Kiitollisuushaaste (ja muistutus arvonnasta!)

Sain tämän ihanan haasteen Keijunkukkaselta Keijunkukkaset-blogista. Kiitos tästä! Tässä Viherrillin puutarhassa -blogista alkunsa saaneessa hyvänmielen haasteessa on tarkoituksena pitää seitsemän päivän ajan puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa. Tässäpä minun päiväkirjani ajalta 25.-31.8.2017.

1. päivä

Pitkältä tuntuneen työviikon jälkeen tuli vihdoin perjantai! Voi, kuinka sitä odotinkaan tällä viikolla! Ja mikä voisikaan olla sen parempaa kuin karistaa arjen kiireet istuskelemalla illalla lasten jo nukkuessa miehen kanssa kahden rentoututtavissa porealtaan kuohuissa kirkkaan tähtitaivaan alla? Hämärtyvien iltojen kunniaksi laitoimme jo terassille kynttilälyhtyjäkin tuomaan tunnelmaa. Tähän vielä lasillinen kuohuviiniä, ja viikonloppu voi alkaa! Näistä viikonloppuisista poreallashetkistä olen erittäin kiitollinen.

2. päivä 

Kasvatin tänä kesänä ensimmäistä kertaa hyötykasveja istutuslaatikoissa, ja sato ylitti kaikki odotukseni. Nämä oman maan herkut ovat olleet viime viikkoina jatkuva ilon ja kiitollisuuden aihe. Lapset osallistuvat riemuiten sadonkorjuuseen, ja uusien kasvisten ja makujen maistelukin tuntuu sujuvan helpommin, kun he ovat siementen kylvöstä aina sadonkorjuuseen asti päässeet itse osallistumaan hyötytarhan hoitoon. Tänään lautaselle päätyi pihvin seuraksi perunoita, mangoldihöystöä, paistettuja kantarelleja, palsternakka- ja naurissipsejä ja pikkuporkkanoita. Lihaa lukuun ottamatta kaikki kasvikset olivat omista istutuslaatikoista ja sienet itse poimittuja. Voi, miten hyvä mieli voikaan omasta sadosta tulla!

Mangoldi "Rhubarb Chard", nauris "Goldana" ja peruna "Siikli"

3. päivä

Sunnuntaina ehdin viettää puutarhassa aikaa sekä aamu- että iltapäivällä, ja olin siitä todella onnellinen. Pienten lasten töissäkäyvänä äitinä aikani puutarhapuuhissa on rajoitettua ja siellä vietetyistä hetkistä olen erittäin kiitollinen. Jo pienikin hetki puutarhassa keskellä viikkoa piristää, saati sitten tällaiset viikonloppu- tai lomapäivät, jolloin ei tarvitse koko ajan vilkuilla kelloa ja miettiä sisäänlähtöä. Työni on sellaista, jossa tulokset eivät useinkaan välittömästi näy. Nautinkin siitä, että puutarhassa näen konkreettisesti heti, mitä olen saanut aikaan, vaikka monesti toki lopputulos vielä paranee ajan kuluessa. Lisäksi puutarhassa touhuaminen saa ajatukset työ- ja muista arkiasioista muualle ja auttaa rentoutumaan. Tänään sain vihdoin uuden Porraspenkin viimeisetkin perennat istutettua, myös näsiä ja viiruhelpi pääsivät omille paikoilleen. Keräsin myös karviaiset pakastimeen, samoin härkäpavut ja pinaatit. Illalla istuimme vielä koko perhe nuotion ääressä ja paistoimme yhdessä tikkupullaa.

4. päivä

Tänään töiden jälkeen touhusimme taas puutarhassa koko perheen voimin. Pienet puutarha-apurini (5v, 3v ja 1v 9kk) ovat jatkuva ilon lähde. Tänä vuonna niin kylvöt, istutukset kuin sadonkorjuukin on tehty yhteisvoimin. Etenkin kaksi vanhinta lasta ovat jo innokkaita pikkupuutarhureita ja vanhin esittää mielellään myös omia näkemyksiään ja vinkkejään asioiden hoitoon. :) Nuorin taas tekee perässä sitä mitä isommatkin. Lasten lempipuuhaa on ehdottomasti kastelu. Vedellä lutraamiseen he eivät vaikuta kyllästyvän koskaan. Toinen mielihomma on kottikärryillä erilaisten tavaroiden, mullan, hiekan tms. kuljettaminen, ja monesti he kulkevat ympäri puutarhaa jonossa jokainen pikkuista kottikärryään työntäen. Näiden rakkaiden pikkuapulaisteni ilo on moninkertainen ilo puutarhasta itsellenikin. <3

5. päivä

Tänään oli kiireinen päivä. Heti töiden jälkeen oli sovittua menoa koko perheen kanssa, ja tulimme kotiin vasta lasten iltapuurolle. En siten ehtinyt puutarhaan lainkaan. Lasten jo mentyä nukkumaan istuin olohuoneen sohvalla ja katselin isoista ikkunoista avautuvaa näkymää puutarhaan. Tämä on tällä hetkellä ehdottomasti suosikkinäkymäni puutarhassamme. Olen niin iloinen siitä, että vaikken aina ulos ehdikään, puutarhan tunnelmaan pääsee silti olohuoneen sohvalta käsin. Ulkovalot ja kynttilälyhdyt mahdollistavat pimeämpänäkin vuodenaikana puutarhan ihastelun ikkunan läpi.

6. päivä

Tullessani tänään töistä kotiin minua odotti yllätyksenä pihalla kolme uutta istutuslaatikkoa. Näitä olin mieheltäni toivonut, ja ilokseni hän ne oli nikkaroinut. Olen kiitollinen siitä, että mieheni on kätevä käsistään, toteuttaa visioitani ja on yhtä innostunut puutarhastamme kuin itsekin olen. Miten olisinkaan ilman häntä saanut haluamani terassialueen, puukehikkoiset kohopenkit, istutuslaatikot, nuotiopaikan ja monet muut ihanat jutut puutarhassamme! Lisäksi on mukavampi suunnitella uusia rakennustaitoja vaativia projekteja, kun tietää, että on joku, joka ne osaa toteuttaa.

7. päivä

Puutarhan kukinta on jatkuva ilon ja kiitollisuuden aiheeni. Tänään kiertelin taas kameran kanssa ihastelemassa syyskukkijoita. Olen iloinen, että liljat ehtivät kuitenkin kukkaan, vaikka jossain vaiheessa näytti, että tänä vuonna niistä ei keretä nauttimaan. Tänä vuonna kukinta on ollut jo sen verran runsasta, että olen raaskinut tehdä useampiakin kukkakimppuja maljakkoon ilahduttamaan. Meillä vanhimmat kasvit ovat vasta viisivuotiaita, suurin osa nuorempia, joten monet ovat vielä sen verran pieniä, ettei muutamasta kukasta riitä sisälle viemisiä. Onneksi vuosi vuodelta kukinta on runsaampaa.

Tämä mukava haaste on kiertänyt jo monissa blogeissa. Haastan kuitenkin vielä mukaan Navettapiian ihanasta Navettapiian puuhamaa -blogista, Katjan kauniista Päivänpesän elämää -blogista ja elämänmakuisen Maatiaiskanasen Elämää -blogin. Lisäksi kaikki halukkaat, jotka eivät tähän ole vielä osallistuneet, voivat toki tarttua haasteeseen!:)

Tässä vielä Viherrillin ohjeet alkuperäiset ohjeet:

"Pidä puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tee siitä postaus.

Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi,
ja haasta kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen."


Tunnelmallista syyskuun ensimmäistä viikonloppua kaikille!