maanantai 30. lokakuuta 2017

Merkityksellinen puu -haaste

Sain Kruunu Vuokolta kauniista Puutarhan Lumo -blogista ja Nilalta elämänmakuisesta Lappalainen etelässä -blogista tämän koskettavan haasteen, joka on ihanan Parasta aikaa -blogin Tarjan alulle laittama. Kiitos tästä! Puun päivän (27.9.) kunniaksi aloitetun haasteen tarkoitus on kertoa itselle merkityksellisestä tai kauniista puusta.

Suuret koivut ja tuuheat pihlajat hallitsevat tonttimme takaosaa.

Mietin pitkään, mitä tähän haasteeseen vastaisin. Meillä on puutarhassamme suuria, kauniita koivuja ja komeita pihlajia, jotka etenkin näin syksyisin ruska-asussaan kuuluvat suosikkeihini. Lisäksi löytyy näyttävä, suuri tuija, joka on jäänyt liiankin vähälle huomiolle. Itse istuttamiani puita puutarhassamme ovat lähinnä omena-, päärynä-, kirsikka- ja luumupuut sekä pienet havupuut. Pidän näistä kaikista todella paljon, mutta mikään niistä ei nouse ylitse muiden eikä niistä mihinkään liity mitään erityistä tarinaa. Niinpä kerronkin erään hopeakuusen tarinan.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten isäni vanhemmat ostivat pienen hopeakuusen taimen ensimmäisen lapsenlapsensa, minun, kastejuhlaani varten. Suloinen, tuuhea pikkupuu istutettiin aurinkoisena heinäkuun päivänä kastejuhlan yhteydessä isovanhempieni rivitaloasunnon huolella vaalittuun puutarhaan. Kauniin seremonian päätteeksi puu sai juurilleen jäljelle jääneet kasteveden pisarat.

Mummolan pihalla

Puu kasvoi ja komistui, ja tuli päivä, jolloin todettiin, että sen on aika siirtyä tilavampaan paikkaan kasvamaan. Isovanhempani kaivoivat puun ylös ja kuljettivat sen kesämökilleen, jonne se istutettiin mäntyvaltaiselle tontille keskeisen pihapolun viereen. Hopeakuuseni kotiutui sinne hyvin ja jatkoi hyvin kasvuaan. 

Parikymmentä vuotta sitten minun ja kuuseni tiet kuitenkin erkanivat. Isäni kuoleman jälkeen isovanhempani möivät kesämökin, sillä kukaan ei enää pystynyt siellä käymään kaikkien mökkiin liittyneiden muistojen takia. Sen jälkeen en hopeakuustani ole nähnyt, enkä itse asiassa edes tiedä, onko sitä enää, mutta sen muistoa kannan mukanani. 

Tämän lyhyen tarinan kirjoittaminen ei itse asiassa ollut helppoa, vaikka kaikista näistä tapahtumista on jo aikaa. Halusin silti jakaa tarinan kanssanne, sillä juuri tämä puu on minulle erityinen. Puu on ajoittain ollut mielessäni, ja olen toisinaan miettinyt, kuinka olisi kiva tietää, mitä sille kuuluu, onko se vielä paikallaan. Olen suunnitellut hankkivani jonakin päivänä tämän puun muiston kunniaksi omaan puutarhaamme hopeakuusen, tosin todennäköisesti jonkin kääpiömallisen.

Tämä haaste on kiertänyt jo monessa blogissa. Laitan sen vielä eteenpäin seuraaville tärkeille blogiystävilleni (napatkaa haaste mukaanne, jos ette vielä ole siihen vastanneet :) )
- Reetalle Kasvin paikka -blogista
- Keijunkukkaselle Keijunkukkaset-blogista
- Hilleville Maatiaiskanasen elämää -blogista


Tässä vielä kertauksena haasteen ohjeet:
- kerro itsellesi merkityksellisestä tai kauniista puusta
- kerro, kuka sinut haastoi
- haasta mukaan mukaan kolme tai useampaa blogiystävääsi

Valoa uuteen viikkoosi!

32 kommenttia:

  1. Hieno ja koskettava tarina.

    VastaaPoista
  2. Voi mikä postaus! Todella koskettava *halaa*
    Kiitos haasteesta, tartun siihen :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos sinulle että otit haasteen vastaan. Ihana ja koskettava tarina. Oletko ajatellut tai onko sinulla mahdollisuutta palata katsomaan puutasi. Se on varmasti paikallaan ja uudet omistajat voivat olla mielissään ja näkevät kuusen aivan uudessa valossa. Kertovat ehkä itse edelleen tämän sinun tarinasi ja näin se jatkuisi ja eläisi ties mihin asti. Voisit ottaa siitä kuvan ja postata sen meillekkin nähtäväksi. Tämä tuli vain itselle mieleen ja silmät ihan kostuivat. Hyvää alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En itse asiassa tiedä, olisiko siellä mahdollista joskus käydä. Täytyy miettiä tuota. Hyvää viikkoa sinullekin!

      Poista
  4. Kaunis muisto. Toivon, että vielä näkisit kuusesi. Nilan kommenttiin liittyen, tuli mieleeni, että kenties puusta voisi saada käpyjä ja siemeniä ja jatkaa puun elämää ja tarinaa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo siemenajatus olisikin toteutuessaan ihana. Enpä olisi itse tuota keksinyt. Kiitos sinulle! Täytyy katsoa, jos asian saisi jotenkin järjestymään.

      Poista
  5. Koskettava tarina. Todella merkityksellinen puu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeen vahvan tunnesiteen sitä tpsian on ehtinyt muodostaa puuhun, jonka on nähnyt vain lapsena. Toisaalta tuohon puuhun yhdistyy paljon muita lapsuuteen liittyviä muistoja.

      Poista
  6. Kaunis ja koskettava muisto. Toivottavasti puu on vielä paikallaan ja saat joskus tilaisuuden käydä sitä katsomassa.

    VastaaPoista
  7. Ihana, koskettava puun tarina. <3 Todella kaunis ele istuttaa puu kastejuhlan kunniaksi ja antaa sille virkisteeksi kastevettä. Olisipa hienoa, jos vielä joskus pääsisit näkemään tuon puun! Kiitos haasteesta! Siinä riittääkin pohtimista. Mukavaa uutta viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olisin itse halunnut istuttaa samalla tavalla puut omien lastemme kunniaksi. He ovat kuitenkin syntyneet sellaisina vuodenaikoina, ettei juhlien yhteydessä olisi kyllä istuttaminen onnistunut. Ehkä sitä joskus voisi kuitenkin nimikkopuut silti pihalle laittaa. Mukavaa viikkoa sinullekin!:)

      Poista
  8. Ihana, mieleenpainuva ja hieno tarina sinulle merkityksellisestä ja rakkaasta puusta.
    Kiitos kun tartuit haasteeseen.

    VastaaPoista
  9. Liikuttavan kaunis tarina♥ Mukavaa alkanutta viikkoa sinne♥

    VastaaPoista
  10. Kiitos, että jaoit tämän tarinan kanssamme. Olipa kaunista luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hetken kyllä mietin, pidänkö tämän muiston vain itselläni, mutta päätin sen jakaa ja hyvä niin.

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Näin kirjoitettuna tarinasta tuli jotenkin aiempaa koskettavampi. Ennen en ollut pysähtynyt miettimään puuta ja sen kohtaloa näin tarkoin.

      Poista
  12. Minä niin tunnen tarinasi sydämessäni.<3 Tuo kuva on suloinen. Surullista, että et enää näe puuta. Vaalin kuin kultaa vanhaa omenapuuta, joka kasvaa vielä mummulamme pihalla.Sama puu näkyy taustalla, kun taaperran juuri kävelemään oppineena vanhassa mustavalkoisessa valokuvassa.Puu on ylikasvanut, sammaloitunut ja tekee pienenpieniä omenoita, jotka eivät kelpaa kuin eläimille, mutta minusta se on maailman kaunein puu. :)Omille lapsilleni istutin pienet koivuntaimet samalle pihalle tänä kesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista kommentistasi! Voin uskoa, kuinka tärkeä tuo puu on sinulle. Minäkin olen miettinyt, että omille lapsilleni voisin istuttaa omat puut puutarhamme.

      Poista
  13. Hieno idea istuttaa lapselle nimikkopuu 🌳💚
    Siitä syntyy parhaassa tapauksessa ihan erityinen suhde luontoon.
    Ehkä lapsesta kasvaa puutarhuri 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti sillä tosiaan on vaikutusta, jos jo pienestä pitäen pihaan liittyy jokin erityismerkitys.

      Poista

Kiva, kun kävit sivuillani. Kommenttisi piristävät päivääni. Kiitos niistä!