Melonin maistajaiset

Olen tänä kesänä kasvattanut ensimmäistä kertaa vesimelonia, ja nyt loppukesästä minua on mietityttänyt kovasti, milloin melonit ovat kypsiä. Olen lukenut netistä ohjeita ja käynyt niiden mukaan tutkailemassa meloneja. Vesimelonit kasvavat meillä kasvihuoneessa kookkaissa ruukuissa, ja hedelmät olemme nostaneet hyllyille, josta niiden kasvua on ollut helppo seurata. Jo parin viikon ajan minusta on näyttänyt siltä, etteivät ne kasva enää kokoa. Kypsän melonin tuoksua en kyllä ole niiden luona haistanut, mutta toisaalta kasvihuoneessa tuoksuvat mm. tomaatit sen verran voimakkaasti, että ne varmasti peittävät hennommat tuoksut alleen. Koputellen meloneista on vähitellen alkanut jo kuulua kumea ääni ja lähin kärhikin on alkanut jo kuivahtamaan. Olen kuitenkin jatkuvasti siirtänyt ensimmäisen melonin poimintaa, ja ajatellut aina, että ehkä parin päivän päästä se olisi vielä parempi.

 

Meillä esikoinen aloitti eskarin pari viikkoa sitten, ja pian sen jälkeen tuli tietysti syyskesän ensimmäinen flunssa, jota on nyt viikon ajan podettu taas koko perheen voimin. Lapsista etenkin nuorimmainen piti korkeaa kuumetta pari päivää, mutta me aikuiset olemme ainakin toistaiseksi päässeet pelkällä kurkkukivulla, yskällä ja nuhalla, vaikkakin veto on ollut kyllä poissa. Nyt onneksi näyttää siltä, että tauti varmaankin alkaa pikkuhiljaa väistymään. Eilen ajattelinkin, että on aika vähän piristää koko porukkaa, ja napata ensimmäinen oma vesimeloni maistiaisiksi.

Jännitin etukäteen melonin halkaisua, sillä en ollut läheskään varma siitä, onko se vielä kypsä tai onko se kenties jo ehtinyt ylikypsäksi. Onneksi kypsyys oli kuitenkin erinomainen, ja kyllä meillä olikin eilen iltapuurolla iloisia naperoita pöydän ääressä, kun ensimmäistä kertaa maistelimme itsekasvatettua vesimelonia. Nyt kasvihuoneessa on pari melonia vielä jäljellä ja niillä onkin tarkoitus herkutella vielä viikonloppuna.

Näitä vesimeloneja en itse asiassa kasvattanut itse ihan siemenestä alkaen, vaan vajaan 10 cm:n korkuisesta pikkutaimesta. Keväällä eräänä aamuna minua nimittäin odotti töissä ihana yllätys, kun eräs työkaveri oli tuonut pukuhuoneeseen laatikollisen ylimääräisiä esikasvattamiaan vesimelonintaimia, ja sieltä minäkin yhden purkin nappasin ilolla mukaani. Lajiketta en tiedä, mutta näin hyvänmakuista vesimelonia en ole koskaan aiemmin syönyt. Niinpä keräsinkin nyt itselleni reilusti siemeniä talteen, jotta voin kasvattaa tätä jatkossakin.

Ihanaa ja tunnelmallista syyskesän viikonloppua!

Siementen keruuta

Nyt on hyvä aika jo kerätä monen perennan ja kaksivuotisen kasvin (ja toki yksivuotistenkin) siemeniä talteen. Itselläni on tapana kerätä uusista perennahankinnoistani siemeniä varalle, jos kasvit eivät sattuisi selviämään talvesta. Tämä toki pätee vain niihin, jotka ehtivät kukkia samana kesänä ja joilta siemenlisäys onnistuu helposti. Kylmäkäsittelyn vaativista ja kaksivuotisten siemenistä kylvän osan jo syksyllä suoraan emokasvien lähelle, osan säästän tulevan varalle. Lisäksi osasta vanhojakin perennoja kerään siemeniä lisäystä ja toisaalta myös toisten puutarhaharrastajien kanssa tehtävää siementen vaihtoa varten. Siemenlisäyshän on kuitenkin monesti melko helppo ja todella halpa tapa saada isojakin määriä taimia.

Akileijan siemenkotia

Viime keväänä osallistuin puutarhabloggaajien joukossa kiertäneeseen siemenkirjeeseen ja sain sitä kautta muutamia sinisen vuorikaunokin ja sinipallo-ohdakkeen siemeniä, jotka kylvin keväällä, ja niistä on kasvanut jo virkeät, hyvinvoivat kasvit. Kiitos vain hänelle, joka ne kirjeeseen sujautti mukaan!:)

Myskimalvan siemenet kuivumassa

Kirjolupiinin siemenkotia

Myös yksivuotisista kasveista, kuten ruiskaunokeista, kehä- ja samettikukista, kerään siemeniä seuraavaa kasvukautta varten. Aiemmin tämä on kohdallani painottunut suurelta osin koristekasveihin, mutta tänä kesänä olen kerännyt myös parhaimpien chili- ja tomaattilajikkeiden siemeniä ensi kevättä ajatellen.

Keräätkö sinä siemeniä talteen? Jos keräät, mitä?

 Mukavia elokuun viimeisiä päiviä!

Hurahdus syysleimuihin

Vasta viime kesänä ihastuin syysleimuihin toden teolla. Minulla on toki paria lajiketta ollut puutarhassa jo ihan alkuvaiheista lähtien, mutta vuosi sitten loppukesällä tuli tunne, että näitä on saatava lisää. Niinpä tänä kesänä olen ollut ahkerasti syysleimuostoksilla. Lisäksi opin tänä kesänä, että leimuja voi lisätä latvapistokkaista, joten myös tätä aion harrastaa jatkossa lisätäkseni nykyisten lajikkeiden määrää. Tulevina vuosina toivonkin leimujen loistavan eri väreissä runsaina kokonaisuuksina puutarhassamme näin loppukesällä ja alkusyksyllä.

Kaaripenkissä kasvava 'Laura' on puutarhamme ensimmäinen syysleimu.

Syysleimu 'Europa' on myös ilahduttanut meitä Kohopenkissä jo useamman vuoden.

Syysleimu 'Osmo Heikinheimo' on yksi tämän kesän hankinnoistani ja sitä löytyykin nyt vielä vähän kesken olevasta Liljarinteestä...

..., jonne pääsi myös kivan raidallinen syysleimu 'Peppermint Twist'.

Syysleimu 'Sini' taas päätyi muutama viikko sitten Porraspenkkiin.

Syysleimu 'Early Cerise' kasvaa nykyisin terassin istutusalueella.

Näiden kukassa olevien lisäksi tämän kesän syysleimuhankintojani ovat lajikkeet 'Junior Dance', 'Spitfire' ja 'Elli'. Näistä erityisesti 'Spitfire':n kukintaa odotan, sillä se on ainakin kuvissa mielestäni aivan upean värinen. Minulle sattui syysleimuostoksilla todella hyvä tuuri, sillä taimet sattuivat olemaan uskomattomassa alennuksessa, euron kappale, joten hintaa näille hankinnoille ei tullut juuri mitään. Syysleimujen kaveriksi Liljarinteeseen ostin myös valkoista kiiltoleimua.

Onko sinulla syysleimuja? Mikä on lempilajikkeesi?

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Öinen puutarha

Elokuun hämärtyvät, tunnelmalliset illat ovat taas täällä. Valoisan, räiskyvän keskikesän jälkeen on ihana rauhoittua iltaisin nauttimaan lempeästä loppukesästä. Nyt illat ovat olleet vielä melko lämpimiäkin, joten kevyet vaatteet päällä on tarennut vielä hyvin istua puutarhassa kuuntelemassa illan ääniä ja haistelemassa lähestyvästä syksystä muistuttavia tuoksuja. Meillä iltaisin väriminttujen raskas tuoksu yltää kauas. Uusintakierroksella kukkiva mantsuriankärhö taas levittää vähän tuomen tuoksua muistuttavaa aromiaan. Hämärässä tutussakin puutarhassa on aivan erilainen, salaperäinen tunnelma kuin päivänvalossa. Tervetuloa kanssani kuvakierrokselle öiseen puutarhaamme!

Meillä pihavalaistus on vielä keskeneräinen, mutta jo muutamallakin valolla saa mukavasti tunnelmaa.

Keltaisen pisteen lähellä on valonheitin, joka korostaa hauskasti suuren koivun ohella myös keltakukkaiset perennat.

Ruusuryhmältä Sydänpolulle päin.

Sydänpolun puolella on hämyisämpää, sillä kärhöt heittävät sinne pitkät varjonsa.

O-penkiltä Sydänpolulle. Osa polun reunakivistä on kivennäköisiä aurinkokennovaloja.

Mansikkakivi kylpee valossa alppiruusujen keskellä.

O-penkin keskeltä Sydänpolun ja Kaaripenkin suuntaan.

Kolmiopenkki

Varjoryhmässä kirjolaikkukanukan valkeareunaiset lehdet loistavat pimeässä.

Porraspenkissä etenkin syyshortensia 'Grandiflora', ohotanmaruna 'Nana' ja nukkapähkämö ovat näyttäviä hämärässä.

Tunnelmallista viikonloppua!<3

Rolfin loppukesän terveiset

Kulunut kesä on ollut suureksi osaksi niin kuuma, ettei corgimme Rolf ole puutarhassa liiemmin viihtynyt, vaan se on pyrkinyt lenkiltä aina suoraan sisälle vilvoittelemaan. Ulkona Rolf on korkeintaan köllötellyt vakiopaikallaan ison pihlajan alla. Nyt kuitenkin säiden viilennyttyä on koirakin taas nauttinut pihallaolosta. Tässäpä terkkuja Rolfilta!

"Jee, pihalle, pihalle!"

"Oiskohan täällä mansikkamaalla herkkuja...?"

"Eipä löytynyt mitään pensasmustikkapuskistakaan, huoh..."

"Sitten ois aika ottaa pienet spurtit ympäri pihan."

"Kovempaa, kovempaa!"

"Eiköhän tämä ollut tässä. Hyvää loppukesää vaan kaikille!"

 Iloista keskiviikkoa!

Kasvihuoneessa

Tämä on ensimmäinen kokonainen kesä, kun olen saanut paneutua kunnolla kasvihuoneviljelyn maailmaan. Viime vuonna loppukesästä ehdin saada siitä pienen maistiaisen, mutta viime kuukaudet ovat olleet harrasta opettelua ja asiaan perehtymistä. Nyt kesän kallistuessa loppupuolelle voin vihdoin tyytyväisenä todeta, että onnistumisia on tullut monessa asiassa, vaikka toki kaikki ei ihan nappiin mennytkään. Tomaatteja ja kurkkuja on viime aikoina tullut riittävästi täyttämään perheemme tarpeet ja viime päivinä olen jo "joutunut" turvautumaan kurkkupikkelsin tekoon, sillä satoa on tullut niin paljon. Myös tomaattien kohdalla näyttää siltä, että pian kypsiä on enemmän kuin ehdimme syödä, joten erilaisia hilloke- yms. reseptejä olen jo alustavasti silmäillyt.

Vesimelonit kasvavat hyllyille nostetuilla tarjottimilla.

Siemenestä kasvattamassani ananaskirsikastakin on tulossa maistiaisia.

Kasvihuonekurkku 'Iznik F1' on tehnyt hyvän satoa jo pitkään.

Etualalla kirsikkatomaattia 'Sweet Million F1', taustalla kypsymässä kasvihuonetomaatti 'Indigo Rose'.

Kasvihuonetomaatti 'Tigerella' tekee raidallisia tomaatteja.

Maissin tähkät pullistuvat lupaavasti.

Suurin ongelma kasvihuoneessamme ovat tänä kesänä olleet kirvat, jotka hyökkäsivät runsaslukuisina chilien ja paprikojen kimppuun. Ahkerista torjuntayrityksistäni huolimatta ne mellestivät, kunnes sitten yhtäkkiä hävisivät itsestään kovien helteiden aikana. Kirvatuhojen vuoksi osa paprikoista on pahasti myöhässä. Chilit ovat jo tuottaneet jonkin verran satoa.

Chili 'Jalapeno M'

Chili 'Jamaican Bell'

Chileistä 'Hungarian Yellow Wax Hot' ja 'De Cayenne' (Ring O Fire) on riittänyt jo moneen ruokaan ja pian täytyy näitäkin ryhtyä säilömään talven varalle.

Mitkä ovat sinulla tämän kesän suurimmat onnistumiset kasvihuonekasvien suhteen? Entä tuliko epäonnistumisia?

Suloista alkanutta viikkoa!

Hunajan sadonkorjuu

Tässä kuussa meillä on ollut monia kiehtovia ja riemastuttavia päiviä, kun mies on käynyt keräämässä mehiläispesiltä hunajakehiä. On ollut jännittävää nähdä, minkä verran hunajaa on kesän aikana tullut, ja miten määrät ovat vaihdelleet eri paikoissa sijaitsevien pesien välillä. Yksi pesä tuottaa hunajaa keskimäärin 30-35 kg kesän aikana, mutta parhaimmissa paikoissa voi olla jopa 100 kg:n pesiä. Meillä hunajaa tuli noin 20kg/pesä, mutta saimme pesät vasta juhannuksen seutuna, joten emme ehtineet heti kauden alusta mukaan. Niinpä tämäkin on tosi hyvä määrä, sillä yksi vaihtoehto olisi ollut, ettei hunajaa olisi välttämättä ehtinyt tulla vielä lainkaan. Mehiläisten täytyy nimittäin aluksi tehdä mehiläisvahalevyyn kennorakenne, jonka jälkeen ne vasta voivat kerätä siihen hunajaa.

Valmis kehä, jossa vaaleat alueet ovat mehiläisvahalla peitettyä hunajakennorakennetta. Edessä vielä peittämätöntä kennoa.

Peittämättömissä kennoissa näkyy hunajaa.

Me viemme hunajakennot suoraan lähistöllä olevalle hunajayritykselle lingottavaksi ja eteenpäin jalostettavaksi. Tätä valmista hunajaa saamme sitten lunastaa omaan käyttöön haluamamme määrän. Yksi kennoista oli kuitenkin sen verran painava, että nostettaessa se hajosi valuttaen hunajaa kaikkialle. Vaikka syntynyt sotku aluksi harmitti, lopulta tässä oli se hyvä puoli, että pääsimme maistamaan juuri pesästä otettua hunajaa, ja se kyllä on aivan uskomattoman hyvää.

Tässä sitä on: omaa hunajaa!

Kun pesistä haetaan hunajat, tilalle laitetaan sokerilientä, jonka turvin mehiläiset pärjäävät talven yli. Meilläkin tuota lientä on viime aikoina valmistettu urakalla, sillä sitä laitetaan noin 25 litraa/pesä. Nyt ensimmäinen talviruokintakierros on tehty, ja lähiviikkoina on vielä toinen kierros edessä. Sokeriliemi viedään pesälle kahdessa erässä, sillä mehiläiset keräävät sitä kennostoihin, mutta samalla kennostoissa täytyy säilyä tilaa munintaa varten. Jakamalla liemen vieminen useampaan kertaan pystytään varmistamaan paremmin, että munintatilaa on riittävästi.

Näitä sokeriliemikanistereita meillä on nyt täytetty ja kuljetettu pesille kymmeniä.

Puutarhassamme mehiläiset ovat tällä hetkellä todella innostuneita pioniunikoista. Myös auringonkukat, värimintut, sikuri ja etelänruusuruoho ovat niiden suosiossa.

Kerään mehiläisiin ja mehiläistarhaukseen liittyvän tietopaketin kasaan syksymmällä vastaten samalla jo esittämiinne kysymyksiin. Niitä ehtii hyvin esittää edelleenkin, joten jos mieltäsi askarruttaa jokin mehiläisiin liittyvä asia, kysy ihmeessä!:)

Rentouttavaa viikonloppua!

Mansikkamaa mataliin laatikoihin

Olemme jo useamman vuoden haaveilleet omasta mansikkamaasta, mutta jotenkin kesäisin on ollut aina niin paljon muuta tekemistä puutarhassa, että sen perustaminen on jäänyt. Tälle kesällekään sitä ei ollut vielä suunnitelmissa, vaan ajatus oli, että ensi kesänä olisi vihdoin sen vuoro. Eräänä viikonloppuna lähdimme koko perhe pyöräretkelle keskustaan ja piipahdimme samalla paikallisessa puutarhamyymälässä, jossa mansikan pikkutaimet ('Polka' ja 'Bounty') olivat vain 20 senttiä/kpl. Pitihän niitä sitten ostaa aluksi 40 kappaletta ja myöhemmin mies kävi hakemassa vielä toiset 40 lisää. 

Mansikkamaan perustaminen on osittain meillä siirtynyt senkin vuoksi, että sille on ollut vaikea löytää hyvää paikkaa. Paikkaa, joka olisi tarpeeksi aurinkoinen, muttei kuitenkaan ihan keskellä takapihan nurmikenttää, jotta tilaa jäisi lasten peleille ja leikeille. Nyt, kun taimet olivat jo valmiina, oli pakko ryhtyä paneutumaan asiaan kunnolla, ja lopulta paikaksi valikoitui Kukkivan Penkin takana oleva nurmialue. Tuo kohta on ollut harmillista, vaikeasti hyödynnettävää "hukka-aluetta", sillä se on vain 1.5 metriä leveä ja rajautuu toiselta puolelta toiseen Rinnepenkkiin. 

Poistettuani nurmikon mies rakensi matalat istutuslaatikot ja kaivoi vielä pohjamaata pois, jotta multatila olisi riittävän syvä. Yksi mansikkalaatikoista tulee lisäksi kasvihuoneen viereen. Laatikoiden väliin tein hiekkapolut, joihin upotin talvella Teneriffalta tuomamme metalliset karhun tassunjäljet.

Pieni mansikkamaamme. Kasvihuoneen vieressä näkyy vielä yksi mansikkalaatikko, joka ei ole ehtinyt saada maalipintaa. Oikealle jäävän omenapuurivistön alla minulla on toinen projekti kesken.

Lapsista nämä tassunjäljet ovat erityisen hauskat. 2-vuotias nuorimmaisemme kertoo aina kaikille kylään tuleville, että pihallamme on käynyt karhu etsimässä mansikoita.

Portailta katsottuna mansikkamaa sulautuu mielestäni paikalleen tosi kivasti, ihan kuin sen olisi aina kuulunutkin olla juuri tuossa.

Laatikoihin on tulossa vielä myöhemmin kaaret harsojen/suojaverkkojen asettamista varten. Tänä vuonna marjoja tosin ei ole tulossa, joten reiät kaaria varten ehtii porata ensi kesänäkin. Jos sinulla on hyviä vinkkejä mansikan kotiviljelyyn, otan niitä mielelläni vastaan!:)

Kivaa loppuviikkoa!

Loppukesän kukkijoita

Tänä poikkeuksellisen kuivana ja kuumana kesänä suuri osa kasveista on kukkinut etuajassa. Siitä huolimatta kauniita kukkijoita riittää edelleen. Värimintut ilahduttavat pitkään ja syysleimujen kukinta on meilläkin vihdoin alkanut. Osa kasveista taas on aloittamassa uusintakierrosta, mm. ruotsinköynnöskuusama ja pikkusyreeni 'Palibin'. Tervetuloa mukaan puutarhakierrokselle kurkkaamaan loppukesän kukkijoitamme!:)

Puulilja 'Pink Palace' ja syysleimu 'Europa' ovat mielestäni ihastuttava yhdistelmä Kohopenkissä.

Porraspenkissä kukassa on mm. syyshortensia 'Grandiflora'. Taustalla Kohopenkki puuliljoineen. Maatrampoliini kätkeytyy hyvin Kohopenkin taakse.

Porraspenkin ohotanmaruna 'Nana' hehkuu auringossa upean hopeisena.

Ohotanmaruna 'Nana'

Syyshortensia 'Grandiflora'

Kaaripenkissä kukassa ovat mm. värimintut, puuliljat ja kuunliljat.

Kaaripenkin väriminttu 'Fireball' on kukkinut jo muutaman viikon ja nyt mukaan ovat liittymässä myös syysleimu 'Laura', punatähkä ja pikkusyreeni 'Palibin'

Syysleimu 'Laura'

Kaaripenkiltä talolle päin

Istutuslaatikossa kukkii mm. kerrottu isoauringonkukka 'Teddy Bear'

Omenapuut tuottavat tänä vuonna satoa jo kivasti. 'Pirja' on kypsyttänyt satonsa, Punakaneli, Vuokko ja Huvitus näyttävät kypsyvän vähän myöhemmin.

Istutuslaatikoilta talolle päin. Portailla kukkivat nyt pelargoniat kauniisti. Rinnepenkit peittyvät vihreän eri sävyihin mm. tuivioiden, kääpiövuorimäntyjen ja lamohietakirsikan ansiosta.

Moni kasvi on meillä vasta aloittelemassa kukintaansa, joten kaunista, värikästä katseltavaa on luvassa vielä jatkossakin. Alkukesällä luonnon oltua niin paljon edellä tavanomaista aikatauluaan tuli mietittyä, kukkiiko elokuussa enää mikään, mutta onneksi osa kasveista näyttää pysyvän lämpimistä säistä huolimatta normaalissa kukinta-ajassaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa!