maanantai 7. marraskuuta 2022

Unelmana omavaraisempi elämä: Omavaraistelijan erikoistaitoja

Tänään kirjoitellaan taas omavaraisuusaiheisen yhteispostaussarjan merkeissä. Nyt marraskuussa aiheena ovat omavaraistelijan erikoistaidot. Näitä postauksia koordinoivat Tsajut ja Korkeala.

Omavaraisteluun kuuluvat monenlaiset taidot erilaisista puutarhatöistä, suunnittelusta sekä sadon hyödyntämisestä ja säilömisestä lähtien. Lisäksi sienestys ja marjastus kuuluvat melko perustaitoihin. Myös monenlaiset kädentaidot ovat hyödyksi. Itse tykkään mm. virkata ja neuloa ja ompelukonekin löytyy käsitöitä varten. Mies taas nikkaroi ja rakentaa monenlaista. Meillä vähän erikoisempana taitona on mehiläistarhaus, mutta en ehkä sitäkään ajattele varsinaisena erikoistaitona. Yksi asia, mitä siihen liittyen kuitenkin haluaisimme oppia tekemään, ovat aivan alusta asti itse tehdyt kynttilät. Kehäthän toimitamme lingottavaksi hunaja-alan yritykselle, joten suurin osa mehiläisvahoistamme menee sinne. Kuitenkin meillä muutamia kehiä rikkoutuu aina vuosittain ja näistä olemme keränneet hunajakennoston pinnalta mehiläisvahat talteen. Myös rikkoutuneet kennostot ja pohjukkeet voi hyödyntää kynttilöiden tekemiseen. Nyt vihdoin talven aikana meillä olisi tarkoitus tästä omasta mehiläisvahasta opetella mehiläisvahakynttilöiden tekemistä. Kaikki tarvikkeetkin meillä on jo valmiiksi hankittuina, mutta tähän asti esteenä on ollut ajanpuute. Nyt marraskuussa pihatöiden käytyä jo melko vähiin varmasti aikaa löytyykin tämän taidon opettelemiseen. Postailen tästä vielä myöhemin lisää, kunhan pääsemme asian kanssa eteenpäin.


Kehässä oleva pohjuke, hunajaa sisältävä kennosto ja kennoston päällä kuvassa vaaleana näkyvä massa ovat mehiläisvahaa, josta voi tehdä kynttilöitä.


Tähän loppuun kirjoittelen vielä lyhyesti omavaraisuuskuulumisiamme. Omaa satoa olen kerännyt puutarhasta vielä viime viikkoinakin. Mm. mangoldia, parsakaalia ja maa-artisokkaa on riittänyt edelleen. Sienestämässäkin olemme edelleen käyneet. Mökkipalstan kasvimaata olemme laajentaneet jo valmiiksi ensi kevättä varten. Talvivalkosipulinkynsiä jo istutinkin sinne ja siirsin omasta puutarhasta  ilmasipulia. Myös raivaushommissa olemme palstoilla käyneet ja lähiaikoina olisi tarkoitus käydä hakemassa mökkipalstalta kuusenhavuja mm. kransseja varten.

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheeseen yhteispostaussarjaan liittyen:

- Lokakuu: Tunnelmia sadonkorjuun jälkeen
- Syyskuu: Hävikin vähentämistä
- Elokuu: Puutarhamme maatiaiskasveja
- Heinäkuu: Paras säilöntäohjeeni
- Kesäkuu: Villiyrttisuosikkejani
- Toukokuu: Inspiraatiota omaan puutarhaan
- Huhtikuu: Kasvimaan TOP5
- Maaliskuu: Miten lisätä omavaraisuutta?
- Helmikuu: Mehiläistarhausta - mehiläistarhaajan vuosi
- Tammikuu: Suunnitelmia vuodelle 2022
- Aiempien vuosien omavaraisuussarjan postaukset

Tässä vielä lista muista tämän kuukauden yhteispostaukseen osallistuneista blogeista:

- Vyöhyke 1: Apilankukka, Jovela

- Vyöhyke 2: Sarin Puutarhat, Pilkkeitä Pilpalasta, Kakskulma

- Vyöhyke 3: Tsajut, Evildressmaker, Villa Varmo, Harmaa torppa, Rakkautta ja maanantimia,

- Vyöhyke 7: Korpitalo

 

Tunnelmallista marraskuuta!

9 kommenttia:

  1. Ihanaa, että on omaa mehiläisvahaa, onnea kynttiläprojektiin! Minua taas kiinnostaisi valmistaa siitä esim. omaa lattia/huonekaluvahaa ja muita vanhan talon restauroinnissa ja ylläpidossa tarvittavia aineita, varmaan sitä voisi käyttää kenkävahanakin ym. nahkalaukkujen hoitoon. Ja kotikosmetiikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehiläisvahasta on tosiaan moneksi.:)

      Poista
  2. Oma hunaja olis kyllä huippua! On varmaan kyllä ihan oma juttunsa... Onko ollut ongelmia karhujen kanssa, pyrkivätkö samoille apajille...😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karhujen kanssa ei meillä onneksi ole ollut vielä ongelmia, mutta tiedossa on, että yhden tarhan lähistöllä karhuja liikkuu.

      Poista
  3. Se ajan puutehan se on... ihmettelen, kuinka toiset ehtivät ihan vaikka mitä! 24 tuntia meidän kaikkien vuorokaudessa tietysti on, omat tuntini tuntuvat useimmiten valuvan ihan jonnekin vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kirjoittajahan oli Marika Pilpalasta. Kas, kun ei aina huomaa edes nimeään laittaa.

      Poista
    2. Tuo ajanpuute on tuttu juttu! Tuntuu, että aika ei riitä oikein mihinkään, vaikka toisaalta onhan sitä kuitenkin monenlaista ehtinyt silti tehdä.

      Poista

Kiva, kun kävit sivuillani. Kommenttisi piristävät päivääni. Kiitos niistä!