Merkityksellinen puu -haaste

Sain Kruunu Vuokolta kauniista Puutarhan Lumo -blogista ja Nilalta elämänmakuisesta Lappalainen etelässä -blogista tämän koskettavan haasteen, joka on ihanan Parasta aikaa -blogin Tarjan alulle laittama. Kiitos tästä! Puun päivän (27.9.) kunniaksi aloitetun haasteen tarkoitus on kertoa itselle merkityksellisestä tai kauniista puusta.

Suuret koivut ja tuuheat pihlajat hallitsevat tonttimme takaosaa.

Mietin pitkään, mitä tähän haasteeseen vastaisin. Meillä on puutarhassamme suuria, kauniita koivuja ja komeita pihlajia, jotka etenkin näin syksyisin ruska-asussaan kuuluvat suosikkeihini. Lisäksi löytyy näyttävä, suuri tuija, joka on jäänyt liiankin vähälle huomiolle. Itse istuttamiani puita puutarhassamme ovat lähinnä omena-, päärynä-, kirsikka- ja luumupuut sekä pienet havupuut. Pidän näistä kaikista todella paljon, mutta mikään niistä ei nouse ylitse muiden eikä niistä mihinkään liity mitään erityistä tarinaa. Niinpä kerronkin erään hopeakuusen tarinan.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten isäni vanhemmat ostivat pienen hopeakuusen taimen ensimmäisen lapsenlapsensa, minun, kastejuhlaani varten. Suloinen, tuuhea pikkupuu istutettiin aurinkoisena heinäkuun päivänä kastejuhlan yhteydessä isovanhempieni rivitaloasunnon huolella vaalittuun puutarhaan. Kauniin seremonian päätteeksi puu sai juurilleen jäljelle jääneet kasteveden pisarat.

Mummolan pihalla

Puu kasvoi ja komistui, ja tuli päivä, jolloin todettiin, että sen on aika siirtyä tilavampaan paikkaan kasvamaan. Isovanhempani kaivoivat puun ylös ja kuljettivat sen kesämökilleen, jonne se istutettiin mäntyvaltaiselle tontille keskeisen pihapolun viereen. Hopeakuuseni kotiutui sinne hyvin ja jatkoi hyvin kasvuaan. 

Parikymmentä vuotta sitten minun ja kuuseni tiet kuitenkin erkanivat. Isäni kuoleman jälkeen isovanhempani möivät kesämökin, sillä kukaan ei enää pystynyt siellä käymään kaikkien mökkiin liittyneiden muistojen takia. Sen jälkeen en hopeakuustani ole nähnyt, enkä itse asiassa edes tiedä, onko sitä enää, mutta sen muistoa kannan mukanani. 

Tämän lyhyen tarinan kirjoittaminen ei itse asiassa ollut helppoa, vaikka kaikista näistä tapahtumista on jo aikaa. Halusin silti jakaa tarinan kanssanne, sillä juuri tämä puu on minulle erityinen. Puu on ajoittain ollut mielessäni, ja olen toisinaan miettinyt, kuinka olisi kiva tietää, mitä sille kuuluu, onko se vielä paikallaan. Olen suunnitellut hankkivani jonakin päivänä tämän puun muiston kunniaksi omaan puutarhaamme hopeakuusen, tosin todennäköisesti jonkin kääpiömallisen.

Tämä haaste on kiertänyt jo monessa blogissa. Laitan sen vielä eteenpäin seuraaville tärkeille blogiystävilleni (napatkaa haaste mukaanne, jos ette vielä ole siihen vastanneet :) )
- Reetalle Kasvin paikka -blogista
- Keijunkukkaselle Keijunkukkaset-blogista
- Hilleville Maatiaiskanasen elämää -blogista

Tässä vielä kertauksena haasteen ohjeet:

- kerro itsellesi merkityksellisestä tai kauniista puusta

- kerro, kuka sinut haastoi

- haasta mukaan mukaan kolme tai useampaa blogiystävääsi

Valoa uuteen viikkoosi!

Puutarhan ruskaa

Tänä vuonna ruska ei ole ollut parhaimmillaan ainakaan täälläpäin. Esimerkiksi pihamme pihlajat eivät saavuttaneet lainkaan räiskyvän oranssia syysväriään, vaan lehdet rusehtuivat ja putosivat nopeasti. Myös koivut varistivat lehtensä nopeasti, joten niidenkään yleensä niin kauniin kullankeltaisesta syysasusta emme ehtineet nauttia pitkään. Siltikin upeaa värien leikkiä löytyy myös meidän puutarhastamme.

Terassin vieressä oleva Pensasryhmä loistaa syksyllä eri väreissä. Edessä purppurahappomarja "Admiration", alhaalla vasemmalla suikerovihma, taustalla punaiseen pukeutunut keltajapaninangervo "Goldflame" ja keltaisena hehkuva pikkujasmike "Snowbelle".

Keltajapaninangervo "Goldflame"

Maksaruohotkin sävyttyvät hennon vaaleanpunaisella.

Aamukasteinen viiruhelpi kellastuu vähitellen.

Tätä yhdistelmää rakastan! Marja-aronia ja sininen ruiskaunokki olivat kaunis pari vielä reilu viikko sitten. Nyt aronia on jo pudottanut lehtensä, ja viimeiset ruiskaunokit ovat joutuneet pakkasen puraisemiksi.

Kultaherukka on värjännyt hauskasti ainoastaan lehtien kärjet syvän punaisiksi.

Mongolianvaahteran syysasu on mielestäni yksi kauneimmista.

Korallikanukka

Raja-aitana yhdellä reunalla olevan isotuomipihlajan kirkkaankeltaiset lehdet loistavat kilpaa auringon kanssa.

Kirsikkasorvarinpensaan siemenkodat ovat uskomattoman koristeelliset.

 Värikästä viikonloppua!

Lokakuun kukkijoita, osa 3

Viikonloppuna oli täällä ensimmäiset pakkasyöt ja ne jättivät jälkensä jo osaan kasveista. Pakkasöitä on luvattu ainakin koko ensi viikko ja päivälämpötilojenkin on ennustettu jäävän korkeintaan pariin lämpöasteeseen, joten monien kasvien maanpäällisten osien tuho on vääjäämättä koittanut. Kävin perjantaina keräämässä puutarhasta suurimman osan kukista ja nupuista sisälle maljakkoon vielä hetkeksi ilahduttamaan. Tuo perjantainen kimppu jäi tämän vuoden viimeiseksi oman puutarhan materiaaleista tehdyksi kimpuksi. Tässä viime viikolta kuvakimara vielä viimeisistä lokakuun kukkijoista.

Ruotsinköynnöskuusama ehti kuin ehtikin kukkaan terassin vieressä Kivikkokasvialueen läheisyydessä.

Rinnepenkissä punakukkainen, nimetön maksaruoho on viimeisenä kukintavuorossa.

Vaaleanpunainen tuoksuherne teki yhteen haaraan violetteja kukkia.

Viimeiset kehäkukat pelastin pakkaselta keittiön pöydälle maljakkoon.

Kosmoskukkakin ehti vastoin ennakkoluulojani kukkaan kasvihuoneessa.

Syysleimu "Europa" oli tänä vuonna auttamattoman myöhässä. Vain muutama kukka ehti ulkona aueta, mutta onneksi se sopii hyvin myös leikoksi ja nuput avautuvat sisällä maljakossa.

Pensashanhikki "Pink Paradise"

Kirjoangervon kukinta on kestänyt pitkään.

Nyt on tämä kasvukausi takana ja ajatukset ovat jo suuntautuneet kohti tulevaa. Viikonloppuna tein hyötykasvien syyskylvöt, ja ensimmäiset piirustukset ja hahmotelmat ensi kesän projekteista on valmiina. Nyt on hyvä aika hengähtää hetkeksi puutarhapuuhista. Toisaalta esikasvatuskauden alkuun ei enää ole montaa kuukautta. ;)

Leppoisaa lokakuun loppua!

Lokakuun kukkijoita, osa 2

Vielä lokakuussakin puutarhasta löytyy suloisia kukkijoita yllättävän runsaasti, kuten alkuviikosta kirjoitin. Tämä postaus on jatkoa edelliselle ja omistettu Kolmiopenkin tämänhetkisille kaunottarille.

Siperianunikko kukki keski- ja loppukesällä vaaleankeltaisin kukin, nyt se on omituisesti muuttanut väriä ja  ilahduttaa kauniin oransseilla ja valkeilla kukilla.

Näkymää Kolmiopenkin takaa Sydänpolulle päin. Etualalla kuunliljoja, vasemmalla espanjankurjenpolvi "Wargrave Pink", jonka takana rohtosormustinkukkakin vielä avaa uusia nuppuja. Oikealla siperianunikko ja sen takana mm. nepalinhanhikki.

Siperianunikko

Kääpiöjaloangervo "Pumila" on vasta aloittamassa kukintaansa.

Sulkajaloangervo "Sprite"

Espanjankurjenpolvi "Wargrave Pink" ei avaa kukkiaan enää kokonaan auki, vaan nuokuttaa niitä suloisen kellomaisesti.

Nepalinhanhikki kukoistaa yhä kauniisti ja uusia nuppujakin olisi vielä runsaasti.

Viereisessä O-penkissä kukassa on enää ainoastaan sinipiikkiputki.

Viikonlopuksi on luvattu pakkasia, joten eiköhän tämän kasvukauden kukinta ala vähitellen olemaan tässä. Toisaalta on ihan mukavaakin siirtyä vähitellen kunnolla syystunnelmiin ja luopua viimeisistäkin kesästä muistuttajista. Vihonviimeiset kukkijat kerään vielä kokoon ensi maanantain postaukseen.

Tunnelmallista viikonloppua!

Lokakuun kukkijoita, osa 1

Viimeisimmät sitkeät kukkijat sinnittelevät vielä puutarhassamme ja tuovat iloisia väripilkkuja ruskan sävyttämään maisemaan. Kukkakimppuaineksia on viime viikkoina riittänyt hienosti, ja olenkin viikoittain pari kimppua käynyt tekemässä. Liljat ja päivänliljat pelastin sisälle maljakkoon, sillä nuput eivät tahtoneet ulkona enää aueta. Miekkalilja tekee nuppuja vasta nyt, joten todennäköisesti sekin päätyy vielä sisälle maljakkoon.

Ajattelin tehdä enää yhden postauksen näistä ihanista syksyn kukkijoista. Kierreltyäni puutarhassa kameran kanssa ja katseltuani kuvasaalista tietokoneelta, huomasin, että kukkijoita onkin niin paljon, että näistä tuleekin nyt parin-kolmen postauksen sarja. Jotenkin nuo kukat häviävät tuonne ruskan sekaan niin, etten tajunnut, että näin paljon suloisia kukkijoita löytyy vielä. :)

Juurakosta keväällä kasvattamani törmäkukka ehti sittenkin kukkaan Kaaripenkissä.

Kaaripenkin keskiosassa kukkivat viimeiset myskimalvat, punatähkä, pikkusyreeni ja väriminttu.

Valkoiseen myskimalvaan on ilmestynyt myös muutamia yksittäisiä hennon vaaleanpunaisia kukkia.

Punatähkä

Kaaripenkissä syysleimu "Laura" on tänä vuonna todella myöhässä ja vasta aloittelee kukintaansa.

Kivimuurissa uutta kierrosta kukkii kaukasianpitkäpalko "Little Treasure Deep Pink".

Sydänpolun lähellä tarhaviinikärhöt "Etoile Violette" ja "Madame Julia Correvon" jaksavat vielä kukkia. Vasemmalla toisen köynnöstuen alaosassa kukkii loistokärhö "Jackmanii Purpurea".

Tarhaviinikärhö "Etoile Violette"

Sydänpolun portilla tarhalyhtykärhö "Princess Diana" tekee edelleen kukkia, mutta ne ovat vaaleampia kuin vielä kuukausi sitten.

Sydänpolulla alppiruusu "Cunningham´s White" virittyi kukkaan vasta nyt. Vähän huolestuttaa, miten se ehtii varustautua talveen. Edessä vasemmalla rönsyakankaali "Burgundy Glow", oikealla alhaalla nukkekanerva "Mermaid" ja sen takana suokukka "Blue Ice".

Blogini löytyy nykyisin myös Instagramista, joten käyhän kurkkaamassa kuvia myös sieltä! Päivitän kuvia sinne tiheämpään kuin tänne blogin puolelle, vaikka osa kuvista toki onkin samoja. :)

Iloisia päiviä uuteen viikkoosi!

Kirjaesittely: Pellavasydän ja käpykranssi

Nyt on luonto ja puutarha täynnä ihanaa materiaalia askarteluun ja monenlaiseen näpertelyyn. Sainkin Gummerukselta esiteltäväksi kirjan Pellavasydän ja käpykranssi, Koristeita luonnon materiaaleista (Tiina Rinne, 2017, Gummerus, 214 sivua). Suurkiitos kirjasta Gummerukselle!

Kirja koostuu kahdestatoista luvusta, joista jokaisessa käsitellään eri luonnonmateriaaleja. Kirjassa työstettäviä aineksia ovat tuohi, pajut ja köynnökset, betoni, varvut ja risut, puu, kävyt, sammal ja jäkälä, havut, lumi ja jää sekä puutarhan erilaiset koriste- ja hyötykasvit. Erilaisia, yksityiskohtaisia ohjeita on lähes 200 ja jokaisesta käsityöstä on myös valokuva lopputuloksesta.

Pellavasydän ja käpykranssi on pullollaan toinen toistaan kekseliäämpiä ja kauniimpia käsityöohjeita, joista osa sopii kaltaisilleni aloittelijoille ja osa taas tarjoaa vähän enemmän haastetta. Ohjeet ovat työvaiheiden numeroinnin ansiosta erittäin selkeät ja napakat, ja kauniit kuvat valmiista töistä kannustavat kokeilemaan. Tämän kirjan jälkeen lähiluontoa katsoo eri silmin, sillä mielessä pyörii pakostikin, mitä kaikkea ihanaa kotiin ja puutarhaan eri luonnon antimista voisi saada.

Rentouttavaa viikonloppua!

Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta

Sain Maatiaiskanasen elämää -blogista tämän hauskan haasteen, jossa tarkoitus on muistella kuluneen kasvukauden ihanimpia hetkiä ja jakaa niistä viisi täällä blogissa. Tällaiset haasteet ovat mukavia, sillä näiden myötä tulee hetkeksi arjen keskellä pysähdyttyä miettimään kaikkea kaunista, hyvää ja ihanaa, mitä on ollut. Siispä tuumasta toimeen! Mainittakoon vielä, että listani ei ole paremmuusjärjestyksessä. :)

1. Kasvihuoneen valmistuminen

Tätä ei tarvinne perustella! :D Pitkäaikainen unelmani kävi vihdoin toteen, ja sain kauniin, juuri meidän puutarhaamme sopivan kasvihuoneen. Tässä yhteydessä kiitos kuuluu myös Kivikankaalle blogiyhteistyöstä.

Juliana Compact 8.2 -kasvihuone, etualalla Penkissä kaliforniantuliunikkoa, ruiskaunokkeja, rusoikikukkaa ja sinisievikkiä.

2. Perheen kanssa vietetyt puutarhahetket

Nämä ovat varmasti niitä hetkiä, joita tulee muisteltua vielä vuosikymmenten kuluttuakin. Yhdessä tehdyt kylvöt, puutarhan hoitotyöt, sadonkorjuu, makkaran/tikkupullan paistohetket nuotiolla, piknikit takapihalla, pallopelit, piiloleikit yms. ovat niitä arjen kohokohtia, joista täytyy muistaa olla kiitollinen.

Maaliskuussa laitettiin lasten kanssa versoamaan herneitä.

3. Oma sato

Istutuslaatikot olivat meillä tänä vuonna käytössä ensimmäistä kesää, ja niistä saatu sato sai hymyn huulille monta monituista kertaa. Myös lapset hullaantuivat itsekasvatetuista kasviksista ja rouskuttivat nauriita, palsternakkaa, herneitä ja monia muita ennen näkemättömällä ilolla, vaikka he kasviksista tykkäävät muutenkin kyllä kovasti.

Istutuslaatikoissa kasvoi tänä kesänä mm. tilliä, herneitä, härkä- ja pensaspapuja, mangoldia, palsternakkaa, samettikukkaa, porkkanoita ja salaattia.

4. Puutarhan ihanat kukkijat

Usein aina juuri sillä hetkellä kukkivat kasvit tuntuvat kaikkein kauneimmilta ja ihanimmilta. Niinpä suosikkini vaihtuvatkin kasvukauden edetessä. Kevään ensimmäiset krookukset ja isokevättähdet ovat jotain niin upeaa kurkistellessaan paikoin ohuen lumipeitteenkin kainalosta. Sen jälkeen puutarhan parhaimmistolta tuntuvat eri väreissä loistavat tulppaanit, ja vähitellen suosikit vaihtuvat pionien, rhodojen, ruusujen ja koko perennakirjon ja kesäkukkien kautta liljoihin ja kärhöihin. Näin syksyllä eniten arvostustani osakseen saavat myöhäiset syyskukkijat ja toisaalta ruskan värjäämät kaunottaret. Yksittäisistä kukkijoista parhaiten mieleeni jäivät kuitenkin ehkä tundrapajun vaaleanpunaiset pajunkissat, jotka sulostuttivat puutarhaamme nyt ensimmäistä kertaa.

Krookukset 1.5.2017

Tundrapaju 29.5.2017

Kohopenkin tulppaaneja 15.6.2017

Pioni "Sarah Bernhardt" 28.7.2017

Kaliforniantuliunikko, ruiskaunokki, rusoikikukka ja sinisievikki 12.8.2017

Värililja "Patricia´s Pride" 13.8.2017

Neilikkaruusu "Pink Grootendorst" 25.8.2017

Tarhaviinikärhö "Madame Julia Correvon", taustalla tarhaviinikärhö "Etoile violette" 3.9.2017

 

5. Puutarhan uudet asukit

Tällä kasvukaudella löysin monia pitkään etsimiäni kasveja, joiden saamisesta iloitsen vieläkin. Tähän listalle kuuluvat mm. pähkinäpensas, japaninruusukvitteni, nukkapähkämö, sinipiikkiputki, näsiä, himalajanjalkalehti, himalajanvuokko ja sinikämmen.

Himalajanvuokko

Sinipiikkiputki

Tämän hyvänmielen haasteen heitän eteenpäin upeaa Kukkaiselämää-blogia kirjoittavalle Sadulle, valloittavan Pihakuiskaajan matkassa -blogin Annelille ja aina yhtä ihanan 100% Outdoor -blogin Katille.

Tässä vielä haasteen säännöt:
- Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta (siitä lähtien, kun  esikasvatus-kausi alkoi päättyen tähän hetkeen).
- Kerro postauksessa, keneltä haaste sai alkunsa alunperin.(=Maatiaiskanasen elämää)

 - Kerro, keneltä itse sait haasteen,  ja  lisäksi haasta 3 uutta puutarhaintoilijaa mukaan mukaviin muisteloihin. <3

Iloa ja hauskoja hetkiä alkavaan viikkoosi!