Luonnonkasvit puutarhassa, osa 2/4

Viime viikolla blogissani alkoi postaussarja puutarhamme luonnonkasveista, ja silloin aiheena olivat puuvartiset luonnonkasvit sekä syötävät luonnonkasvit. Tällä kertaa esittelen pääasiassa puutarhamme kukkivia luonnonkasveja. 

Pikkukäenrieska on luontomme pienin liljakasvi.

 

- Pikkukäenrieska: Pikkukäenrieskaa olen siirtänyt meille ystävän puutarhasta. Sitä kasvaa metsäpuutarhan alueella pihlajan juurella parina pienenä mättäänä, mutta toivon sen leviävän ympäröivälle nurmikolle ihanaksi keväiseksi kukkamatoksi.

- Kissankello: Kissankello on levinnyt meille siemenistä, ja sen taimia putkahtaa milloin mistäkin. Pari vuotta sitten, kun perustin "Pikkuniityn", siirsin sinne osan kissankellojen taimista ja lisäksi ripottelin keräämiäni siemeniä. Kuivalla, aurinkoisella paikalla kissankello viihtyy hyvin.

- Valkoapila: Valkoapilaa kasvaa meillä lähinnä nurmikolla, enkä tiedä, onko talon edellinen omistaja kylvänyt sen nurmikon siemensekoituksessa vai onko se peräisin jostakin muualta. Nurmikkoa ajaessaan mies jättää aina nupulla olevat ja kukkivat valkoapilasaarekkeet ajamatta, jotta niistä olisi ravintoa pölyttäjille. Ensi kesänä aion opetella valkoapilan käyttöä myös villiyrttinä.

- Kielo: Kieloa olen siirtänyt puutarhaamme ystävän pihalta, ja se on vähitellen alkanut levitä Tähdenlennon polun takaosassa, jonne olen rajannut sille oman alueensa. Rakastan kielon tuoksua.

- Valkovuokko: Valkovuokkoa löytyy meiltä useita kaupallisia lajikkeita, mutta myös "tavallista" valkovuokkoa, jota olen saanut ystävän pihalta. Tämä luonnon valkovuokko on muodostanut jo kauniin mättään Tähdenlennon polulle, jossa se ilahduttaa keväisin kukinnallaan.

Valkovuokko on kaunis kevätkukkija.

- Metsäkurjenpolvi: Metsäkurjenpolvea kasvaa tonttimme takana olevan metsän rajassa, ja sitä löytyy myös Sydänpolun alueelta, jossa olemme sen antaneet kukkia alppiruusujen alla. Jonkin verran metsäkurjenpolvea myös kitkemme vuosittain, jotta se ei leviäisi ihan kaikkialle metsäpuutarhan alueella. Viime kesänä käytimme ensimmäistä kertaa sen syötäviä kukkia mm. salaateissa ja aiomme hyödyntää niitä jatkossakin.

- Alvejuuri: Alvejuurta kasvoi tonttimme takaosassa jo alunperin, ja olen antanutkin ison osan kasveista olla paikoillaan. Keväisin alvejuurien koristeelliset, kiemuraiset, taivasta kohti kurottelevat versot ovat todella kauniita, ja toisaalta taas kesällä niiden runsaat lehtiruusukkeet ovat komeita metsäpuutarhan katveisilla alueilla.

Alvejuurien koukeroiset versot ovat koristeellisia. Meillä alvejuurien juurella kasvaa ketunleipää, josta kirjoitin tarkemmin edellisessä luonnonkasvipostauksessani.

- Puna-ailakki: Puna-ailakkiakin kasvaa tonttimme takarajalla, josta olen kerännyt sen siemeniä ja kylvänyt "Pikkuniityn" alueelle. Pidän puna-ailakin intensiivisestä kukkien väristä ja sen kukintakin kestää mukavan pitkään. Se on myös pölyttäjien mieleen.

- Metsätähti: Metsätähteä kasvaa tonttimme takana olevassa metsässä, ja jonkin verran sitä löytyy myös Sydänpolun alueelta, jossa se kasvaa lähinnä alppiruusujen alla. Sen herkän kauniit, valkeat kukat ovat ihania.

- Pohjanvanamo: Pohjanvanamo on yksi suosikkiluonnonkukistani, sillä se tuo mieleen lapsuuden kesämökkireissut. Sen hennon vaaleanpunaiset kukat ovat todella kauniit, vaikka pieniä ovatkin, ja niiden tuoksu on aivan hurmaava. Pohjanvanamo kasvaa Kantopuutarhassamme maanpeitekasvina.

Pohjanvanamo

Mitä kukkivia luonnonkasveja sinun puutarhastasi löytyy?

Ihanaa helmikuun alkua!