Puutarhavierailulla: Augustenborgs Botaniska Takträdgård, Malmö, Ruotsi, osa 2/2

Viime viikolla käynnistyi kuvakierros Augustenborgin kasvitieteellisessä kattopuutarhassa, joka tarjoaa ideoita erityisesti viherkattoihin, mutta alueelta löytyy inspiraatiota myös mm. maanpeitekasvien valintaan, maksaruohomattoihin ja kivikkokasvialueille. Viime viikon aiheena olivat viherseinät, erilaiset viherkaton toteutustavat ja alueen yleisilme. Tällä kertaa pääasiallisena aiheena ovat viherkatot. Tervetuloa jatkamaan puutarhavierailua Malmön kattojen yllä!

Tarhalaukkaneilikka ja sinipiikkiputki kukkivat katolla komeasti. Alueella on myös rönsyakankaalia ja keltaista pensashanhikkia. Tämä istutusalue on tehty pienen kummun päälle.

Toisesta suunnasta samaa aluetta. Pienten kivien kuorruttama polku nousee matalalle kummulle. Rönsyakankaali kasvaa rehevinä kasvustoina pensashanhikin tyvellä. Edessä kaunopunahattua.

Polun tällä reunassa kasvaa mm. kaunopunahattua, akileijoja, kurjenpolvia ja tädykkeitä.

Myös tässä on kumpumaista aluetta. Itselleni ei olisi kyllä tullut mieleen, että katolle voisi oikeasti tehdä kumpuilevia istutusalueita. Kummut on ilmeisesti tehty styroksista, jonka päällä on n. 15cm paksuinen kasvualusta. Alueella kasvaa heiniä, maksaruohoja ja muita kuivuutta kestäviä kasveja.

Kumpujen takaa löytyy mehiläispesä.

Kattopuutarhasta löytyy myös oikeasti paksumman kasvualustan vaativia kasveja, sillä sinne on istettu  pari omenapuuta. Tätä varten katolle maksaruohomaton reunaan on tehty erillinen patolevyn vuoraama istutusallas, josta ylimääräinen vesi pääsee pois. Tämä istutus näytti viime kesänä vähän kuivahtaneelta, ja paahteinen, kuiva kesä onkin varmasti haasteellinen tälle kattopuutarhalle, sillä varjoa siellä ei juuri ole tarjolla.

Enpä ole ennen nähnyt katolla kasvavia omenapuita. Taustalla maksaruohomattoa, jonka keskellä on alue kaktuksille.

Kaktukset näyttävät viihtyvän kuivalla ja lämpimällä katolla, jossa kasvualustan päällimmäinen kerros on kivimursketta.

Tällä katolla on taas selvästi vehreämpää. Erityisesti koristeheinät ja maksaruohot näyttävät voivan kattopuutarhassa todella hyvin, samoin ruohovartiset, kuivaa kestävät kukat.

Tällä alueella kasvualustan paksuus vaihtelee. Paksumpi maakerros on vasemmalla pitkittäissuuntaan ja siinä kasvaa kurjenpolvia ja vuorenkilpeä. Sen vieressä on ohuempi kasvualusta, jossa viihtyvät maksaruohot, ja oikealla taas paksumpi.

Tässä patolevyjen rajaamissa ruuduissa testataan kasvien selviytymistä ja kukkimista eri paksuisissa kasvualustoissa. Yllättävän ohuessakin ne näyttivät kasvavan, mutta kyllä paksuimmissa alustoissa kasvu oli rehevämpää ja kukinta runsaampaa.

Katoilla on myös aurinkopaneelirivistöjä, joiden taakse jäävän tilan täyttävät ruohosipuli- ja koristeheinäkasvustot. Kattojen rajallinen tila onkin otettu kokonaisuudessaan hyötykäyttöön.

Betonipinnassa oleviin metallireunaisiin syvennyksiinkin on istutettu kasveja. Se, miten rankkasateella ylimääräinen vesi poistuu syvennyksestä, jäi minulle epäselväksi. Ratkaisun luulisi vaativan vähintäänkin kunnon salaojituksen.

Tälle alueelle on kerätty kattopuutarhan haasteellisiin olosuhteisiin erityisen hyvin sopivia kasveja, jotka selviytyvät 10 cm paksulla kasvualustalla.

Vasemmalta verikurjenpolvi, tähkätädyke, lännenkylmänkukka, törmäkukka. Myös sikuria kasvoi tällä alueella. Taustalla mm. hopeatoppoa, marunaa ja maksaruohoja.

Puutarhavierailut jatkuvat taas ensi viikolla, jolloin esittelyssä on aivan ihana kasvitieteellinen puutarha Pohjois-Saksassa. Taisipa heinäkuussa heti lomareissumme jälkeen laittamani maistiaiskuva olla juuri sieltä.:)

Leppoisaa viikonloppua!