkottavan aidan edustalle.

Myös 8-, 6- ja 4-vuotiaat lapsemme saivat toiveestaan oman pikkuisen lavatarhan, jossa heistä jokaisella on oma laatikkonsa huolehdittavanaan. Laatikoiksi päätyivät mehiläistarhauskalustosta varsinaiseen käyttötarkoitukseensa liian huonoiksi käyneet laatikot.

Kylväminen on tarkkaa puuhaa.:)

Varasto- ja polttopuukompleksin rakentaminen on nyt ollut tauolla, sillä kasvihuoneen edustan laatoituksen perustukset ovat olleet etusijalla. Pian pääsemme toivottavasti jo tekemään itse laatoitusta. Myös talon maalaus on aloitettu, ja yksi seinä on jo saanut uuden maalipinnan. Aurinkosähkön tuotto on ollut huhti-toukokuussa selvästi viime vuotta parempaa. Mehiläispesillä on nyt lämpimien kelien ansiosta ollut kuhina käynnissä, ja viikonloppuna niille pitikin jo käydä viemässä toiset laatikot, jotta tila riittäisi.

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheiseen yhteispostaussarjaan liittyen:
Tammikuu -20: Omavaraisuussuunnitelmia vuodelle 2020
Helmikuu -20: Kylvöt, esikasvatus ja puhdetyöt
Maaliskuu -20: Esikasvatusta edullisesti  

Huhtikuu -20: Hygienia puutarhassa ja mehiläistarhauksessa

Toukokuu -20: Pölyttäjät
Viime vuoden omavaraisuussarjan postaukset

Tässä vielä lista muista tämänkertaiseen yhteispostaukseen osallistuneista blogeista kasvuvyöhykkeittäin:

Vyöhyke 1

Laura eli Javis

Jovela

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat

Luomulaakso 
Oma tupa, tontti ja lupa
Pienen pieni farmi
Ku ite tekee

Vyöhyke 3

Tsajut
Metsäläisten elämää

Luontoannelilifestyle
Caramellia

Rakkautta ja maan antimia

Villa Kotiranta

Airot ulapalla
Luomulaakso

Vyöhyke 5 

Sorakukka

Käytätkö sinä villivihanneksia? Jos käytät, mitä niistä ja onko sinulla jotain erityistä suosikkia?

Ihanaa kesäkuun alkua!