Kirjoitin
aiemmin omavaraisuuspostaussarjaan liittyvässä marja-aiheisessa postauksessani puutarhamme mesimarjoista ja lakoista. Sainkin toiveen
teiltä lukijoilta,
että kertoisin vähän tarkemmin, miten näitä marjoja olemme
kasvattaneet. Muistan itsekin, kun muutama vuosi sitten etsin tietoa
mesimarjan ja lakan viljelystä kotipuutarhassa, ja ainakin silloin sitä
tuntui olevan vaikea löytää. Tässäpä siis vinkkejä siihen,
miten olemme saaneet ne meillä menestymään!
Mesimarjasta
viljellään sekä pölyttäjä- että satoisampia marjovia lajikkeita.
Tämä on hyvin huomioitu taimimyynnissä, sillä usein mesimarjaa myydään
yhdessä astiassa kahta eri lajiketta. Mekin ostimme aluksi yhden
taimipurkin, jossa oli sekaisin kahta lajiketta, 'Pima' ja 'Susanna', joista ensimmäinen on satoisampi ja jälkimmäinen taas hyvä pölyttäjä.
Tuon taimipaakun jaoin vielä kahtia, jotta sain kaksi
pikkumätästä vähän erilleen toisistaan. Mesimarja kasvaa meillä
Sydänpolun alueella aurinkoisessa-puolivarjoisessa kohdassa, josta
olemme kuorineet vain aivan pintamaan pois. Maaperä on hyvää, muhevaa
metsämaata, melko kosteaakin, sillä tonttimme takana kasvaa
rehevää sekametsää. Taimia varten kaivoin vain pienet kuopat, jotka
täytin rhodomullalla. Aluksi meillä oli kuorikatetta taimien ympärillä
pidättämässä kosteutta ja torjumassa rikkakasveja, mutta kasvustojen
suurentumisen myötä olen aina vetänyt katetta syrjemmälle,
jotta mesimarja pääsee paremmin leviämään. Nyt muutaman vuoden aikana
näistä parista mättäästä on kasvanut jo parin neliömetrin kokoinen
mesimarjakasvusto, jota joudun kitkemällä rajoittamaankin. Mesimarja
leviää rönsyilemällä, tosin ei ainakaan meillä yhtä
rivakasti kuin vaikkapa metsämansikka.
Istutuskesänä kastelin taimia alkuvaiheessa, mutta sen jälkeen ne ovat saaneet pärjätä veden suhteen omillaan. Kuivassa paikassa kastelu pitkän hellejakson aikana voi kuitenkin olla tarpeen. En myöskään ole lannoittanut niitä. Vuosi vuodelta kukinta on ollut runsaampi, ja marjasatokin on jatkuvasti lisääntynyt. Viime vuonna mesimarjoja taisi tulla parisen desilitraa. Määrää on vähän vaikea arvioida, sillä marjat kypsyvät usean viikon aikana ja meillä ne syödään suoraan mättäistä. Mesimarjan kanssa varsin samanoloinen on siitä jalostettu jalomaarain, jota meillä kasvaa mesimarjan vieressä, ja kasvustot ovat osin sekoittuneet, niin etten niiden rajapinnassa edes tunnista, kumpi on kumpaa. Jalomaaraimen pitäisi olla marjaltaan suurempi ja miedomman makuinen kuin mesimarja, mutta eroa en ole juuri huomannut. Myös jalomaarainta myydään kahta eri lajiketta yhdessä astiassa pölyttymisen parantamiseksi. Meillä nuo lajikkeet ovat 'Beata' ja 'Sofia'.
Istutuskesänä kastelin taimia alkuvaiheessa, mutta sen jälkeen ne ovat saaneet pärjätä veden suhteen omillaan. Kuivassa paikassa kastelu pitkän hellejakson aikana voi kuitenkin olla tarpeen. En myöskään ole lannoittanut niitä. Vuosi vuodelta kukinta on ollut runsaampi, ja marjasatokin on jatkuvasti lisääntynyt. Viime vuonna mesimarjoja taisi tulla parisen desilitraa. Määrää on vähän vaikea arvioida, sillä marjat kypsyvät usean viikon aikana ja meillä ne syödään suoraan mättäistä. Mesimarjan kanssa varsin samanoloinen on siitä jalostettu jalomaarain, jota meillä kasvaa mesimarjan vieressä, ja kasvustot ovat osin sekoittuneet, niin etten niiden rajapinnassa edes tunnista, kumpi on kumpaa. Jalomaaraimen pitäisi olla marjaltaan suurempi ja miedomman makuinen kuin mesimarja, mutta eroa en ole juuri huomannut. Myös jalomaarainta myydään kahta eri lajiketta yhdessä astiassa pölyttymisen parantamiseksi. Meillä nuo lajikkeet ovat 'Beata' ja 'Sofia'.
Lakan
viljelyä varten meillä on Sydänpolun alueelle rakennettu ”pikkusuo”.
Mies rakensi puusta 50cm korkean, pohjattoman kehikon, jonka sisäreunat
vuorasimme
elintarvikekäyttöön soveltuvalla muovilla. Paksu suodatinkangas niitattiin kehikon sisälle ”pussiksi”
pidättämään kosteutta. Kaivoimme 40cm syvän kuopan, johon koko komeuden
upotimme niin, että noin 10cm laatikosta jäi maanpinnan yläpuolelle.
Paikka
on aurinkoinen, mutta maaperä laatikon ympärillä on kosteaa hieman savensekaista
metsämaata. Tämä ”pikkusuo” on täytetty rhodomullalla, ja kasteltuamme
kasvualustaa runsaasti pääsimme istuttamaan lakkaa 'Nyby'.
Ensimmäisenä kesänä kastelimme aluetta noin kerran viikossa. Nykyisin pitkinä hellejaksoina saatamme ohi kulkiessamme lorauttaa kastelukannusta lakoillekin vähän vettä, mutta mitenkään säännöllisesti aluetta emme enää kastele. Lähellä olevia alppiruusuja ja atsaleoja lannoitan keväisin rhodolannoittella, josta saatan kipon pohjat koputella lakoille, mutta tätäkään en tee vuosittain. Lakka on levinnyt noin 0.5 neliömetrin kokoiseen laatikkoon kivasti ja se sai seurakseen karpaloakin. Tarkoituksenamme olisikin jossain vaiheessa suurentaa laatikkoa. Lakat päätyvät herkästi lintujen suuhun, joten raakileiden ilmaannuttua minulla on ollut tapana suojata laatikko pienisilmäisellä metalliverkolla.
Toivottavasti postauksestani on hyötyä niille, jotka miettivät näiden marjalajien kasvatusta puutarhassa. Jos lisää kysymyksiä heräsi asian tiimoilta, vastaan niihin mielelläni!:)
Ensimmäisenä kesänä kastelimme aluetta noin kerran viikossa. Nykyisin pitkinä hellejaksoina saatamme ohi kulkiessamme lorauttaa kastelukannusta lakoillekin vähän vettä, mutta mitenkään säännöllisesti aluetta emme enää kastele. Lähellä olevia alppiruusuja ja atsaleoja lannoitan keväisin rhodolannoittella, josta saatan kipon pohjat koputella lakoille, mutta tätäkään en tee vuosittain. Lakka on levinnyt noin 0.5 neliömetrin kokoiseen laatikkoon kivasti ja se sai seurakseen karpaloakin. Tarkoituksenamme olisikin jossain vaiheessa suurentaa laatikkoa. Lakat päätyvät herkästi lintujen suuhun, joten raakileiden ilmaannuttua minulla on ollut tapana suojata laatikko pienisilmäisellä metalliverkolla.
Toivottavasti postauksestani on hyötyä niille, jotka miettivät näiden marjalajien kasvatusta puutarhassa. Jos lisää kysymyksiä heräsi asian tiimoilta, vastaan niihin mielelläni!:)
Mukavaa keskiviikkoa!
Hyvin näyttävät viihtyvän. Minäkin istutin vuosi sitten lakkaa ja karpaloa, ja hyviltä näyttävät, mutta eivät juurikaan levinneet tai tehneet marjaa. Toivotaan että innostuvat, kunhan ovat kunnolla kotiutuneet :) Tuota mesimarjaa voisi vielä kokeilla lisäksi, se on minulle ihan uusi tuttavuus.
VastaaPoistaKiitos! Minullakaan karpalo ei ole vielä marjonut, vaikka se näyttää lakan kaverina menestyvän. Se tosin on vasta toissa kesänä istutettu, joten jospa se vain vaatii vähän aikaa.
PoistaHuonosti tekee minunkin lakka marjaa, tosin se on ehkä liian varjoisassa paikassa. Taidan myös kokeilla lannoitusta, istutin sen aikoinaan lannoittamattomaan turpeeseen. Mutta kivenkolossa kasvaa hyvin enkä edes kastele sillä monttu kerää niin hyvin vettä ettei kuivu koskaan.
VastaaPoistaMinulla kävi tänä kesänä lakan kanssa hassusti. Ilmeisesti harakat(?) olivat jotenkin onnistuneet siirtämään metalliverkkoa niin, että suojaus ei toiminutkaan ja marjat päätyivät lintujen suihin. Täytyy ensi kesäksi viritellä entistä parempi suojaus.
PoistaMinä laitoin mesimarjaa kasvamaan noin 20 vuotta sitten. Tämä noin 2 neliön alue tuotti marjoja muutaman vuoden mukavasti, mutta sitten puskat kuolivat pois. En varmaan tuolloin panostanut hoitoon riittävästi, kun näin pääsi tapahtumaan.
VastaaPoistaOnpa ikävä, että mesimarjat kuolivat! Meillä ne ovat olleet todella vähällä hoidolla, yhteensä nyt ehkä nelisen vuotta.
PoistaMetsämarjojen kasvattaminen puutarhassa on mielenkiintoinen projekti. Pienen suon tekemistä olisi hauska kokeilla itsekin. Minun mesimarjani eivät ole ilmeisesti vielä osuneet heitä miellyttävään kohtaan tontillamme, sillä aika surkealta näyttää taas niiden kasvu. Viime kesänä näyttivät kasvavan paremmin, mutta keväällä piti siirtää ne pois siitä kohdasta eivätkä tainneet pitää siitä toimenpiteestä alkuunkaan. Toivottavasti alkavat viihtyä tuossa paikassa nyt kun ei tarvitse enää siirrellä niitä. Mukavaa keskiviikkoiltaa!
VastaaPoistaKiitos! Toivottavasti mesimarjasi kotiutuisivat uuteen paikkaansa ja alkaisivat levitä ja marjoa. Mukavaa lauantai-iltaa sinulle!
PoistaMeillä kasvaa mesimarja luontaisesti, ja kyllä se leviää tosi nopeasti! Marjojakin tulee, mutta liian rehevässä se ei juurikaan tee marjoja. Kasvusto sen sijaan kyllä lisääntyy. Hoitona olen vain kitkenyt kasvustoja pienemmiksi.
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Täytyykin kokeilla kitkemistä, jos marjojen tulo niukkenee. Aika rehevää kasvustoa se tosiaan tahtoo tehdä viihtyessään.
PoistaOi. Nämä ovat minulle puutarhassa uusia tuttavuuksia.
VastaaPoistaPostaus on hyvä tietopaketti, jos innostumme kokeilemaan. Kiitos.
Leppoisaa iltaa!
Kiitos! Kiva, jos tästä oli hyötyä. Leppoisaa iltaa sinullekin!
PoistaKiitos vinkeistä, tätä täytyy kokeilla :)
VastaaPoistaOle hyvä vaan!:)
PoistaMielenkiintoset kasvatukset on siellä männeillään! Lapsuuvesta muistan tuon mesimarjan ja sitä kerättiin joista muutaminn pieniin purkkeihin hillo suatiin. Herkullinen marja. Lakka ja karpalo kuulostaa aika ihmeeltä jos puutarhassa menestyy ja marjoja tekköö!
VastaaPoistaKiitos! Mesimarja on minustakin herkkua. Lakkaa tuosta itse tehdystä pikkusuosta jonkin verran tulee. Karpaloa olen päässyt yhden marjan viime kesänä siitä maistamaan, tänä vuonna karpaloita ei näytä tulevan.
PoistaOi, mesimarja on ihanan aromaattinen marja. Olen useamman vuoden sitä suunnitellut laittavani omalle tontille, pitäisikin ryhtyä maankääntöhommiin. Kiitos inspiraatiosta.
VastaaPoistaEipä kestä!:) Mesimarja on minustakin ihana marja.
PoistaNäitä molempia meillä kasvaa mutta sato on jäänyt kyllä todella vaatimattomaksi. Nämä häviää niin helposti kilpailussa muulle kasvistolle, että tuollaiset laatikot olisivatkin ehdottoman tarpeen👍
VastaaPoistaLakkaa varmasti laatikko auttaa kilpailussa muita kasveja vastaan. Meillä mesimarja leviää mukavasti ja toimii hyvänä maanpeitekasvina kirsikka- ja päärynäpuiden alla.
Poista