Melonin maistajaiset

Olen tänä kesänä kasvattanut ensimmäistä kertaa vesimelonia, ja nyt loppukesästä minua on mietityttänyt kovasti, milloin melonit ovat kypsiä. Olen lukenut netistä ohjeita ja käynyt niiden mukaan tutkailemassa meloneja. Vesimelonit kasvavat meillä kasvihuoneessa kookkaissa ruukuissa, ja hedelmät olemme nostaneet hyllyille, josta niiden kasvua on ollut helppo seurata. Jo parin viikon ajan minusta on näyttänyt siltä, etteivät ne kasva enää kokoa. Kypsän melonin tuoksua en kyllä ole niiden luona haistanut, mutta toisaalta kasvihuoneessa tuoksuvat mm. tomaatit sen verran voimakkaasti, että ne varmasti peittävät hennommat tuoksut alleen. Koputellen meloneista on vähitellen alkanut jo kuulua kumea ääni ja lähin kärhikin on alkanut jo kuivahtamaan. Olen kuitenkin jatkuvasti siirtänyt ensimmäisen melonin poimintaa, ja ajatellut aina, että ehkä parin päivän päästä se olisi vielä parempi.

 

Meillä esikoinen aloitti eskarin pari viikkoa sitten, ja pian sen jälkeen tuli tietysti syyskesän ensimmäinen flunssa, jota on nyt viikon ajan podettu taas koko perheen voimin. Lapsista etenkin nuorimmainen piti korkeaa kuumetta pari päivää, mutta me aikuiset olemme ainakin toistaiseksi päässeet pelkällä kurkkukivulla, yskällä ja nuhalla, vaikkakin veto on ollut kyllä poissa. Nyt onneksi näyttää siltä, että tauti varmaankin alkaa pikkuhiljaa väistymään. Eilen ajattelinkin, että on aika vähän piristää koko porukkaa, ja napata ensimmäinen oma vesimeloni maistiaisiksi.

Jännitin etukäteen melonin halkaisua, sillä en ollut läheskään varma siitä, onko se vielä kypsä tai onko se kenties jo ehtinyt ylikypsäksi. Onneksi kypsyys oli kuitenkin erinomainen, ja kyllä meillä olikin eilen iltapuurolla iloisia naperoita pöydän ääressä, kun ensimmäistä kertaa maistelimme itsekasvatettua vesimelonia. Nyt kasvihuoneessa on pari melonia vielä jäljellä ja niillä onkin tarkoitus herkutella vielä viikonloppuna.

Näitä vesimeloneja en itse asiassa kasvattanut itse ihan siemenestä alkaen, vaan vajaan 10 cm:n korkuisesta pikkutaimesta. Keväällä eräänä aamuna minua nimittäin odotti töissä ihana yllätys, kun eräs työkaveri oli tuonut pukuhuoneeseen laatikollisen ylimääräisiä esikasvattamiaan vesimelonintaimia, ja sieltä minäkin yhden purkin nappasin ilolla mukaani. Lajiketta en tiedä, mutta näin hyvänmakuista vesimelonia en ole koskaan aiemmin syönyt. Niinpä keräsinkin nyt itselleni reilusti siemeniä talteen, jotta voin kasvattaa tätä jatkossakin.

Ihanaa ja tunnelmallista syyskesän viikonloppua!