Meillä oli viikko sitten sunnuntaina todella raskas päivä, sillä jouduimme jättämään hyvästit rakkaalle Rolfillemme. Tilanne tuli aivan yllättäen, odottamatta.
Rolf oli ajoittain ollut vähän normaalia väsyneempi viime kuukausina, mutta ajattelimme sen johtuvan osin iästäkin, sillä koiralla tuli alkusyksystä 10 vuotta täyteen. Se kuitenkin söi, joi ja kävi lenkillä ihan normaalisti, jaksoi hyvin leikkiäkin, kunhan vain leikkikaveri löytyi. Pari viikkoa sitten Rolf taas piristyi ja touhusi omien lelujensa kanssa ihan yksinäänkin, ja olimme tästä todella iloisia. Viikko sitten lauantaina vietimme nuorimmaisemme 5-vuotissynttäreitä. Iltapäivällä Rolf kyhnäsi tavanomaista enemmän jaloissani tapittamassa ruskeilla silmillään, mutta silloinkin se vaikutti hyvävointiselta ja tyytyväiseltä. Olen kuitenkin jälkikäteen miettinyt, aavistikohan se itse jotain. Seuraavana yönä Rolf nimittäin sai vakavan sairauskohtauksen, ja se jouduttiin lopettamaan.
Tässä on nyt viikko menty eteenpäin. Rolf on mielessä päivittäin, tottakai. On outoa, kun se ei ole ovella odottamassa kotiintulijoita, toivomassa herkkupaloja, leikittämistä tai rapsutuksia eikä haukahtelemassa eteisessä naapuruston koirien kulkiessa talomme ohitse. Monesti tämän viikon aikana, kun Rolfin makuupaikan suunnalta on kuulunut jokin rasahdus, ensimmäinen ajatukseni on ollut, "mitähän se Rolf siellä nyt touhuaa?", kunnes saman tien tajuan, että ei, ei se olekaan Rolf, vaan ääni kuuluu jostain muualta.
Rolfin ruumis meni tuhkattavaksi ja saamme sen lähiaikoina uurnassa, jotta voimme haudata Rolfin jäänteet puutarhaamme. Sopivan hautakiven löysimme tontin takaosassa olevasta kivikasastamme ja tarkoituksena olisi vielä maalata siihen Rolfin nimi, syntymä- ja kuolinpäivä sekä jotkin pienet terveiset meiltä kaikilta.
Aika parantaa haavat, sanotaan, ja tottahan se on, että vähitellen suru helpottaa. Päivä kerrallaan tässä täytyykin jatkaa. Lähestyvä joulukuu onneksi tuo iloista tekemistä ja vie ajatuksia muualle, sillä eteenpäinhän tästä on jatkettava, vaikka Rolf tärkeänä, rakkaana muistona säilyykin mielessä.
Kaikkea hyvää uuteen viikkoosi!
Lämmin osaanotto! Kyllä koirakaverit tulevat niin tärkeiksi, että ne jättävät lähtemättömän jäljen sydämeen.
VastaaPoistaKiitos! Tuo on ihan totta.
PoistaLämmin osanotto tätäkin kautta! Hyvää matkaa Rolfille ja voimia koko perheelle surun käsittelyyn <3
VastaaPoistaKiitos paljon!
PoistaLemmikin kuolema on kova paikka.
VastaaPoistaLämmin osanotto ja voimia koko perheelle. <3
Kiitos!<3
PoistaVoi kuinka surullista! Seurakoirasta tuloo niin tärkiä perheen jäsen. Voimia!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaLemmikin kuolema on suuri suru.
VastaaPoistaNiin se tosiaan on.
PoistaLämmin osanotto <3 Kyllä lemmikki kuulu perheeseen ja varmasti surukin on suuri <3
VastaaPoistaKiitos, Liisa!<3
PoistaOman lemmikin menetys on aina ikävää, mutta onneksi kivat muistot jäävät elämään.
VastaaPoistaTuo on ihan totta.
Poistaosanottoni
VastaaPoistaKiitos!
PoistaLämmin osanotto koko perheelle ja voimia ikävään♥
VastaaPoistaKiitos paljon!❤
PoistaSuruhan siitä tulloo, kun perheenjäsenestä pittää luopuu. Aikanaa haipuu murhe vaan muistot jiäp!
VastaaPoistaTuo on ihan totta.
PoistaSe, mitä olimme, olemme nyt. Se, mitä meillä oli, on edelleen.
VastaaPoistaYhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi.
Ole hiljaa. Sulje silmät. Hengitä. Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.
-kirjoittaja tuntematon-
Tosi kaunis teksti.<3
PoistaOsanottoni <3
VastaaPoistaKiitos<3
PoistaOsantto suureen suruunne. Lemmiki on tärkeä perheenjäsen, joka jää elämään muistoihimme.
VastaaPoistaKiitos, Between!
PoistaOsanotto, lemmikin poismeno on todella suuri suru ja tyhjä tila on valtava. Muistot ne eivät kuitenkaan haalene, ne tulevat aina sieltä jostain ja ajan oloon ne tuovat myös ilon. Ilon siitä, että Rolf oli teidän ihana perheenjäsen ja lemmikki. ❤️
VastaaPoistaKiitos!❤
PoistaOsanottoni. <3
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaVoimahaleja.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaKiitos❤
VastaaPoistaTuo oli ikävä lukea :( Nuo ovat aina kauheita tilanteita. Muutama koira ollut ja tälläkin hetkellä yksi. Vie aikansa päästä yli pahimmasta.
VastaaPoistaAikaa se tosiaan ottaa.
PoistaOsanottoni! Meidän urhoolliset, karvaiset ystävämme, kunpa ne osaisivat viestiä, ettei kaikki ole hyvin sen sijaan, että tsemppaavat loppuun asti. Onnellista matkaa Rolfille!
VastaaPoistaKiitos paljon!
PoistaOlen pahoillani! Onneksi Rolf löysi rakastavan kodin, ja hän sai elää monia kauniita vuosia.
VastaaPoistaKiitos!
Poista