keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Lukijan toive: Kuuma ja kuiva kesä

Sain äskettäin toiveen, että kertoisin puutarhamme kuluneesta kesästä kuumuuden ja kuivuuden näkökulmasta. Kiitos tästä toiveesta!

Meillä puutarha rajautuu takaosastaan metsään, jossa kulkee pieni puro, ja metsän takana melko lähellä on järvi. Suuret puut varjostavat tontin takaosaa ja estävät kasveja joutumasta kovimman paahteen kohteeksi. Siellä onkin kuumina päivinä aina viileämpää kuin muualla pihallamme. Lisäksi metsäpuutarhamme on perustettu multavaan metsämaahan, joka ei sateettomanakaan kesänä kuivahda ongelmaksi asti. Pitkään jatkunut kuivuus ja kuumuus eivät metsäpuutarhamme puolella juuri näkyneetkään. Kukintavuorot toki olivat vähän aiemmassa kuin yleensä, mutta kaunista kukintaa riitti silti syksyyn asti jatkuen edelleen. 

Tonttimme takaosa rajautuu kolmelta sivulta metsään ja siellä on vehreää kuumana ja kuivanakin kesänä. Kuvassa näkyvä puutarhaletku on viritetty alkukesästä puutarhaamme siirrettyjä mongolianvaahteraa ja pylväspihlajaa varten, joista kerron postauksen loppupuolella vielä lisää. Muuta metsäpuutarhaa ei kesän aikana tarvinut kastella. Kuva on heinäkuulta.

Kasvihuoneen osalta kuumuus oli sen sijaan haasteellisempaa, sillä huone tahtoi päivien kuumimpina hetkinä väkisinkin lämmetä turhan paljon. Meillä on kasvihuoneessa kaksi tuuletusikkunaa, ja lisäksi pidimme heinä-elokuussa kasvarin ovea auki ympäri vuorokauden. Kastelusta täytyi huolehtia tarkemmin ja tiheämmin kuin "tavallisena" kesänä. Hyötytarhamme sen sijaan pärjäsi yllättävän vähällä kastelulla. Muutamia kertoja kesän aikana pisimpinä helle- ja poutajaksoina kastelimme laatikot ja silloin pyrimme kastelemaan ne kunnolla, jotta vesi imeytyisi syvälle puolimetriseen multatilaan. Lavatarhamme on perustettu tiukan savimaan päälle, mikä estää veden solahtamista laatikoista syvemmälle maaperään. Lisäksi käytän viherkatetta ehkäisemään haihtumista. Lavatarha ei kuivuudesta ja kuumuudesta juuri kärsinytkään, vaan satoa tuli hyvin ja satokausi jatkuu edelleen. 
 
Elokuisessa hyötytarhassa riitti kukintaa ja ihanaa satoa.

Myös muut kasvihuoneen ympäristössä olevat istutusalueet ovat savipohjalla, ja esimerkiksi Rinne-, Pikku- ja Isokaaria ei tarvitse kastella lainkaan. Muutenkin meillä monivuotiset, jo aiempina vuosina istutetut kasvit selvisivät takapihan puolella kastelematta tänäkin kesänä. Sen sijaan etupihan puoli on takapihaa haasteellisempi, sillä se on etelään päin, suojaton ja paahteinen paikka. Vehreän Keitaan perustimmekin aiemmin nurmikon tilalle juuri siksi, että nurmikko kulottui alueella aina kesäisin keltaiseksi. Vehreän Keitaan kasvualusta on 40-50 cm:n syvyinen, ja se on pussimultaa, johon olen sekoittanut takapihan savista maata sekaan. Suurin osa kasveista pärjäsikin myös täällä ilman kastelua, esimerkiksi puolen metrin syvyyteen istuttamani kärhöt ja ruusut jaksoivat kukkia kauniisti eivätkä olleet kuivuudesta moksiskaan. Kuitenkin osa kasveista selvästi nuutui pisimpinä kuivina ja kuumina jaksoina, ja esim. päivännouto 'Lawrenson's Pink' ja koristekastikka 'Overdam' kyllä tarvitsivat kastelua. 

Etupihan paahteisuus ja kesän pitkäkestoinen kuivuus olivat muutamille kasveille Vehreän Keitaan alueella liikaa, ja niitä oli pakko kastella silloin tällöin. Siltikin alue oli heinäkuussa näin rehevässä kasvussa ja ruusut sekä kärhöt kukkivat kauniisti. Oikeassa reunassa näkyy, minkälaiseksi nurmikko tälläkin alueella aiemmin meni.

Vuosi sitten perustamamme "Pikkuniitty" oli tänä kesänä myös haasteellinen, sillä kasvit ovat vielä nuoria, osa taimista vielä pieniäkin, paikka on paahteinen ja kuiva jo muutenkin ja lisäksi vähäkin vesi valui rinnettä alas. "Pikkuniittyä" jouduimmekin sadettamaan kesän aikana pariin otteeseen, sillä kastelukannusta kaadettu vesi ei päässyt imeytymään kuorettuneeseen maahan lainkaan, vaan virtasi puroina rinnettä alas. Sadettamalla saimme pintamaata sen verran kostutettua, että lopulta myös kastelukannulla saimme kasteltua herkimmin kuivuvia kasveja, esim. rohtopähkämöä, sinipiikkiputkea ja alppikirahvinkukkaa. Myös "Pikkuniityn" luona oleva sadevedenkeräyskontin viherkatto kärsi kuivuudesta. Sen maksaruohot ovat muutamaa astiataimea lukuun ottamatta alkukesällä multaan tökkimiäni pistokkaita, joita oli pakko kastella, että ne juurtuisivat ja lähtisivät kasvuun. Jossain vaiheessa viherkatto olikin aika surkean näköinen, ja epäilin jo pistokkaiden kuolleen, mutta loppukesästä sateiden vihdoin tultua katto vihertyikin tosi nopeasti. 
 
Alppikirahvinkukka jaksoi avata pari nuppua, mutta kukkavarret jäivät paljon matalammiksi kuin edelliskesänä.

Viime kesän suurimmat haasteet liittyivät nimen omaan uusiin taimiin. Kerroin aiemmin, että heti lumien sulettua haimme viisi puuta puutarhaamme, kun erään omakotitalon asukkaat lahjoittivat kaikki kasvinsa pois. Istutimme puut mahdollisimman nopeasti ja ensin näyttikin, että ne kotiutuvat hyvin uusille paikoilleen. Kuivuus ja kuumuus olivat kuitenkin hankalia erityisesti etupihalle istuttamamme pylväspihlajan kannalta, samoin takapihalle päätyneen riippapihlajan. Metsän rajaan tulleet pylväspihlaja, mongolianvaahtera ja riippahernepensas sen sijaan voivat hyvin. Kaikkien puiden tyvelle upotimme putken, johon kastelimme pari kertaa viikossa letkulla niin, että vesi menisi suoraan juuristolle. Kaikki puut ovat tällä hetkellä hengissä, mutta etupihan pylväspihlaja ja takapihan riippapihlaja ovat tosiaan vähän surkean näköiset. Saa nähdä, selviytyvätkö ne talvesta vai täytyykö niiden tilalle hankkia uudet. 

Riippapihlaja on äskettäin esittelemäni Kuutamopenkin alueella. Valkoinen kasteluputki pilkottaa sen juurella. Osassa puun oksista lehdet nuupottavat surkeina, osassa kuitenkin on myös virkeitä lehtiä. Isohkojen puiden siirtämisen kannalta tämä kesä oli huono.

Yleensä istutan taimia pitkin kesää, mutta kuluneena kesänä jouduin jättämään istutushommat myöhempään. Kasvien kasteleminen oli nimittäin helpompaa terassilla altakastelumeiningillä toimineiden tarjottimien kautta kuin yksittäisten ympäri puutarhaa istutettujen uusien taimien. Nyt syyskuun puolella olenkin istuttanut ahkerasti kesän aikana kertyneitä kasvihankintoja. 
 
 
Minkälainen tämä kuiva ja kuuma kesä oli sinun puutarhasi kannalta? 
Tuliko kasvimenetyksiä? Entä miten sato onnistui? 
Ja jouduitko tekemään jotain erityistoimia kasvien/kasvihuoneen/uusien taimien tms. selviämiseksi?

Mukavaa keskiviikkoa!

3 kommenttia:

  1. Meillä on myös metsänreunapiha, mutta olemme viime vuosina lisänneet valoa puita poistamalla. Yllättäen suurin ero tavanomaiseen kesään näkyi kesäkukissa esim. kräkukat eivät jaksaneet kasvaa kastelusta huolimatta. Pienten havujen osalta ihmettelen sitä, että ne näyttävät tehneen toiset vuosiversot.

    VastaaPoista
  2. Haasteellista on. Kesällä kuivaa, ja syksyllä jättisateita, joihin meillä on jo varauduttu penkeillä, jotka kallistuvat johonkin suuntaan.
    Varjoa pitäisi myös olla enemmän, kuten teillä.

    VastaaPoista

Kiva, kun kävit sivuillani. Kommenttisi piristävät päivääni. Kiitos niistä!